Eilisen illan ja yön aikana Nitalle syntyi 9 (5n+4u) eloisaa englannisetteripentua, ja kaikki vaikuttavat terveiltä sekä todella eloisilta. Vielä pari päivää ovat tietysti kriittisiä, mutta toivon ja uskon että kaikki menee hyvin. Kuvat löytyy
TÄÄLTÄ suurempina!
 |
| Koko sakki |
Kesiviikkoaamuna kuuden aikaan aamulla herätessäni koira oli melko levoton, petaili petiään ja huohotteli mutta rauhoittui välillä. Lähdin itse töihin ja äiti jäi seuraamaan koiraa. Koko päivä oli ollut yhtä ulkona ramppaamista ja petaamista, mutta kuitenkin välillä koira rauhoittui pitkäksikin aikaa. Töistä kotiin tullessa Moona yritti kaiken aikaa mennä pentulaatikkoon nukkumaan, ja jouduimme kieltää sitä. Nita oli edelleen aika levoton.
 |
| Aamunäkymä. Nita ei jaksanut nostaa edes päätään.. |
Kahdeksan aikaan Nita tuli mun huoneeseen nukkumaan sängylle ja vaikutti rennolta. Jossain vaiheessa aloin kuuntelemaan että koira hengitti hieman raskaammin ja yritin saada Nitan lähtemään kanssani pentulaatikkoon. Se ei kuitenkaan suostunut hyppäämään sängyltä alas, joten huikkasin äidin apuun. Siinä vaiheessa pentu oli jo tullut puoliksi ulos, joten jouduttiin kantamaan Nita huoneeseen jossa pentulaatikko sijaitsi. Koira oli hämmentynyt, mutta alkoi kuitenkin putsaamaan pentua hyvin. Henkeä pidätellen odotettiin, että pentu alkoi liikkumaan ja pian ensimmäiset kiljaisut kuuluikin. Nita lähinnä tuijotti vinkuvaa otusta häkeltyneenä, mutta alkoi pienellä avustuksella imettämään sitä.
15 minuutin kuluttua syntyikin jo seuraava, ja Nita meinasi vähän hätääntyä mutta rauhoittui aika nopeasti, ja putsasi pennun itse. Loputkin tulivat aika tiukalla aikataululla joten jouduttiin vähän auttaa pentujen lämpimänä pitämisessä ja kuivaamisessa. Kolmas pentu oli pitkään melko eloton, mutta hieromalla ja lämmittämisellä sekin virkosi.
Kaikenkaikkiaan synnytys sujui ihan hyvin, vaikkakin eri tavalla kuin Mistyllä ja Moonalla. En tiedä, vaikuttaako tuo todella hyvä lihaskunto siihen, että pennut syntyivät lähes huomaamattomasti. Nita ei juuri ponnistellut, petaillut tai vaikuttanut kovin kipeältä. Tuntui, että niitä vain syntyi... Aamulla Nita kävi reippaasti kaksi kertaa ulkona tarpeillaan, ja on antanut meidän koskea (punnita, tarkistaa sukupuolet, vaihtaa alustat) pentuihin. Moona piti aina maaritella ulos, ja sieltäkin se suorastaan syöksyi takaisin pentujen luokse. Se ei myöskään päästänyt ensimmäisenä päivänä muuta kuin äitini pentujen lähelle.
Tässä vähän painoja ja syntymisaikoja sekä värijakaumaa ja sukupuolta.. :)
1. 20:15 ruskeavalkoinen narttu 267g
2. 20:30 mustavalkoinen uros 300g
3. 20:44 ruskeavalkoinen narttu 268g
4. 21:55 ruskeavalkoinen uros 220g
5. 22:18 mustavalkoinen narttu 215g
6. 23:16 ruskeavalkoinen uros 320g
7. 00:10 mustavalkoinen uros 300g
8. 00:23 mustavalkoinen narttu 255g
9. 01:14 mustavalkoinen narttu 230g
Moona oli alusta alkaen sinnikkäästi oven takana, aluksi kuunteli pentujen ääniä ja lopulta se jo hakkasi tassulla ovea. Jouduin komentamaan sen pois, ja vielä aamullakin ollaan saatu paheksuvia mulkaisuja siltä suunnalta. Nita ei tykkää jos oven sulkee, se haluaa heti pois huoneesta, joten ollaan pidetty ovea raollaan. Heti jos silmä välttää, on Moona-täti oven takana, yrittämässä pentujen luokse. Se joutuikin tänään ulkotarhaan, että pennut ja tuore emä saavat olla rauhassa yli innokkaalta hoitajalta.. No, ainakin on varahoitaja kun pentujakin on noin suuri määrä. Uskon kyllä että Nita selviää hyvin itsekin, kunhan vain syö ja malttaa levätä. Voin kertoa, etten ole koskaan nähnyt sitä niin rauhallisena kuin tänäaamuna. Nitasta ei helposti virta lopu.
Vaikea vieläkin uskoa, että mun ikuisella pennulla on nyt omat pennut... :)
