Hyvästi lokakuu

Lokakuu oli minulle melko koirapainotteinen! Alkukuusta kävin moikkaamassa suomenlapinkoiranpentuja sekä ensimmäisessä kuvassa vilahtavia saksanpaimenkoiranpentuja.

Kävin myös vanhempieni luona ja sain Vain Elämää -ohjelman katseluseuraksi sylikoiran.

Kaverin kanssa kirppiskierrokselta bongasin parilla eurolla hauskan koiravisan, jota voi pelailla koiratyttöjen kesken. Loppukuusta Nita & Tuuli tuli meidän kerrostaloasuntoon hoitoon, kun käväistiin Seinäjoen näyttelyssä.

Kuvituksena muutama instagramkuva, kun kaikki järkkärikuvat on täällä blogissa jo vilahtaneet :)

Huomenna olisi tarkoitus startata marraskuu match shown merkeissä "pikkutyttöjen" eli Tuulin ja Rompun kanssa.

Uusi ulkoasu

Kuten ehkä jotkut jo huomasivat, ulkoasu muuttui jälleen. Tällä kertaa olen kuitenkin niin tyytyväinen, että tällä mennään toivottavasti vielä pitkään. Voi olla että taustaan ja muualle tulee pieniä muutoksia, mutta banneriin olen kerrankin todella tyytyväinen.

Tulihan siitä aika hempeä, mutta mä tykkään! Mitäs mieltä te olette? Bannerista iso kiitos Never forget to smile blogin Maijalle :)

Seinäjoki KR

Tänään pyörähdettiin Seinäjoen kaikkien rotujen näyttelyssä debytoimassa Tuulin kanssa. Myös Nita pyörähti pitkästä aikaa kehässä!

Molemmat koirat esiintyivät todella nätisti. Jännitin vähän Tuulin kanssa kehään menoa, kun ollaan harjoiteltu ehkä kaksi kertaa. Onneksi äiti on treenannut näyttelyjuttuja ja käynyt näyttelykoulutuksessa pennun kanssa. Tuuli jaksoi hienosti keskittyä kehässä pyörimiseen, antoi tuomarin tutkia itsensä ja malttoi seistä paikallaan.

Tässä käännöspalvelun suomennos arvostelusta, tuomarina toimi nimittäin ruotsalainen Charlotte Jacobsson:

"Lupaava narttupentu. Femiininen pää. Voisi olla enemmän alaleukaa. Hyvä kaula ja etuosa. Tarvitsee lisää tilavuutta ja pituutta rintakehään. Vahva selkä. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin kauttaaltaan. Erinomainen turkki ja väri. Onnea näyttelyuralle!" PEK-1 KP ROP-pentu.

Nitan suhteen minulla ei ollut juurikaan odotuksia, kun "oikeat" kilpakumppanit olivat kaikki näyttelylinjan edustajia. Tuomari kuitenkin tykästyi Nitaan ja palkitsi koiran erinomaisella. Avoimessa luokassa kilpaili siis neidin lisäksi kaksi muuta narttua, jotka saivat erinomaisen lisäksi myös SA.

"Erittäin hyvät mittasuhteet. Femiininen pää. Alaleuka voisi olla aavistuksen vahvempi. Hyvä kaula. Hieman suora edestä. Erittäin hyvä rintakehä. Ylälinja voisi olla suorempi. Hieman pyöreähkö lanne. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu kauttaaltaab hyvin. Hyvä turkki ja väri. Oikein mielliyttävä luonne." AVO-ERI/3

Nitan kanssa otettiin vähän rennommin omaa vuoroa odotellessa :D

Näyttelypäivä oli hauska, ja Tuulista on pakko olla ylpeä! Ulkona se oli rai-vos-tut-ta-va kun poukkoili joka suuntaan eikä mielestään ollut koskaan ennen kävellyt hihnassa. Sisätiloissa se kuitenkin rauhoittui, ja kulki häntä heiluen eteenpäin. Sitä ei pelottanut yhtään, vaikka oli ensimmäistä kertaa isossa hallissa joka vilisee outoja koiria.

Haaveita

A dog has no use for fancy cars, big homes, or designer clothes. A water log stick will do just fine. 

A dog doesn't care if your rich or poor, clever or dull, smart or dumb.

Give him your heart and he'll give you his. How many people can you say that about? 

How many people can make you feel rare and pure and special?  

How many people can make you feel extraordinary?

Uskalsin viimeinkin muutama viikko sitten katsoa elokuvan Marley & Me, kun se kerran telkkarista tuli. Luin kirjan monta vuotta sitten, eikä lopusta meinannut tulla mitään kun en kyyneliltäni kyennyt lukemaan tekstiä.

 Kaikki elokuvan nähneet tai kirjan lukeneet koiraihmiset varmasti ymmärtävät mistä puhun. Ne, jotka eivät ole suosittelen sitä. Mutta kannattaa myös ostaa nessupaketti. Elokuvan katsominen oli omalla kohdallani virhe, sillä olen viimeakoina ikävöinyt Nitaa tavallista enemmän eikä elokuva helpottanut oloa yhtään.

Sen lisäksi, että en voi olosuhteiden pakosta viettää parhaan koiraystäväni kanssa kovin paljoa aikaa vaivaa minua riipivä pentukuume. Se ei ole koskaan yltynyt näin pahaksi, ei edes silloin kun Nitalla oli yhdeksän hienoa pentua. Löydän itseni vähän väliä tutkimasta kasvattajien sivuja tai koiranettiä. Huokailen kateellisesti muiden pentukuville, ja esittelen erirotuisia koiria miehelle. Ehkä pissakakkarallista on liian pitkä aika.

En silti voi olla ajattelematta, että JOS minulla olisi pentu, myös Nita voisi asua täällä. Varsinkin JOS pentu tulisi muutaman vuoden sisään, kun Nita ei ole vielä "liian vanha".  Mutta jossittelu on ihan turhaa. Sitä paitsi olen päättänyt etten aio kasvattaa pentua kerrostalossa, ihan kaikkien osapuolien hyvinvointia ajatellen. Omistaisin myös mieluusti auton, jotta harrastusmahdollisuudet olisivat paremmat. Mutta se kaikki tuntuu vielä niin kaukaiselta. Ja onkin kaukaista. Pelkkää haaveilua ja unelmia.

Mutta onneksi "koiraterapiaa" on tarjolla melko usein. Koirat ovat elämäntapa, josta näköjään on todella hankala päästä irti. :D

Tässä vielä tekstin suomennos kirjasta kopioituna. Minusta se toimii paremmin englanniksi.
"Koira ei arvostele muita värin tai uskon tai aseman mukaan, vaan sen mukaan, millaisia he ovat sisältä. Koira ei välitä onko ihminen rikas vai köyhä, kouluja käynyt vai lukutaidoton, viisas vai tyhmä. Jos sille antaa sydämensä, se antaa vastalahjaksi omansa. Asia on oikeastaan hyvin yksinkertainen, ja siitä huolimatta meidän ihmisten, jotka olemme niin paljon viisaampia ja kokeneempia, on aina ollut vaikea käsittää, millä on oikeasti merkitystä ja millä ei"

Syksy

Olin miettinyt viikolla lähteväni käymään vanhempien luona, ja kun sain kuulla perjantaina että Max on vähän heikossa kunnossa ei tarvinnut enää kauaa miettiä. Pappakoiralla epäilynä siis keuhkoputkentulehdus ja lisäksi kuumetta. Onneksi antibiootit sekä kipulääkkeet toivat koiraan vähän eloa. Onhan rassukka vieläkin ihan väsynyt ja nuhjuinen. Toivottavasti kunto lähtee nyt kohoamaan!

Ulkona yritin nopeasti näpsiä pari kuvaa Maxista kun se käväisi tarpeillaan. Kauaa ei koira ulkona viihtynytkään ja painui takaisin sisälle nukkumaan.

Max

Nita ja Romina viettivät viikon lapissa, jossa Romppu osallistui myös tunturikokeeseen. Tulosta ei kuitenkaan herunut, paitsi Sänkipellon Rasputinille joka samaisessa kokeessa kilpaili. Onnittelut hienosta NUO2-tuloksesta!

Nita oli onnistunut keräämään vähän liikaa lihaa luiden ympärille, mutta palasi lapinreissulta hoikkana takaisin. En ollut kiinnittänyt edes huomiota asiaan, mutta kyllä eron huomasi heti.

Nita

Tytöt: Tuuli, Romppu, Nita & Moona

Syksy on niin kivaa aikaa valokuvaukselle, kun luonto tarjoaa upeaa väriloistoa. Olen täysin kesä- ja kevätihminen, mutta ei syksystä voi kuitenkaan valittaa. Mitkä on teidän lempparivuodenajat? Kertyykö kameraan hurjat määrät kuvia syksyisin?