Katsaus kuluneeseen vuoteen

Koska vuosi alkaa olla lopussa, ajattelin tänäkin vuonna kirjoittaa pienen kosteen meidän kuluneesta vuodesta. Kirjoitin viimevuonna aikalailla samoihin aikoihin postauksen, jossa listasin tavoitteita kunkin koiran kohdalle. Ensivuoden tavoitteista teen selkeyden vuoksi erillisen postauksen joku toinen päivä.



Nitan lista näytti tältä:
Näyttö/Käyttö
- Näyttelyistä ainakin toinen SERT, miksei kolmaskin.
- Käyttöpuolelta koetulos avoimesta luokasta (AVO3).
Agility
- Keväällä ryhmään / ohjattuihin treeneihin (!!!) sekä omaa treeniä.
- Kontaktit kuntoon ja enemmän korvia radalle. Jalat menee nyt nopeampaa kuin järki
- Loppukesästä olisi kiva startata kisoissa ja kesällä kiertää toki epävirallisissa. Mitään tulostavoitteita en kuitenkaan halua asettaa..
Toko
- Hyvällä mallilla olevat ALO-liikkeet kuntoon ihan omaksi iloksi.
- Ohjattuihin treeneihin olisi erittäin kiva päästä.

No, mitä me sitten saatiin aikaiseksi? Näyttelyistä ei niitä SERTejä haettu, mutta tuloksina H, EH sekä 2xERI ja erkkarista hieno PN2 sijoitus (VARASERTin kera!) monen kymmenen nartun joukosta. Käyttöpuolella ei myöskään tavoitteisiin päästy, mutta Nita osallistui englanninsettereiden rotumestaruuskilpailuun sijoittuen neljänneksi.

Agilityn osalta me sitten päästiinkin niihin tavoitteisiin. Keväällä ja kesällä käytiin ahkerasti ohjatuissa treeneissä. Heinäkuussa me sitten startattiin virallisissa kisoissa tuloksella 5, sijoittuen kolmanneksi. Ei hullummin! Siitä sitten alkoi pieni alamäki, mutta ei kai sitä voikaan saada niitä palkintoja jos ei ensin hae HYLlyjä? ;) Kontaktit on vieläkin hieman epävarmat, mutta huomattavasti ollaan edistytty niistä kamalista juoksukontakteista.

Toko jäi melkein kokonaan tältä vuodelta. Oltiin me ohjatussa ryhmässä, mutta olin varsin epätyytyväinen koulutuksen tasoon. Mulla meni maku koko touhusta, ja kotitreenaaminen jäi oikeastaan kokonaan. Sen sijaan me ollaan opeteltu temppuja ja muutenkin keskitytty lähinnä agiliitelyyn. Ehkä meistä vaan ei oo tokoilijoiksi!



Moonan lista:
Näyttö/Käyttö:
- Ainakin toinen SERT, kolmaskin tervetullut
- Toinen AVO2 noiden sertien lisäksi niin saadaan meille yksi FI MVA..
Agility:
- Startteja virallisissa kisoissa, tavoitteena tietysti nollaratoja. Luokkanousua en kuitenkaan odota.

Näyttelykehiin Moona ei osallistunut koko vuonna. Pentujen jäljiltä sen turkki oli hirveässä kunnossa ja ylipainoa oli kertynyt. Vasta loppusyksystä neitiä olisi kehdannut näytille viedä, mutta ei sitten ollut sopivia näyttelyitä lähellä. Käyttökokeissa ns. menestys edelliseltä syksyltä jatkui ja yhden AVO2 tuloksen Moona kentältä nappasi. Tuon lisäksi se palkittiin 4xAVO3 tuloksella. Moona valittiin myös edustamaan suomen joukkuetta maaotteluun ruotsin Skåneen! Ruotsissa menestystä ei kuitenkaan irronnut.

Ihan nolottaa tuo agilitytavoite.. Moona oli muutamissa treeneissä, lähinnä paikkaamassa Nitaa juoksun ja muiden juttujen aikana. Kisoihin en sitä kyllä ilmoittanut, halusin keskittyä vain Nitaan. Mutta hyvä näin.



Maxin ainoa tavoite oli kerätä ne pari puuttuvaa SERTiä (= FI MVA) mutta näyttelyistä tulokseksi jäi ainoastaan yksi H sekä 2xEH.



Mistyn "tavoite" oli pysytellä terveenän ja onneksi mitään terveysjuttuja ei ole ilmennytkään. Misty on viettänyt eläkepäiviä, syksyllä se pääsi muutamaan otteeseen maastoon. Muuten ollaan lenkkeilty ja opeteltu vähän temppuja.

Joululahjaegoilu

Miedän joulu oli ihan tavallinen. Käytiin isovanhemmilla syömässä, ja kotiin palatessa joulupukki oli jättänyt lahjat kuusen alle, heh. :D Koirille olin paketoinut vähän herkkuja ja Nitalle uuden lelun, joka oli ehjä noin 10 minuuttia. . . No, ainakin koiralla oli hauskaa. Muut koirat ei leluista innostu, mutta kanaherkut on kyllä kelvanneet.

Halusin vain jakaa pari random kuvaa (ja yhden biisin!) meidän joulusta, ei mulla oikeasti sen kummempaa asiaa ollut.

Iloinen Misty-tonttu ...

Koirien lahjat.

Saitteko te paljon lahjoja, ostitteko koirillenne jotain? :)

Joulutoivotus

Tämän kuvan myötä toivotetaan koirien kanssa oikein hauskaa joulua kaikille! :)

Me tahdotaan vain leikkiä, se on meidän duuni.

Tänään mulla alkoi joululoma, ja olin kotona jo kymmenen aikaan. Päätin odotella aurinkoa puoleenpäivään asti, ennenkuin lähdin koirien kanssa lenkille. Onneksi odotin, koska saatiin nauttia pitkästä aikaa valoisalla ulkoilusta, eikä ollut edes harmaa taivas! ..ja kameran suljin lauloi :D Lunta on melko vähän, mutta onnistuttiin me sitäkin löytämään vähän isompi kasa!

Pitkästä aikaa siis parempia ulkoilukuvia. Max sai juosta tänään vapaana ekaa kertaa noin kolmeen viikkon. Voi sitä riemun määrä, toinen oli niiiin onnellinen <3 Ja parasta on ettei se ole ontunut ollenkaan.

Tämän parempaa poseerausta Maxilta ei irronnut. :P

Moona patsastelee.

Tytöt

.. ja Mistyä kiinnosti

"Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä.." Joku taitaa rakastaa lunta :D

Maxin fysioterapiakäynti

Max kävi lauantaina siellä fysioterapiassa jalkansa takia, josta kerroinkin pari postausta sitten. Siellä fysioterapeutti huomasi tuon aristavan varpaitaan, ei niinkään olkavartta tai lihaksia. Ilmeisesti varvas on murtunut joskus/lähiaikoina (ontuihan tuo jo viimesyksynäkin). Ainakin selvisi, mikä siellä tassussa vaivaa, yllättävän kauan asia kestikin selvittää.

Miksi aina pitää epäillä sitä pahinta mahdollista? Mekin ihan ensimmäisenä kuvautettiin koira nivelrikkoa epäillen. Onneksi se ei sitä kuitenkaan ollut, varpaan voi korjata. Tuli helpottunut olo, kun asiaan tuli selvyys. :)

Varpaan lisäksi Maxin takapää oli näin pohjalaisittain "ihan tammessa" eli to-del-la jumissa. Pitää käyttää fyssarilla/hierojalla lähiaikoina uudestaan, että sekin saadaan kuntoon.

Jotain kivaa lukijoille..

Me ollaan saatu tässä vuoden aikana paljon seuraajia, ja nyt kun lukijoita on yli 50 ajattelin että olisi kiva järjestää pieni arvonta - varsinkin näin joulun alla!

Vaikka blogin tarkoitus on lähinnä pitää päiväkirjaa itselle siitä, mitä on milloinkin tullut tehtyä, miten treenit on menneet, mikä fiilis jäi ja mitä pitäisi vielä hioa, on tosi kiva huomata että muutkin lukevat tätä! Arvontaan voit siis osallistua jättämällä tämän postauksen kommenttiboksiin blogin hyvät sekä huonot puolet. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvon yllätyspalkinnon. Vastausaikaa on ensi tiistaihin, 20.12 klo 00:00 asti!

JÄTTÄKÄÄ myös sähköpostiosoitteenne että minun on helpompi saada voittaja kiinni!

13 on epäonnen numero

Sunnuntaina oli Seinäjoella agilitykisat, josta käytiin hakemassa kaksi Hylkyä. Taas! Tästä ei onneksi huonommaksi voi mennä, eihän?

Rataantutustuminen oli aikataulussa ilmoitettu 11:50 ja olin paikalla yhdeltätoista. Tykkään kisapaikalla rauhoittua ihan kunnolla, eikä se puolituntia riitä mulle. Ilmoittauduin, kävin pystyttämässä häkin ja lähdin koiran kanssa ulos. Käppäiltiin joku 10min siinä, ja ajattelin ettei vielä ole kiire lämmitellä kun kello ei ollut mitään. No, palattiin sisälle ja siellä oli rataantutustuminen jo täydessä vauhdissa. Hirveä paniikki iski, koira äkkiä häkkiin ja juoksujalkaa radalle. Ja kello tosiaan oli vasta 11:15.. Aikaa rataantutustumiseen annettiin kuitenkin 15 minuuttia koska oltiin niin paljon edellä aikataulusta, joten ehdinkin ihan hyvin.

C-Rata oli ihan kiva, simppelin näköinen. Meidän lähtönumero oli 13, ja vuoro oli aika pian. En ehtinyt katsoa muiden suorituksia vaan se aika meni lämppäämiseen ja koiran motivoimiseen ennen rataa. Radan jälkeen kuulin että Nita oli loikannut keinun ylösmenolla kontaktin yli (itse en huomannut), mutta eipä tuolla väliä kun mä itse tunaroin ja ohjasin koiran täysin väärälle esteelle. Oikeasti, en ole koskaan aikaisemmin unohtanut rataa, nyt mä ihan pokkana suoritin A-estettä kunnes alastulolla katsahdin ympärilleni ja totesin että nyt tais tulla väärä este.. :D Taisin tutustumisessa stressata liikaa että tuo ampuu 14 hypyn sijaan tuonne aalle..



B-rata oli sitten hyppyrata, ja ajattelin että nyt ei kyllä oteta hylkyä. Mä luulinkin radan jälkeen että sieltä tuli 10 tai 15, mutta se olikin Hylky joka tuli liian monesta kiellosta. En tajua miksi Nita nyt yhtäkkiä keksi taas ettei putkeen voi mennä.. äh! Mutta muuten kiva, iloinen rata. Ärsytti vaan kun tuossa oli tosiaan tollasia nopeita vauhtisuoria ja sitten yhtäkkiä joku kamala käännös. Esim. tuo 16-17 oli ihan mahdoton nopean koiran kanssa, suurin osa ainakin makseista juoksi kauniisti putken ohi. Ehkä siihen ois pitänyt keksiä joku parempi ohjausjuttu, mutta tuolta putkelta se hylky meille sitten tuli. Vitosputkella se kielsi vain kerran.



Tässä vielä pari Taija Linnan (www.setterit.com) ottamaa kuvaa :)





PS. Mä niiiin tarvin videokameran! Viimeksi oli ihana kun Susanna kuvasi mulle meidän radat. Jos lukijoista löytyy (video)kameraihmisiä, mä otan mielelläni suosituksia hyvällä hinta-laatusuhteella varustetuista videokameroista vastaan. Mä en vaadi kameralta paljoa =D

Sä oot toisesta maailmasta, jostain paljon kauniimmasta

Aina joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan".

Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan, pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain koiran" omistaville ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä"

Karhunpoika sairastaa....

Maxin etutassu alkoi kipuilla pitkästä aikaa muutama viikko sitten. Alkusyksystä se ontui vähän, mutta lepo auttoi. Sama viimevuonna. Nyt kuitenkaan se ei päässyt jahtipäivän jälkeen edes kävelemään ja se jouduttiin kantamaan ulos tarpeilleen. Se vain makasi ja uikutti hiljaa, koska siihen sattui.

Maxin jalka kuvattiin viimevuonna tuon ontumisen takia, epäiltiin nivelrikkoa. Kuvista ei kuitenkaan ilmennyt mitään, ja ontuminen tosiaan lakkasi levolla ja kipulääkkeillä. Nyt kuitenkin ongelma tuli paljon pahempana, ja
mä ehdotin että ehkä fysioterapiasta olisi apua, jos vika kerran ei ole luustossa. Isän tuttu on eläinten fysioterapeutti ja suositteli samaa, epäillen että jokin jänne tai lihas on paukahtanut paikoiltaan ja siksi kipuilee. Aika saatiin parin viikon päähän, ja sitä ennen Maxille määrättiin kahden viikon Rimadyl-kuuri mahdollisten tulehdusten poistamiseksi, ja ehdoton vuodelepo.

Mä olen puuhaillut viimeviikon opinnäytetyön parissa, ja Max on ollut ahkerana remonttiapulaisena. Misty vaan tahtois tunkea pään liisteriin ja syödä tapettia..

Uusi ulkoasu!

Joulukuun kunniaksi tuunailin vähän ulkoasua, vaikkei täällä vielä lumesta ole tietoakaan. Aika simppeli ja väritön se nyt on, mutta en pidä punaisesta tai sinisestä yhtään. Ja vihreää oli edellisessä ulkoasussa.. :D

Väsäilin myös tälläsen lahjatoivelistan, jos vaikka Joulupukki lukis meidän blogia...

(Kuvat PetenKoiratarvike & CanisTempus)

Mun on ihan pakko saada tollanen treenikalenteri ensvuodeksi! Ja uusi nylonhäkki kelpais myös, sillä yksi fiksu koira, tunnetaan myös nimellä Misty, tuli vanhasta läpi. Onneksi Nita ei tajua tulla samaa reittiä ulos, vaan jää aina tyytyväisenä häkkin kököttämään. Metallihäkki on vaan niin hiton painava etten jaksa raahata sitä kisoihin ym. Nahkahihnatkin tahdottais koska nyt neitosten hihnat on eriparia! ja Mistyn hihna melkein poikki..

Moona the agilitykoira

Kuva (c) JHmedia

Koska Nita aloitti maanantai-tiistai välisenä yönä juoksun, mä kävin tänään treenaamassa Moonan kanssa. Nita itki ja huusi meidän perään, se ei voinut ymmärtää miksi mä en otakaan sitä niinkuin tavallisesti.. Oli melkosen outoa treenata marraskuun viimeisimpinä päivinä ulkokentällä, eikä ollut edes kylmä!

Moonan kanssa oon tainut agilitykentällä käydä viimeksi kesäkuussa, mutta neiti oli ihan super! Moona on aina ollut helppo agilitykoira. Se tekee kaiken just eikä melkein, ja on muutenkin niin ohjattavissa. Moona tosin ei irtoa oikeastaan yhtään, eikä esimerkiksi siedä takaaleikkauksia. Mutta sen kanssa on kiva tehdä, varsinkin kun oli melko helppo rata jonka avulla mä itse opettelin vähän valsseja ja persjättöjä. Rata on Annin suunnittelema, ja häneltä sain taas uusia vinkkejä ja opin uuden tekniikan (ihmisnuoli, jos muistan nimen oikein :D)



Lisäksi treenattiin putkeen menoa pimeästä kulmasta, ja mä yllätyin siitä miten hyvin tuo sinne putkeen haki. Ehkä tauko on vaikuttanut! Moonan kanssa treenattiin myös keppejä ohjureiden kanssa, se oli ihan uutta mulle. Oon aina opettanut koirat veivaamalla, mutta pääsimpä nyt käytännössä kokeilemaan tuotakin. Aluksi Moona koitti hyppiä verkkojen yli, mutta tajusi idean ja pujotteli nätisti kuudella kepillä.

Ajattelin hommata verkot myös kotiin, niin voin harjoitella Nitan kanssa keppikulmia, lähetyksiä ja ehkä vieläkin itsenäisempiä keppejä. (Suuret on taas suunnitelmat. Onneksi meillä on iso lämmin halli ja kepit omasta takaa. Seuran halli kun on n. 30km päässä).

Parit treenit

Sunnuntaina oli Marja-Liisa Mäenpään koulutus KauKon hallissa Kauhajoella. Radalla ei ollut ollenkaan kontakteja ja se oli ihan superia, kun sai keskittyä ohjauskuvioihin. Nita oli ihan älyttömän pätevä! Kaikki vaan jotenkin sujui. Tottakai me jouduttiin ottaa uudelleen hankalimpia kohtia, mutta neiti jaksoi niin kovasti yrittää, häntä heilui ja se oli ihan innoissaan. Luulin alun (1-4) olevan hankala, mutta se sujui heti ensi yrittämällä. 15-19 tuotti hieman päänvaivaa mun oman ehtimiseni takia, tuo saa pituuden ja putken jälkeen niin älyttömästi vauhtia että 17 hypyn jälkeisen puolivalssin oikein ajoittaminen vaati pari uusintaa. Marja-Liisa kehui meitä kovasti, ja oli muutenkin todella tsemppaava. Tälläinen treeni teki niiiiiiiiin hyvää meille! oon muutamista treeneistä lähtenyt tosi pahoilla fiiliksillä (ai miten niin herkkis?). Oli kuitenkin kiva saada onnistumisia ja positiivistä palautetta.

Sunnuntain treenirata

Eilen (maanantaina) oli Maalahdessa viimeiset Andreaksen treenit. Harmittaa, mutta on kyllä ollut ihan superia käydä kaheksan viikon ajan siellä harkkaamassa. Ollaan saatu ihan tosi paljon irti ja varsinkin minä oon oppinut ohjaamisesta paljon uutta. Vielä kyllä pitäisi saada siitä paljon sujuvampaa.
Meidän harkoissa oli kuitenkin eilen YLEN kuvausryhmä! Päästään ehkä telkkariin, jeee. :D  no kuitenkin, treeni oli eilenkin ihan superhyvä. Kouluttajakin kysy että mitä mä oon tuolle koiralle tehnyt kun sen meno on ihan erilaista, ja totesin että käytin sen hierojalla. Ja sen kuulemma huomaa, pakko myöntää että olen samaa mieltä. Kepitkin sujuu nykyään tosi hyvin. Luulin että ollaan päästy lentokeinuista yli, mutta eilen se sitten veti kauniisti sieltä alas. Pari muistutusta ja neiti malttoi pysähtyä, mutta harmittaa vähän. Onneksi mulla on kotona tuo keinu, niin voi vähän vahvistaa sitä.

Radalla 9-12 oli melko haastava kohta, mutta saatiin se sujumaan aika hyvin. Putken jälkeen, ihan hypyn kohdalla persjättö, koira hypyn yli ja toinen persjättö ennen keinua. Tuli vähän kiire, mutta kyllä se alkoi sujumaan kun sai ajoitukset kohdalleen. 12-19 oli myös melko haasteellinen, varsinkin keinun jälkeiseltä hypyltä koiran saaminen A-esteen sijaan putkeen. Hypyllä siis tehtiin tavallaan puolivalssi, jolla koira vedettiin putkea kohti, ja sitten rintamasuunta kohti putkea ja koira putkeen. Eikä Nita edes kuvitellut menevänsä Aalle, mikä oli aika iso juttu, tuo on niin kontaktihullu! 16 hypyn jälkeinen valssin ajoitus tuotti myös vähän päänvaivaa, mutta selvittiin siitä kunnialla.
Treeneistä joi tosi hyvä maku suuhun, kauhulla vaan odottelen niitä paikallisuutisia....

Maanantain treenirata

aurinko laski puiden oksille, se oli ehkä upeaa

Tänään neitoset pääsi ekaa kertaa hierojalle, josta viimepostauksessa mainitsinkin. Päästiin ihan privahuoneeseen! Yhtä koiraa hieroi kaksi tyyppiä, ja aluksi kumpaakin vähän jänskätti. Ne nautti hirmusti rapsuttelusta, mutta Misty ei ois millään mennyt kyljelleen. Sain sen kuitenkin rentoutumaan ja nauttimaan tilanteesta. Nitalla oli koko ajan hirmusti asiaa, se vain ulisi ja ölisi, piti omaa showta. Se jopa laittoi silmät kiinni :D

Misty sai kovasti kehuja kunnostaan. Olenhan minä tiedostanut että tuo on todella hyväkuntoinen yksitoistavuotiaaksi, mutta oli silti kiva kuulla se myös ventovieraiden suusta. Mistyltä löytyi vähän kireyttä takapäästä, mutta etupää oli kuulemma todella hyvä. Ja koirasta kuulemma näki, että sitä on ennenkin käsitelty. Minä kun aina välillä telkkaria kattoessani oon vähän hieronut ja venytellyt yhden kirjan kuvien mukaisesti noita. Venyttäessä Misty itse venytti varsinkin takajalkoja. Nitalla oli kans takapää jumissa, lähinnä reiden takaosa ja alaselkä, vähän niinkuin epäilinkin sillä tuo on alkanut pureskelemaan ja nuolemaan taas takajalkojaan. Saatiin venytys ja hierontaohjeita vähän jatkoon.

Oli tosi positiivinen yllätys, että kumpikin oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Täytyy Nitaa jatkossa käyttää hierojalla aina silloin tällöin (kerran/pari vuodessa) kun se kuitenkin on aktiivisessa agilitykäytössä. Kummatkin nukkuu tyytyväisenä! Nita tosin ehti äsken käydä ryöstöretkellä keittiössä ja ehti syödä aika reilusti voita. . .

VANHA KOIRA on ihan paras kirja! Se on niin symppis, suosittelen koiravanhusten omistajia lukemaan tämän kirjan :)

Myös Nicholas Dodmanin "Koira joka rakasti liikaa" on yks mun suosikeista.

Hyväntekeväisyyttä!

Kuva on facebooksivuilta kopioitu!

Eilen Seinäjoella järjestettiin koiramarssi, jossa jokaista osallistujaa kohden Royal Canin lahjoitti 0,5kg koiraruokaa Seinäjoen eläinsuojeluyhdistykselle. Minä ja Jenni päätettiin käydä kantamassa oma kortemme kekoon, mulla mukana Nita ja Jennillä 11-vuotias kultsuherra Rolle. Kierrettiin parin kilometrin lenkki letkassa. Ruokaa koko marssi eläinyhdistykselle tuotti vähän reilu 70kg, eli siis ihan hyvä määrä osallistujia :)

Maanantaina kuulin että KEO (Kauhajoen Evankelinen opisto) järjestää tulevana viikonloppuna ilmaista koirahierontaa joten pikapikaa soitin sinne ja varasin ajan Mistylle & Nitalle. Jänskättää! Toivottavasti ei ole pahoja jumeja..

Vöyrin kisat

Lauantaiaamu hurahti Vöyrillä agilitykisoissa. Herätys soi kuudelta, ja seitsämältä oltiin Nitan kanssa autossa. Halusin olla paikalla jo heti kahdeksalta kun minit alkoivat, maksien rataantutustuminen oli vasta yhdeksältä. Minien aikana ehti hyvin painaa radan mieleen ja medien kilpaillessa sai lämmiteltyä ja viriteltyä koiraa..

Meidän osalta kisat ei menneet ihan putkeen, vaan me kasvatettiin sitä kuuluisaa hyllyriviä kahden startin verran. Kummaltakin radalta hylky väärästä radasta :D Enkä voi syyttää muutakuin itseäni.

A-rata näytti tältä:



ja meidän suoritus tältä: (Kiitos susannalle videosta!)



Hylky tuli siis kolmannelta hypyltä, koira juoksi ohi hypyn, oli matkalla vissiin Aalle. Ja minä fiksuna seisoin hypyn takana kutsuen koiraa luokse, väärinpäinhän se hypyn meni. No loppuratakin on mitä on, en ole kovin ylpeä. Mutta Nitassa on vauhtia. Ja sillä on kivaa. :)

B-rata..





Tähän rataan olen aika tyytyväinen, jos hylkyyn nyt voi olla. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes se puomi vei putkelta voiton. Ja lopussa sitten vähän tuli löysäiltyä kun hylky oli jo tullut, en ihan ollut tarpeeksi nopea, kun koira oli jo tuolta putkesta pihalla. Mutta tässä oli sitä vauhtia ja intoa, mitä on kesälläkin ollut. Hallitreeneissä Nita on ollut kamalan vaisu viimeaikoina, nyt sillä oli vauhtia ja se irtosi oikeasti. :)

Huomenna treenit, jee! Sit jos ilmottautuis vielä joulukuun alussa oleviin Lagun kisoihin seinäjoelle.

Seinäjoki KV

Lauantai menikin Seinäjoella kehää pyörittäessä. Sunnuntaina oli vuorossa se kauhulla odotettu päivä, kun Nita oli ensimmäistä kertaa ilmoitettu kansainväliseen koiranäyttelyyn.

Englanninsetterit alkoi heti yhdeksältä, ja oltiin paikalla kahdeksan jälkeen. Pian uroksia huudeltiin kehään ja tuomarin linja tuli aika kättelyssä selväksi, sieltä tuli joko H tai ERI. Ja SA oli kovin tiukassa. Avoimen luokan narttuihin oli ilmoitettu kolme koiraa, joista kaksi ensimmäistä lähtivät kehästä keltaisen nauhan kanssa. Nita ainoana sai erinomaisen, ja oli näin luokkansa paras. SAta ei tällä kertaa irronnut ahtaiden takaliikkeiden takia. Tuomari kuitenkin totesi "I like this dog very much". Tuomarina oli Per-Harald Nymark Norjasta.

Nitan arvostelu on jotain ihan siansaksaa (Norjaa) ja sihteerin käsiala ei juurikaan helpota asiaa. Kehän laidalla oli kuitenkin joku kiva ihminen, joka mulle arvostelun suomensi! Tässä tälläinen vapaa suomennos, toivottavasti on yhtään sinne päin:

"Keskikokoinen, valkea narttu punaisin merkein. Erittäin hyvää tyyppiä. Femiininen pää, hyvin kehittynyt rinta. Hyvät kulmaukset kauttaaltaan. Erinomainen turkin laatu, erittäin hyvä luonne. Hyvät sivuliikkeet, ahtaat takaa." AVO-ERI AVK-1

Kuvat (c) Taija Linna, www.setteri.com









Nitaa pyydettiin lauantai-iltana myös lainaan Junior Handler kehään. Lupasin että saa sitä ainakin kokeilla, ja jos hyvin sujuu niin kehäänkin sen saa ottaa. Heidin mukaan Nita lähti oikein mielellään, eikä se mun perään haikaillut ollenkaan! Olin niin ylpeä että tuo jaksoi sen 50min. kestävän kehän. Heidi & Nita sijoittuivatkin piirinmestaruuskisassa kolmanneksi :)

Nita & Heidi!

ps. Kattokaa miten söpön kansion ostin Nitan papereille! ja tottakai EU-passille samaan sävyyn suojamuovi. Iskä tosin ei luvannut tätä käyttää kokeissa, höh!

materialismionnellisuutta...

Kävin eilen ostamassa itselleni uuden takin talveksi, ja reiluuden nimissä ostin myös Nitalle ihan oman manttelin ettei tarvitse aina treeneihin lainata Mistyn manttelia. No, en mä varmaan sitä muuten olisi ostanut mutta Tokmannilla pyörähtäessä osui silmiin Best Friend mantteleiden tarjous.

Mä koitin saada tyylikkään poseerauksen kera uuden takin mutta ei siitä oikein tullut mitään kun nuo kaksi älyvapaata keksi kaikkea paljon hauskempaa.

















Moonalla on huomenna tämän syksyn viimeinen koe, mä menen Seinäjoen KVnäyttelyyn töihin ja Sunnuntaina Nita on siellä kehässä, iik! Ilmoitin Nitan myös Vöyrin agilitykisoihin kahdelle radalle..