Ensimmäiset agilitytreenit lagulla

Saatiin tosiaan Nitan kanssa treenipaikka LAGUlta, ja näin ollen ainakin maaliskuuhun asti treenataan vähintään kerran viikossa!



Maanantaina oli meidän ekat harjoitukset hurtta-hallilla. Nita oli ihan liekeissä! Taisi olla joulua ennen pidetyistä motivaatiotreeneistä jotain hyötyä. Koira sinkoili minne sattuu, ja haki esteet heti itse jos en ehtinyt ohjata. Kontakteilla se ei edes yrittänyt pysähtyä.. Parempi kai se, kun hidastelu siellä päällä.

Rata on muistaakseni alunperin Sari Mikkilän tekemä

Keppikulmat oli "vaikeat" mutta jostain syystä tehtiin ne ihan leikiten? Nita ampaisi aina oikeaan väliin ja veti kepit hienosti alusta loppuun. Itsenäisyyspäiväkisoissa se ei muka osannut keppejä ollenkaan....

Kun meidän vuoro oli radalla ohi, käytiin tyhjänä olleella viereisellä radalla vähän naksuttelemassa kontakteja kun virtaakin riitti. Hyvin alkoi muistua mieleen.

Eilen Nita pääsi myös käymään eläinlääkärissä, kun se alkoi räpytellä silmäänsä eikä oikein pitänyt sitä auki. Ilmeisesti oksa/havu tms. oli raapaissut ihan pienen pisteen silmään, jonka vuoksi koira sitä varoi. Saatiin antibioottitipat viikoksi.



Pakkasta täällä on ollut jopa reilu -20 astetta, mutta ollaan silti käyty aamuisin n. tunnin lenkillä ennen mun koulun alkua. Saatiin tiistaina myös Taija ja setterit Rolle & Soolo mukaan lenkille. Koirat saivat kirmata vapaasti pellolla, ja Nita oli unohtanut korvat kotiin.. huoh!

Rolle

Muistoja Mistystä

2000

2001

Annika, Kepa (Mistyn sisko), Minä & Misty 2002

2008

2009

2012

2011

2012

Viimeinen yhteiskuva syksyllä 2013 

Halusin vielä omistaa yhden postauksen Mistylle, kun vuosi on ohi. Tuli aika hyvä fiilis näitä kuvia etsiessä :) Ollaan aina oltu kuin paita ja peppu, se on seurannut mua pennusta asti joka paikkaa. Parilta vuodelta en löytänyt yhtään kuvia meistä, vaikka niitä on. Isän kone nimittäin hajosi jokin aika sitten, ja siellä oli runsaasti kuvia ainakin vuodesta 2004 eteenpäin, kun hankimme ensimmäisen digikameran. Viimeisimmät kuvat on otettu puhelimella (ja vielä instagramfiltterit päälle :D), ai miten niin olen laiska kantamaan kameraa...

Vuosi 2013

Viime vuonna raapustin blogiin samana päivänä merkinnän, jossa listasin tavoitteita tulevalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut todella tapahtumarikas, vaikka me ei olla näyttely- ja kisakentillä menestyttykään. Vuoteen on sisältynyt aika paljon menetystä, ikävää ja surua, mutta myös pienten pentujen tuoksua ja niiden kehittymisen seuraamista.

Nitalle listasin tavoitteeksi onistuneen astutuksen ja terveen pentueen. 17.4.2013 päivänvalon näkivät yhdeksän tervettä ja eläväistä pentua. En olisi voinut olla ylpeämpi Nitasta! Se oli niin reipas emä, hoiti pennut tunnollisesti mutta osasi myös nauttia omasta ajastaan. Syksyllä oli tarkoitus palata agilityn pariin, mutta sain itse koulupaikan toiselta paikkakunnalta ja muutto sotki suunnitelmia. Vilkkaimpana metsästysaikana en koiraa halunnut kerrostaloon raahata, ja se sai nauttia vanhempieni luona metsästyksestä.

Kevät, pennut noin vuorokauden ikäisinä :)

Tähän vuoteen mahtui silti viisi agilitystarttia, ilman sen kummempia tuloksia. Startattiin ensin tammikuussa Tamminäyttelyssä yhden radan verran, kun neiti ei aloittanutkaan juoksua ihan ajallaan. Joulukuun alussa me startattiin muutaan treenin jälkeen Seinäjoella LAGUn kisoissa, tarkoituksena saada nopeat lähdöt ja hyvä vauhti pysymään radalla. Hauskaa meillä ainakin oli, ja en voi moittia radoista kuin itseäni. Ohjaaminen on ollut pitkän tauon jälkeen täysin ruosteessa.. Näyttelyssäkin meidän piti käydä, mutta se sitten jäi pentujen tuhottua neidin turkista viimeisetkin haivenet :D

Nita hakee syksyllä 2013

Maxille, Moonalle & Mistylle toivoin lähinnä sitä kliseistä terveyttä. Mistyn tila heittelikin välillä rajusti huonommaksi. Kesä meni loistavasti, vanha muori ei pennuista juurikaan välittänyt vaan eleli omaa rauhallista elämäänsä. Syksyllä sitten alkoi tulla minulle ilmoituksia siitä, ettei Misty syö tai ruoka ei pysy sisällä ja koira on väsynyt. Aina kuitenkin se niistä toipui ja oli jonkin aikaa oma virkeä itsensä. Syyskuussa kuitenkin sain sen soiton, jota en olisi koskaan halunnut kuulla. Misty oli nukkunut pois, luultavasti maksan petettyä. Koiran sydän oli lyönyt eläinlääkärin mukaan vahvasti, mutta muut toiminnot olivat heikentyneet eikä Misty ollut jaksanut edes itse kävellä. Ikäväkseni pääsin käymään vasta haudalla hyvästelemässä rakkaan ystävän.

Misty kesällä

Pennut olivat ehdottomasti kesän kohokohta

Moonana ilmoitimme näyttelyyn, vaikka suunnitelmana oli pyörähtää kehässä Maxin kanssa. Moona oli kehässä oma varma itsensä, ja nappasi ERI. Pulskan kunnon takia jäi SA saamatta, mutta koska koira on vielä sen verran virkeä, eiköhän me vielä kesällä veteraanikehässä pyörähdetä! Max on vanhentunut vuoden aikana selvästi, ja se nauttii lähinnä sohvalla loikoilusta. Kyllä sekin metsälle lähtee enemmän kuin mielellään, ja on maastossa kuin toinen koira.

Kesällä käytiin uimassa PALJON!

Moona-tätiäkin vähän leikityttää

Uutena jäsenenä laumaamme ilahduttamaan jäi Nitan riiviölapsi Romina aka "Romppu". Energisen setteritytön oli aluksi vaikea päästä mukaan laumaan, kun vanhukset eivät jaksaneet leikkiä ja katsella villiä käytöstä. Nita laskeutui täysin pennun tasolle, ja alkoi tekemään yhtälailla pahuuksia... Lopulta Max suopui pentuun, ja nykyään antaa sen roikkua huulissaan koko ajan! Moona-täti yrittää parhaansa mukaan pitää penneliä kurissa, heikoin tuloksin :D

Moona Jurvan ryhmänäyttelyssä KÄY-ERI 1. Tuomari: Joanna Pronin

Nitan setterikamut Seinäjoella :)

Tämä vuosi on antanut ja ottanut paljon. Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, sillä me saatiin vihdoin treenipaikka agilityn saralla. JEE!