Haaste

Johanna oli blogissaan haastanut meidät tälläiseen, ja koska kysymykset olivat kivoja päätin haasteen ottaa vastaan! :) Kuvitukseksi saatte kännykkäkuvia instagramin efekteillä höystettyinä, koska mulla ei ollut mitään julkaisemattomia kuvia koneella.

"Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Paras/mieleenpainuvin tuloksesi koiran kanssa esim. näyttelyissä tai kokeissa/jossain muussa harrastuksessa?

Erikoisnäyttelyssä 2010 Nita sai ensimmäisen SERTinsä. Tuomarin mukaan se oli ylivoimaisesti paras narttu ja kehui koiraa vuolaasti. Mä olin ihan mykkä ja otin onnitteluja vastaan. Toinen on tältä kesältä, kun noustiin Nitan kanssa agilityssä kakkosiin. Mä olin vielä monta päivää sen jälkeen ihan innoissani kun mietin sitä meidän nollarataa jolla agilitysert ja menolippu kakkosiin saatiin. Harmi ettei sitä suoritusta videoitu!

2. Arkipäiväsi koiran kanssa, mitä sisältää?

Rippuu hieman päivästä. Jos on ollut sellainen sää ettei koirat ole tarhassa, käytän ne heti herättyä ulkona. Useimmiten kuitenkin ainoastaan Misty on sisällä (vanha rouva ei mene tarhaan sitten millään..) joten käytän sen ulkona jonka jälkeen syödään aamupalaa :D Päivän aikana saatan tehdä jonkun treenin Nitan tai Luken kanssa ja käytän koirat ulkona pissalla jos eivät ole tarhassa. Iltapäivään sisältyy joko vapaana juoksemista pellolla/metsässä (kesällä uimista, talvella jäällä juoksemista) tai sitten hihnalenkki. Kuuden aikaan koirat saa ruuan. Maanantai-illat on pyhitetty agilitylle.. :)

3. Koiran ruokinta: markettiruokaa, kallista kuivamuonaa, barffausta vai jotain muuta? Miksi?

Meillä koirat syövät Jahti & Vahti energianappuloita, lisänä melko usein hirven lihaa. Meillä J&V on koettu toimivaksi ruuaksi. En oikein osaa arvostaa perus markettipöperöitä, mutta toisaalta en ehkä maksaisi kalleimmista eläinkaupan ruuistakaan. Hinta-laatusuhde on ruuassa hyvä. Barffaus on mielenkiintoista, mutta se vaatii paljon tietoa ja aikaa, enkä ole moiseen uskaltanut lähteä. Ehkä joskus, jos vain on mahdollisuuksia. :)

4. Oma rotusi, miksi juuri se?

Tällä hetkellä setterit tuntuu omalta. Haaveissa on punainenkin versio, mutta englanninsetterit on silti se oma juttu. Settereitä meillä on ollut aina, ehkä osaksi siksi. Haluaisin kyllä kokeilla muitakin rotuja. Englanninsetterit on jotenkin humoristisia olentoja, eikä niiden kanssa tule tylsää. Treeneihin täytyy vähän väliä keksiä jotain uutta, ettei setteri kyllästy. Rotu ei ole helpoiten motivoitavissa, ja tuntuu että setteri opettaa enemmän kouluttujalalleen kuin kouluttaja setterilleen. Rodun ulkonäkökin (etenkin käyttölinjaisten!) miellyttää omaa silmää kovasti. Setteri on omalla tavallaan erittäin jalo koira. Tietysti ulkonäköasiat eivät ole niitä tärkeimpiä. Minusta on hienoa että englanninsetteri on perusterve rotu, sekä monipuolinen harrastuskaveri. :)

5. Rotu jota et voisi omistaa ja perustelu sille?

En ole koskaan hirveästi pitänyt seurakoiraroduista. Ne vaikutavat jotenkin tylsiltä, tietysti mielipiteeseen voi vaikuttaa se, etten sellaisten kanssa ole koskaan ollut tekemisissä oikeastaan koskaan. Hoitokoirana mulla oli joskus täysin vapaasti kasvatettu kiinanpalatsikoira joka oli todella diiva! Haluan että koira on kuitenkin aika rohkea, ja sen kanssa voi mennä pitkiäkin lenkkejä. Ulkonäöllisesti mua miellyttää sellaiset perusterverakenteiset koirat, esimerkiksi lyttykuonoiset koirat on ehdoton EI.

6. Keräätkö koirasi jätökset?

Koirat tekee tarpeensä useimmiten tuohon meidän metsään tai sitten kun ovat vapaana metsässä/pellolla juoksemassa joten en koe tarpeelliseksi kerätä jätöksiä. Puistossa ja yleisillä paikoilla kerään aina jätökset. :)

7. Kuinka paljon käytät aikaa turkinhoitoon ja millä tavalla (pesu, föönaus, trimmaus, nyppiminen yms) viikossa, kuukaudessa tai vuodessa?
Pesen nuo yleensä vain silloin kun on tarve, ja syksyisin sitä joutuu tekemään huomattavasti useammin kuin muutoin. Ennen näyttelyä yritän saada jostain käsiini trimmaajan, joka laittaa koiran turkin. Itse hoidan pesut ja sellaiset ennen näyttelyä, ja kuivaan koirat ihan normaalilla hiustenkuivaajalla. Käytössä mulla on karsta, kampa ja harja. Harjailen noita aina silloin tällöin, esim. metsälenkin jälkeen pyrin selvittämään takut että turkki pysyisi hyvässä kunnossa.

8. Onko kilometreillä ja rahalla merkitystä esim. pennun hankinnassa, koiraa astuttaessa tai harrastusmatkoissa?

Täytyy olla järkevä, mutta esimerkiksi pentua hankkiessä raha ei saa missään nimessä olla ensimmäisenä mielessä. Totta kai täytyy osata tehdä budjetti, ja tietää onko koiran pitoon varaa. Mutta en näe järkeä ottaa esim. ilmaiseksi paperitonta koiraa, syynä se ettei ole varaa maksaa montaa sataa euroa rekisteröidystä koirasta. Koiran hinta on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä sen koko elinaikaiset kustannukset ovat. Suomi on kuitenkin melko pieni maa, eikä urostakaan tulisi valita sijainnin perusteella koiraa astuttaessa. 

Harrastusmatkoissa olen itse melko laiska, sillä yksin en jaksa lähteä kovin kauaksi kisaamaan. Onneksi lähellä on kuitenkin paljon toimintaa. Näyttelyissä olen käynyt kauempanakin, sillä rotu sattuu olemaan sellainen että tuomari on katsottava tarkkaan. En vie koiraa lähinäyttelyyn, jos tiedän ettei tuomari arvosta käyttölinjaisia koiria mutta saatan viedä sen kauaksi, jos tiedän että tuomarilta saattaisi irrota hyvä tulos!

10. Onko sinulla lisäksi muita lemmikkejä kuin koiria, mitä?

Ei enää! Vielä vuosi sitten minulla oli kaksi gerbiiliä jotka menehtyivät vanhuuteen. Salaa tahtoisin kissan..

9. Mitkä ovat blogisi yleisimmät aiheet?

Agility, kuvat ja muu höpinäpöpinä :) Minusta on kiva selata vanhoja postauksia ja muistella mitä kaikkea ollaan tehty!

11. Mitä mieltä lähipiirisi on koiraharrastuksestasi?

Koirattomat kaverit ovat usein todenneet että "Aina sä vaan oot kisoissa ja treeneissä", mutta luulen ainakin että ne on ymmärtäneet miten tärkeä harrastus tämä minulle on. Vanhemmatkin ovat koiraihmisiä ja harrastavat niiden kanssa joten sieltä suunnalta harvoin mitään negatiivistä kommenttia tulee.

Kaikki seuraamani koirablogit on jo tämän haasteen saaneet, joten en viitsi kertaalleen sitä kellekään laittaa. :)

Luke the agilitykoira

Eilen starttasi Luken agilityn alkeiskurssi PAWSin hallilla. Luke oli kovin levoton aluksi ja yritti tehdä tuttavuutta ihan kaikkien kanssa, mutta palkkasin sitä aina kontaktista. Loppua kohden se jo alkoi tajuamaan ettei se pääse muiden kanssa leikkimään. Ajattelin ottaa tavaksi, ettei hallissa leikitä muiden kanssa vaan keskitytään treenaamiseen :) Halliin alkoi kuitenkin kerääntymään todella paljon koiria ja sai uroksen taas tosi levottomaksi.

Ensimmäisellä kerralla treenattiin siis hyppyä ja putkea. Luke ei aluksi tajunnut namialustan ideaa, ja se hakeutui todella paljon minun luokseni. Täytyy harjoitella kotona tuota namialustaa ja irtoamista kun niitä alkeiskurssilla käydään paljon läpi. Hypyn kanssa ei ollut kummempaa ongelmaa, Luke meni nätisti aitojen välistä ja tajusi jopa hypätä riman yli, joka oli asetettu minikorkeudelle.

Putken kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Luke on todella rohkea kaikissa tilanteissa ja putkeenkin se sujahti ilman sen kummempia houkutuksia! Kouluttaja ehdotti etten ohjaisi koiraa ollenkaan, vaan antaisin sen keskittyä vain esteeseen, ja palkkion saisi aina namialustalta. Näin Luke alkaisi paremmin hakeutua itse esteille, ja ohjaus otettaisiin myöhemmin mukaan.

Olin ajatellut listata vähän tavoitteita tuolle kurssille, sekä suunnitella etukäteen miten treenattaisiin mitäkin esteitä mutta se tuntuu yhtäkkiä todella vaikealta. En ole koskaan ollut oikeastaan kunnollisella alkeiskurssilla, eikä mulla ole oikein mitään hajua miten kannattaisi toimia. Ehkä me vaan mennään kurssilla kouluttajan neuvojen mukaan, ja kehitellään jotain suunnitelmaa sitten alkeiskurssi 2.





Kuvat viimeviikolta :) Nyt täällä on jo lumi maassa..

Koirakuvaamisen haasteet

Kati oli tehnyt hauskan postauksen koirien valokuvaamisesta, ja haastoi muutkin kameraa useasti ulkoiluttavat bloggaajat mukaan. Innostuin hauskan postauksen selattuani itsekin tästä ja etsin teille muutamia "helmiä" arkistoista. Tajusin kuvia selatessa että otin kesällä laittoman vähän kuvia koirista! Olen kuvannut aika paljon keikkoja ja tapahtumia, sekä ihmisiä ja jopa bändin promokuvat. Koirakuvaaminen on jäänyt kamalan vähälle, etenkin omien koirien kuvaaminen. Onneksi niistä on niin paljon kuvia, että materiaalia kyllä riitti!

Silloin kun on ottanut monta "kivaa" kuvaa koirista, siirtää ne innoissaan koneelle ja toteaa että suurin osa on ihan järkyttäviä, ei fiilis ole erityisen kiva. Itse olen monesti selannut muiden blogeja ja nyyhkytellyt, kun kaikki muut on niin hyviä kuvaamaan ja itse ei saa edes paikallaan istuvasta koirasta normaalia kuvaa. Tarkennus on taustassa, koira läähättää ja kuola lentää, koiralla silmät kiinni, värit on kamalat, valotus on täysin väärä... :D Koirien kuvaaminen ei todellakaan ole helppoa. Itse olen huomannut, että jos yritän lavastaa tilanteen, koira ei varmasti suostu yhteistyöhön. Esimerkiksi tässä yritin ottaa Moonasta ja Oskusta kivaa äiti & poika kuvaa, mutta kumpaakaan ei kiinnostanut istua kostealla sammalella..



Tuo pään kääntäminen on etenkin Maxin bravuuri. Se ei ikinä tahdo katsoa kameraan, vaikka sitä miten kutsuu. Tässä kuvassa on muutenkin ihan liikaa valoa ja tausta on palanut rumasti puhki.



Pääkuvia ottaessa usein noilla on silmät kiinni. Enkä tykkää kuvista, joissa koira läähättää ja on yltä päältä kuolassa. Tottakai se on vain todellisuutta, eikä se tilannekuvissa haittaa. Mutta jos löydät kivan taustan, ja yrität saada koirasta edustavaa kuvaa...



Nita on aika taitava siristelemään silmiä, silloin kun yritän ottaa siitä pääkuvaa. Tämän kuvan tarkoitus taisi olla tuo panta, mutta koiran naamalla on ikävät varjot, taustalla ruma koirapuiston aita eikä ilmekään ole kauhean kaunis.



Usein kun huomaa että koira tekee jotain mielenkiintoista, on kamera kiinni ja linssinsuojus paikallaan. Hätäisesti kun yrittää ottaa kuvaa, käy helposti näin.... Rajaus on mielenkiintoinen, kenties jokin taiteellinen näkemys? Tarkennuskin on varsin nerokas. Kuvassa Max on sukellellut kivasti lumessa ja kuonon päälle on jäänyt hauskasti lunta. Mutta ei se oikein tuosta ilmene.



Tässäkään kuvassa tarkennus ei ole ihan kohdallaan. Olisihan se nyt paljon hienompi jos etualan koira olisi skarppi, ja vielä kokonaan kuvassa. Mutta ei sitä aina ehdi nopean setterin mukaan..



Kiva leikkikuva neljästä koirasta, mutta mites toi rajaus ja tarkenus? :D



Tässä vielä toinen esimerkki tilannekuvasta. Nita seisoo vapaasti kylki kuvaajaan päin, mutta Luke päättää just sillon tulla siihen kameran eteen pyörimään...



Tehkää muutkin ihmeessä tälläisiä postauksia, näitä pilalle menneitä otoksia oli hauska selata! :D Oon myös miettinyt, kiinnostaisiko teitä jotkut tutoriaalit? Mulla on päivisin ihan liikaa aikaa, mutta en osaa päättää viitsinkö koirablogiin tutoriaaleja laittaa, ja omaa blogia en tahdo aloittaa..

Kuvasaastetta

Tänään pyörähdettiin koirapuistossa Emman ja koirien kanssa. Mä olin ajatellut ottaa mukaan vain Luken, sillä se on paljon sosiaalisempi kuin Nita. Emmalla on 3kk ikäinen belgipentu, enkä halunnut että Nita säikäyttää pienokaista. Viimehetkellä päätin kuitenkin ottaa neidinkin mukaan, saisihan koiran aina autoon jos se ei osaisi pennun kanssa käyttäytyä.

Puistossa Nita kuitenkin innostui leikkimään Piuhan kanssa, ja ne juoksivat hyvän aikaa toistensa perässä ja painivat. Olin niin ylpeä Nitasta kun se osasi käyttäytyä pienen pennun kanssa! Lukella oli ihan liikaa virtaa, ja se vain juoksi ympäri puistoa eikä huomannut muiden koirien olemassaoloa :D Lopulta se teki hieman tuttavuutta muutamaan snautserineitiin, mutta sai aikamoisen äkkilähdön kun erehtyi lähentelemään liikaa..

Ollaan käyty tämän viikon aikana useasti hihnalenkillä ja Luke on selvästi kehittynyt! Aluksi se aina vähän kiskoo mutta osaa jo ihan hyvin kävellä hihnassa. Välillä pitää vähän muistuttaa vieläkin. Ihmisten ja koirien kanssa ohitustilanteet ei suju niin mallikkaasti, mutta pikkuhiljaa. Luke vaan tahtois olla iiiihan kaikkien kaveri!   Koira on myös selvästi saanut vähän lihaksia ja massaakin. Saisi vain lihota vielä pari kiloa niin ei näyttäisi niin aliravitulta. Taitaa olla ihan settereiden yleinen ongelma, etenkin nuorilla koirilla. Meillä on kaikki olleet tuon ikäisinä kamalan laihoja vaikka ruoka on maistunut paremmin kuin hyvin. Ihme otuksia!

Piuha, Nita ja Sokka

Piuha ja Nita

Luke.

Nita ja Sokka

Hirviölapsi!

Luke. On se vaan niiiiin hieno! ;)

Puistossa oli ihana auringonpaiste! Harmi vaan että se muuttui räntäsateeksi juuri kun lähdettiin..

Piirinmestari

Launtaina kisailtiin kanakoirien kenttäkokeessa Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruudesta. Isä päätti perjantai-iltana osallistua kilpailuun kun sai tiedon yhdestä vapaasta paikasta. Matkaan mukaan lähti Moona, tavoitteena tietenkin voitto ja AVO3. :D Ykköseen ei ole mahdollisuutta ja kakkosia on kuulemma jo tarpeeksi..

Itse olin mätsärissä ja sain puhelun jossa kerrottiin, että Moona ja isä olivat vieneet piirinmestaruuden ja saaneet sen kymmenennen AVO3-tuloksen. Hyvä Moona! Kanakoirakerhon sivulla on vähän pidempi juttu kyseisestä kilpailusta. Ei ollut ensimmäinen kerta kun mestaruus tulee tähän taloon! :)

Arvostelu

Väsynyt voittaja lämmin BOT-mantteli yllään.

Kokeita ja unettomia öitä

Toissaviikon perjantaina isä lähti ajelemaan riekkojahtiin kohti Utsjokea Nitan ja Maxin kanssa. Siellä järjestettiin myös tämän vuoden ES-open, eli englanninsettereiden rotumestaruuskilpailu. Isän ja Nitan oli tarkoitus osallistua tuohon kokeeseen, mutta selkänsä takia isä ei pystynyt kilpailupäivänä kiipeämään tunturiin. Jani osallistui kokeeseen Moonan jälkeläisen Oskun kanssa ja ohjasi myös Nitaa. Neiti oli ollut kuulemma ihan ihmeissään oudoista ihmisistä, eikä ollut hakenut yhtä tyylikkäästi kuin yleensä. Sijoituksia ei siis tänä vuonna tullut (Viimevuonna Nita sijoittui neljänneksi!).

Samana päivänä täällä Pohjanmaalla järjestettiin Ladyt Lakialla kilpailu, johon saavat siis osallistua vain naiset. Äiti on kilpailun voittanut kahdesti aikaisemmin, Moonan & Nitan kanssa. Viimevuonna hän ei päässyt osallistumaan ollenkaan. Tänä vuonna äiti kisasi Moonan kanssa, ja koirakko vei jälleen kerran voiton kotiin! :) Nina oli kirjoittanut blogiinsa kilpailusta hyvin, kannattaa käydä lukaisemassa TÄÄLTÄ!

Ja niihin unettomiin öihin... Moona on aloittanut juoksun ja Luke on sekaisin kuin seinäkello. Se ei väsy vinkumiseenn ja huutamiseen yölläkään, joten olen saanut nukuttua parina viimeyönä vain muutamia tunteja.

Kuva: Jari Vettenniemi

Kuva: Jari Vettenniemi

Perusharjoituksia ja osteopaattikäynti

Muutamat on kyselleet Lukesta, joten tässä vähän lisää taustatietoja uroksesta :) Luke on siis viralliselta nimeltään  Ørnevatnet's Skywalker. Luke on tuotu Norjasta, eikä koira ole suomen rekisterissä. Jos kuitenkin kiinnostaa, koiranetistä löytyy Luken velipojat Jazzi & Jens.

Luke on todella vilkas ja energinen setteri. Ollaan harjoiteltu ihan perusjuttuja, kuten katsekontaktia. Ensimmäisenä opetin tuolle naksuttimen, sillä itse tykkään käyttää sitä apuvälineenä koulutuksessa. Luke on melko kovapäinen ja kokeilee useasti rajojaan. Sisätiloissa se on kuitenkin tosi kuuliainen ja tottelee ihan hyvin :) Luke on vähän huono keskittymään, ja se haluaa tehdä miljoonaa asiaa samaan aikaan. Ihan niinkuin Nitakin tuon ikäisenä. Ilmoitin koiran agilityn alkeiskurssille, ainakin Nitalle agility auttoi tuohon keskittymisongelmaan tosi hyvin.

Luke

Luke on myös tottunut aika hyvin ympäristöön, ja osaa jo rentoutua. Se on ottanut minusta suuren turvan, heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Luke seuraa minua ihan kaikkialle kuin hai laivaa, ja aluksi se itki perääni kun menin esimerkiksi vessaan tai suihkuun. Nyt se on onneksi lopettanut itkut, ja odottaa kiltisti oven takana. Maanantaina uros jäi itkemään perääni kun lähdettiin Nitan kanssa agilityyn. Tiistaina se jo oli ottanut lähtöni rauhallisemmin ja tehny tuttavuutta muiden perheen ihmisten kanssa. Toivottavasti Luke on tajunnut että tulen kyllä takaisin aikanaan.

Nita the koirapuistovahti :D

Tänään totutin Lukea myös tarhaan, sillä meillä koirat on päivisin häkeissä. Siellä ne viihtyvät hyvin työpäivän ajan, kun saa seurata naapuruston elämää. Luke vietti häkissä noin kolme tuntia melko äänekkäästi. Hain sen pois vasta kun oli hiljaa, ja lähdettiin 3km hihnalenkille! Luke käyttäytyi hihnassa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, vaikka kyllä se vieläkin kiskoi. Tällä kertaa sillä oli kuitenkin korvatin mukana ja sain siihen kivasti kontaktin. :)

Nita

Tiistaina oli Nitalla jälleen osteopaattikäynti. Neiti ei ole oireillut oikeastaan yhtään, ainakin treeneissä ja kisoissa se on tehny hyvin ja mielellään. Olen kuitenkin huomannut sen kirputtavan kylkeä sekä säärtä. Samoista selän viimeisistä nikamoista löytyi taas lukot ja alettiinkin pohtia mistä se voisi johtua. Lähetin osteopaatille samana päivänä Nitan kahden vuoden takaiset lonkkakuvat joista näkyy myös selkä.  Kuvasta näkyy että kaksi viimeistä lannenikamaa siirtyvät hieman, joten todennäköisesti rakenteessa on syy lukkiutumiseen sekä kirputtamiseen. Saadaan jatkaa kyllä agilityä ihan normaalisti niin kauan kun koira tekee mielellään, kunhan selkää hoidetaan. Selkä pitäisi myös kuvata, jos jotain häikkää tulee. :)

Nita

Mulla oli autossa mukana myös Luke, sillä tulomatkalla pysähdyttiin vielä Kurikkaan koirapuistoon. 20 minuuttia tuo juoksi ihan täysillä ympäri puistoa, ennenkuin ehti kuuntelemaan minua. Harjoiteltiin luoksetuloa, palkkasin koiran aina kun kävi luonani. Postauksen kuvat on eilen koirapuistosta otettu! Kuvat löytyy suurempina ja parempilaatuisena kuvagalleriasta, jos jotakuta kiinnostaa :)

Mätsäri ja koirapuistoilua

Sunnuntaina Kurikassa järjestettiin Match show, ja päätin lähteä sinne Luken kanssa. Viimehetkellä päätin kuitenkin ottaa Nitankin mukaan. Päivä oli todella sateinen ja mätsäri järjestettiin hiekkakentällä. Hienot valkoiset koirani olivat nopeasti kauniin ruskeita.... :)

Luke oli todella energinen ja olisi halunnut tutustua ihan kaikkiin. Jätinkin Nitan autoon odottelemaan, ja sinne neiti jäikin mielellään koska ulkona satoi. Luken kanssa kuljeskeltiin ympäriinsä ja yritin saada sitä rauhoittumaan. Mentiin kehään aika loppupäässä. Luke seisoi ihan nätisti ja antoi hyvin tuomarin tutkia itseään. Ravi ei kuitenkaan sujunut, Luke olisi mielummin vain laukannut ja pomppinut.. Ansaitusti saatiin sininen nauha.

Nita esiintyi hyvin kuten aina, olihan se hieman malttamaton seistessä ja koitti välillä tarjota peruuttamista. Saatiin punainen nauha. Nopealla vaihdolla hain autosta Luken sinisten nauhakehään, jossa se malttoi hyvin. Luke ravasi nätisti ja jaksoi seisoa. Ei kuitenkaan sijoituttu, mutta olin tyytyväinen että sain koiran ravaamaan :) Nitakin esiintyi punaisten kehässä varmasti ja juoksi tosi nätisti. Eipä neidillekkään tullut sen kummempaa menestystä. Tuomari ei tainnut settereistä kauheasti pitää, sillä punavalkoinen irlanninsetteri Soolo ja punainen irlanninsetteri Rolle eivät myöskään sijoittuneet.

Mätsärin jälkeen suunnattiin Taijan ja koirien kanssa Kurikan koirapuistoon, että Luke pääsisi juoksemaan ja leikkimään Soolon kanssa. Lukea ei kuitenkaan muut koirat kiinnostaneet kun se pääsi irti. Se vain juoksi juoksemisen ilosta puolisen tuntia ympäri koirapuistoa :D.. Nitaa ei kiinnostanut urosten kilpajuoksut pätkääkään, vaan neiti hienohelma istui mun jaloissa ja tunki kameran eteen..

Luke kehässä. Kuva: Heljä Keski-Lusa

Luke

Soolo

Nita

Luke

Nita, Luke, Soolo & Rolle :)

I drink coffee to kill the monday.

Lauantaina kisattiin oman seuran kisoissa kahden radan verran. Sekä koira että ohjaaja olivat vähän unella... Tuomarina toimi Anders Virtanen, jonka radoista pidin! Tosi selkeitä ainakin minusta.

Olin vähän laiskuri ja nappasin kuvat ratapiirrustuksista puhelimella. Jostain syystä kuitenkin asetuksista oli vaihdettu kuvakoko pieninpään mahdolliseen, ja laatu onkin sen mukaista. Toivottavasti näistä saa jotain selvää... Harmittaa etten ottanut kameraa mukaan ja nakittanut jotakuta videoimaan meidän ratoja. Ne tuntui todella hitailta, vaikka aika kertoo muuta!

A-rata


Tältä radalta haettiin 10 ja 12,31s yliaikaa (IA 50s). Vitonen taisi tulla puomin ylösmenolta, ja toinen vitonen heti putkelta. En tajua miten se juoksi siitä ohi? Alku tälle radalle oli tosi hidas, Nita lähti kuin purkka tukasta... :D Kepeiltä se sai kuitenkin vauhtia ja loppurata oli kauhean huolimaton. Kaarrokset venyi pitkiksi eikä koira keskittynyt.

B-rata


Tämä rata meni jo paremmin. Lähtö oli tässäkin huono, Nita lähti vain nuuhkimaan maata ympärillään kun annoin luvan hypätä. Voin kertoa että kuumotteli kyllä, että neiti lähtee ekan hypyn ohi. Sain sen kuitenkin hyppäämään ja saatiin ihan ok vauhti heti alkuun. Napattiin 5 puomin ylösmenolta (AAAARGH), mutta muuten ihan kiva rata. Tuntui vain että siitä puuttui jotain.. Aikaa tähän rataan meni 55.51s (IA 49s).

Nämä kuvat on parin viikon takaisista Seinäjoen kisoista, en vaan ehtinyt niitä siihen postaukseen saamaan. Kiitos Taijalle! :)