Nitan syntymäpäiväjuhlat

Maailman paras koira, Nita, täytti eilen 21.4. jo 7 vuotta! Nitan kanssa ollaan päästy kokemaan kaikenlaista matkan varrella. Ollaan treenattu tavoitteelisesti niin tokoa kuin agilityäkin ja menestytty vähän näyttelyissäkin.

Vuonna 2008 ja syksyllä 2014

Nita on koira, jonka ei tosiaan pitänyt jäädä meille. Mutta se jäi, enkä voisi olla iloisempi. Nita on opettanut mulle todella paljon koiraharrastuksista, ja sen kanssa olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin. :)

En ole varmaan aikaisemmin jakanut Nitan pentukuvia, syystä ettei niitä juurikaan ole. Tänään kaivelin kovalevyn kätköistä muutamia kuvia ja käsittelin niitä vähän photoshopissa. Voi mikä termiitti toinen on ollut!

Olen selvästi tuohon aikaan tykännyt ottaa pystykuvia, kun taas nykyään kuvaan lähes aina vaakana.





Ja lopuksi vielä vähän tuoreempaa kuvaa synttärisankarista! Huuli eksyy edelleenkin hampaiden väliin :D

Tuulin kehitys

Huomaa kyllä, miten tärkeää koiran osaaminen näyttelyissäkin on! Tärkeää lähinnä siksi, että niin koiralla kuin hihnan toisella päälläkin olisi parempi fiilis. Vaikka tulokset ei välttämättä olisi huimia, niin itselle ainakin tulee tosi hyvä olo kun yhteistyö onnistuu ja koiralla on kivaa.

Halusin tulla jakamaan vielä muutaman kuvan Tuulin kehityksestä meidän vasta-alkaneen näyttelyuran taipaleelta.

Tässä pari kuvaa viime syksyltä, kun Tuuli oli 7kk ikäinen ja osallistuttiin Seinäjoen KR:ssä pentuluokkaan. Silloin koira oli todella reipas ja iloinen, ei tuntunut stressaavan yhtään uudesta tilanteesta.

Kuva: Taija Linna

Olen kyllä aika vahvasti sitä mieltä, että Kajaanin pallohalli on ihan hirveä. Tamminäyttely itsessään on kiva tapahtuma, mutta herkälle koiralle se paikka ei oikein sovi. Kaikki paniikki alkoi jo sisäänkäynnistä, jossa hullu määrä porukkaa tungettiin "tunneliin". Miehet huusivat kunnon armeijakomentoja, ja meno oli kuin jossain maailmanloppuelokuvassa. Voitte vain kuvitella, miten lukkoon Tuuli meni. Kehässä meno oli aika kamalaa, ja olin surullinen koiran puolesta.





Sitten olikin muutaman kuukauden tauko näyttelyistä. Käytiin parissa mätsärissä, ja Kajaanista oli selkeästi jäänyt ikävä muistijälki koiralle. Saatiin treenattua Vaasaa varten asiat ihan hyvin, mutta kyllä koiran jännityksen huomasi. Tuomarikin mainitsi arvostelussa, että koira kaipaa itsevarmuutta. Tuuli reagoi todella vahvasti asetteluun, ja paineistui siitä. Se ei vapaastikaan esiintynyt kovinkaan reippaasti. Selkeää edistystä edellisiin mätsäreihin verrattuna oli kuitenkin havaittavissa.

Kuva: Taija Linna

Kuva: Taija Linna

Viikonloppuna Kihniön ryhmänäyttelyssä tehtiin jo lähes läpimurto! Koira esiintyi tosi reippaasti eikä välittänyt edes mittauksesta yhtään. Häntäkin saatiin pois sieltä pyllystä. :D Huomaa kyllä, että Tuulin kroppa ei ole vielä valmis, ja vapaasti seisottaminen ei ole sille paras vaihtoehto. Nuoret koirat vääntävät itsensä helposti hassuihin asentoihin, vaikka olisivatkin ihan tasapainoisesti rakentuneita.

Tässä vielä liikekuva viikonlopun näytelmistä. Liikkeissä toivoisin sen olevan vapautuneempi, mutta uskon myös kropan keskeneräisen kehityksen vaikuttavan asiaan. Sillä on vielä kovin pentumaiset liikkeet.

Kuva: Taija Linna

Mitäs mieltä olette siellä ruudun toisella puolella? Toki tehtävääkin on vielä, sillä musta ainakin olisi ihan mahtavaa jos Tuuli esiintyisi samalla "Ahh minä olen niin kaunis" -asenteella kuin Nita :D.

Kihniö RN

Tänään paleltiin Kihniön ryhmänäyttelyssä. Kehä oli melkein kaksi tuntia myöhässä, mikä tietysti harmitti, mutta ainakin koirat ehtivät kunnolla rauhoittumaan :D

Tuomarina tällä kertaa Raimo Louhio, josta pidän tosi paljon. Hän tutkii koirat niin rauhallisen varmasti, ja mittauskin sujui älyttömän huomaamattomasti. Itse vähän jännitin Tuulin reaktiota mittaamiseen, vaikka tiesin että äiti on ahkerasti harjoitellut.

Perinteinen kehän jälkeinen poseeraus

Mun sydän hakkasi ihan hulluna, kun tuomari otti mittatikun käteen. Yritin pysyä rauhallisena, ettei koira reagoi mun omaan jännitykseen. Nostin Tuulin korvan silmän eteen, eikä koira lopulta edes tajunnut että se mitattiin. Se pysyi hievahtamatta paikoillaan!

"1v narttu, joka on erittäin hyvää tyyppiä. Koira on mittasuhteiltaan noin neliö. Muuten kauniissa päässä häiritsee hieman voimakas otsaluu. Erinomainen kaula, selkä ja häntä. Vielä vaatimaton rintakehä. Hieman avoimet etukulmat. Takana hyvät. Liikkuu hyvin. Hyvä karvanlaatu." JUN-ERI JUK2

Vihdoinkin napaattiin se erinomainen! Olin muutenkin niin iloinen (ja olen edelleen) siitä, miten hyvin Tuuli käyttäytyi. Siis tosi rennosti ja itsevarmasti. Uskon että ulkonäyttelylläkin oli oma osansa, ja pikkuhiljaa Kajaani KV:n näyttelytraumat alkaa olla unohdettuna. Myös kova treenaaminen on tuottanut tulosta, ja se kyllä palkittiin :)

Todistusaineistoa kehästä

Esitin myös englanninsetteri uroksen Puntin, viralliselta nimeltään Punanenän Voimamies. Kehässä meinasi mennä vähän plörinäksi, sillä koira alkoi etsimään omistajaansa. Tuloksena AVO-EH AVK2. :)

Punanenän Voimamies (Kehän laidalla ei jännittänyt yhtään)

Punanenän Voimamies

 Myös isän kasvatti Sänkipellon Poju osallistui näytelmiin, tuloksena AVO-ERI AVK1 :)

Sänkipellon Poju

Ärrät 2-vuotta

Kovasti eilen höpöttelin seuraavan postauksen olevan näyttelypostaus, mutta olin unohtanut Sänkipellon R-pentueen synttärit! Tänään on myös edesmenneen Mistyn syntymäpäivä.

Onnea kaikille ärrille, jotka tätä sattuvat lukemaan! Tässä meidän Romina, Romppu, Romppainen, Rompaska, Ravunsyötti...



Romppu kävi hakemassa viime kesänä pakollisen H:n näyttelyistä. Meidän kääpiön ei tarvitse enää moisiin turnajaisiin osallistua, kun tulos mahdollistaa kokeissa palkitsemisen. Kuvassa handleri oli vääntänyt koiran vähän hassusti.

Haastetta haasteen perään..

Paikka & Hyppy blogista on levinnyt hauska kuvahaaste, jossa ideana on laittaa yksi kuva jokaisesta vuodenajasta. Tässä meidän kuvat:

Kevät


Kesä


Syksy


Talvi


Lauantaina suunnataan Kihniön ryhmänäyttelyyn, joten seuraavaksi on luvassa taas näyttelypostausta :)

11 kysymyksen haaste

Team Frihetawa blogia päivittävä Mira haastoi minut tälläiseen 11 kysymyksen haasteeseen. Kiitos siitä! Idea on yksinkertainen: tarkoitus on vastata haastajan laatimiin 11 kysymykseen, sen jälkeen itse keksiä uudet kysymykset ja haastaa muita bloggaajia mukaan.



1. Missä asioissa toivoisit kehittyväsi koiranomistajana?
Mun pitäisi luottaa enemmän itseeni. En tiedä miksi epäilen omia taitojani, kun kokemusta ja tietoakin löytyy. Tottakai uutta opittavaa löytyy aina.

2. Onko koirasi karannut koskaan?
Voi kyllä. Nita oli vuosi sitten syksyllä ihan mahdoton ja haki huomiota karkailulla. Se vaan juoksenteli ympäri kylää eikä antanut ottaa kiinni. Nyt se on onneksi rauhoittunut.

3. Rotusi hyvät & huonot puolet?
Huonoin puoli on ehdottomasti rodun jakautuminen kahtia (Showlinjaiset/metsästyslinjaiset). Hyviä puolia onkin sitten loputtomiin. Tärkeimpiä on kuitenkin varmaan että rotu on melko terve. Tykkään älyttömästi setterin perusolemuksesta/luonteesta sekä siitä että niiden kanssa voi myös harrastaa kaikenlaista.

4. Tarina koirasi nimen takana?
En olisi varmaan koskaan antanut koiran nimeksi Nita :D Se on mun mielestä vähän tylsähkö ja tavallinen. Viralliselta nimeltään se on Sänkipellon Nita, joten se tulee suoraan siitä. Koska koira jäi meille vasta 9-viikkoisena ja kaikki olivat kutsuneet sitä Nitaksi, ei kukaan suostunut enää muuttamaan kutsumanimeä.

Tähän voisin kertoa vähän hienomman tarinankin! Vuonna 2000, kun meille oli tulossa ensimmäinen englanninsetteri, kysyi iskä multa nimiehdotuksia. Olin silloin ihan jäätävä Pokemonfani, joten selattiin yhdessä läpi sarjan hahmojen nimiä. Lopulta päädyttiin Pokemonkouluttaja Mistyn nimeen.



5. Onko koirasi "jalostuskelpoinen"?
Nita on kaikin puolin hieno ja jalostuskelpoinen koira, ja sillä on jo upea pentue. Nyt kun selvisi PRA-rcd4, ei mielestäni ole järkevää käyttää koiraa jalostukseen. Se on harmi, sillä olen aina pitänyt Nitan luonteesta ja ulkonäöstä. Sillä on myös hyvät metsästysominaisuudet, jotka näkyivät viime syksynä sen ensimmäisten pentujen koekoitoksien tuloksissa.

6. Saitko itse valita pennun pentueesta? Millä perusteilla valitsit?
Tavallaan. Nita syntyi Mistyn toiseen pentueeseen ainoana lemon belton narttuna. Rakastuin siihen tietysti jo synnytyksessä. Mitä enemmän se kasvoi, sitä enemmän mä ihastuin. Koiran ei tosin edes pitänyt jäädä meille. Nita ei kuitenkaan löytänyt sopivaa kotia vielä 9-viikkoisenakaan ja silloin totesin ettei sitä enää saa viedä mun luota pois. En tiedä, kumpi loppupeleissä valitsi kumman. Nita nukkui mun vieressä käytännössä 5-viikkoisesta saakka...

7. Mikä on maksimi koiramäärä itsellesi omistaa?
Hankala vastata :D Olen elänyt viiden koiran kanssa, mutta niitä oli kolme ihmistä hoitamassa. Veikkaisin että kaksi on aika ideaali määrä minulle, sillä haluan ehtiä panostamaan kaikkiin koiriin. Uskon myös, että meidän taloudessa toinen osapuoli ei innostuisi ideasta hankkia monta koiraa.

8. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
Itse tykkään käydä koiranäyttelyissä! Toki näyttelyillä on omat varjopuolensa, jotka ohjaavat jalostusta huonoon suuntaan. Kun on maalaisjärkeä mukana, on harrastus kuitenkin tosi hieno.

Itseäni eniten harmittaa negatiivinen asenne jota olen joskus näyttelyissä kohdannut. Suurin syy siihen on kuitenkin aina ollut se, että rotu on jakautunut kahtia. Kommentit ovat olleet luokkaa "Siis toi ei oo oikeesti englanninsetteri, niiden pitää näyttää tältä. Toi on semmonen mettäläinen". En jaksa ottaa tuollaisia kommentteja vakavasti, sillä itse tiedän kyllä miltä koirani näyttää. Ja monen tuomarinkin mielestä se on näyttänyt ihan englanninsetteriltä, kun tuloksia katsoo :D

9. Mitä koirasi syövät?
Jahti & vahtia. Energiaa metsästyskaudella ja kanariisiä muuna aikana.

10. Suosikkiväritys koirasi rodussa?
Lemon belton, eli ruskeavalkoiset  ♥

11. Mitä harrastatte?
Tällä hetkellä ei harrasteta enää mitään. Nitan kanssa kilpailtiin agilityssä 2-luokassa, mutta se harrastus on tullut tiensä päähän. Syksyisin toki koirat pääsevät metsästämään, mutta Nita ei ole osallistunut kokeisiin moneen vuoteen.



Minun kysymykset:
1. Oletko jo omistunut "elämäsi koiran" ?
2. Haaveiletko salaa jostain koiraharrastuksesta, mutta et uskalla kokeilla?
3. Mitkä ovat parhaat puolesi koiranomistajana?
4. Oletko joskus ottanut koiran lyhyellä varoitusajalla?
5. Mitä koiramaista hetkeä muistelet vielä kiikkustuolissakin?
6. Mietitkö koskaan, millaista olisi koiraton elämä?
7. Olisiko sinusta kasvattajaksi?
8. Oletko pitänyt koirista koko elämäsi, vai tykästyitkö koiriin vasta myöhemmällä iällä?
9. Miten läheisesi suhtautuvat koiraharrastukseesi?
10. Minkä rotuisesta koirasta haaveilet, mutta et sellaista voi hankkia?
11. Kuka/Mikä on vaikuttanut eniten koulutustapoihisi?

Haastan: Setterit vauhdissa ja Sekametelisoppa, En keksinyt montaa haastettavaa, sillä melkein kaikki ovat tämän jo tehneet..

Vaasa KV

Tänään koitti viikon ajan kauhulla odotettu päivä. Mätsärissä Tuulin kehäkäytös oli aika hirveää, kun koiralla ei neljä tassua pysyneet maassa. Viikon ajan koiran kanssa treenattiin lähes joka päivä, myös häiriössä.

Vaasaan mukaan lähti myös Tuulin bestis Romppu, koska arveltiin sen tuovan tukea ja turvaa. Ja toihan se! Tuuli oli paljon rauhallisempi, koska Romppu nyt on luonnostaan sellainen viilipytty. Teinit käyttäytyivät hyvin isossa koiratapahtumassa.

Romppu sai tänään uuden toimenkuvan: Näyttelymaskotti :D

Myös Tuulin kehäkäytös oli tosi hienoa! Neiti ravasi tosi kauniisti eikä yrittänyt kertaakaan pomppia. Seisoessa jännityksen kuitenkin huomasi, koiraa oli hankala asetella. Normaalisti se ei välitä vaikka tassuja kääntelee ja vääntelee miten, mutta stressaantuneen se reagoi siihen tosi herkäsi. Kehäkäytökseen voi kuitenkin olla tyytyväinen,



Arvostelu käännöspalvelun suomentamana: (En edes yritä ottaa ruotsinkielisestä selkoa ja kirjoittaa sitä tänne.)

"Narttumainen narttu, joka on kesken kehityksen. Toivoisin lisää itseluottamusta. Hyvä ilme. Pää ei ole vielä valmis. Hieman kapea kuonon selkä, ja otsapenger on vielä avoin. Hyvä kaula. Avoimet etukulmaukset. Luustossa ja rungossa hyvät mittasuhteet. Aavistuksen "jalat allaan" takaa. Liikkuu riittävällä askelpituudella sivusta katsottuna. Hyvä karvan rakenne." JUN-EH JUK1

Tuomarina oli Hans Rosenberg Ruotsisata. Tosi tarkka setä, joka mittasi ja tutki hyvin tarkkaan kaiken. Arvostelu oli ihan Tuulin näköinen, onhan se selkeästi vielä kesken kehityksen.

Pakko mainita, että Tuulilla on kyllä tosi hyvälaatuinen turkki: pesun jälkeen se kuivui todella nopeasti ja vielä "luotisuoraksi". Kävin myös hakemassa perjantaina Bio-Groomin shampoota, joka lupaa antaa turkille rakennetta. Valinta taisi osua nappiin, sillä olen monesti saanut noottia liian pehmeistä turkeista. Eläinkaupan hyllyt kun pursuaa kaikenlaisia shampoita, joten on tosi hankala löytää oman koiran turkille sopiva. Nyt taisi olla nappivalinta, kun ei pehmentänyt turkkia ihan silkkiseksi.

Kyllä nyt kelpaa

Nimittäin pyöriä näyttelykehissä!

Löysin pääsiäisloman aikana näyttelyhihnoja etiessäni Candyn kimallekaupan  Olin kauan etsinyt Tuulille sopivaa mustaa näyttelyhihnaa. Kaupassa oli sopivasti menossa pääsiäisalennuksetkin, joten pääydin tilaamaan tämän kaunokaisen! Palvelukin oli nopeaa, sillä paketti saapui minulle jo keskiviikkona.



En kyllä tajua, miten joku näinkin turhamainen asia kuin näyttelyhihnat voivat olla koukuttavia :D



Nitan luonnonvalkoinen hihna kultaisilla koristuksilla löytyi muistaakseni Seinäjoen näyttelystä syksyllä. Ja sen on näköinenkin, kun on likaa tarttunut pintaan.

Pääsiäismätsäri

Tänään pyörähdettiin Lakeuden Belgien järjestämässä pääsiäismätsärissä. Pääasiassa tarkoituksena oli harjoitella tulevan viikonlopun Vaasa KV:ta varten.

Tuulin ilmoitin pentukehään, koska se on ihan kakara vielä. Koko kehä meni kahdella jalalla pomppien enkä saanut siihen mitään kontaktia. Tuomarin kopeloinnit meni onneksi hyvin, ja malttoi se vähän paikallaankin seisoa. Harmitti kyllä, kun kotona harjoitellessa neiti meni niin nätisti. Tuloksena Tuulille pentujen SIN-.



Nita oli ihan liekeissä kun viime kehistä on jo ehtinyt vierähtää tovi. Koira ravasi kehässä ihan hullua vauhtia, enkä meinannut pysyä edes perässä :D Seisomiseen ei Nita juurikaan jaksanut keskittyä, kun oli niin energinen. Tarjosi vain temppuja ja vaihtoi asentoa koko ajan. Nita sai hienosti punaisen nauhan, ja isossa kehässä pääsi vielä 56 koiran joukosta kuuden parhaan joukkoon. Sijoituksia ei kuitenkaan herunut joten tuloksena PUN-.



Ihan hauska mätsäripäivä, täytyy vain toivoa että Tuuli oppii kulkemaan taas neljällä jalalla ennen koitosta...

No miltä se koiraton elämä sitten tuntuu?

Olen puolitoistavuotta yrittänyt sopeutua koirattomaan elämään, ja huomannut miten epäsopiva se mulle on. Kun loputtomat opiskelijabileet, halpa viini ja pirkka-olut ei enää maistukaan jää ihan liikaa vapaa-aikaa. Silloin tajuaa, ettei luokkakavereiden kanssa ole saman alan lisäksi muuta yhteistä kuin bileet. Ja kyllä mä ainakin kaipaisin elämään jotain muuutakin sisältöä.

Tämän pääsiäisloman aikana olen pohtinut paljonkin mitä tällä kaikella vapaa-ajalla oikeasti voi tehdä? Vielä noin pari vuotta sitten viikonloput ja lomat kuluivat pääasiassa treeneissä, kisoissa tai koiranäyttelyissä. Ja mä nautin siitä.

Opiskeluiden alettua ajattelin, että nyt elän niinkuin ”muutkin”. Kunhan pidin huolen itsestäni: ei tarvinnut ottaa kenestäkään vastuuta, pystyin tekemään extemporereissuja ja jäädä hillumaan kaupungille koulun jälkeen. Mutta aika nopeasti huomasin että kaikki nämä asiat jäivät loppupeleissä vain ajatuksen tasolle.

En ole löytänyt uusia harrastuksia, etenkään sellaisia jossa pystyisi samalla tavalla tutustumaan uusiin ihmisiin kuin koiraharrastuksien parissa. Rehellisesti sanottuna mua ei edes kauheasti kiinnosta harrastukset, joita täällä Seinäjoella on tarjolla. Ryhmäliikuntaa, kuntosaleja. Ei kiitos.

Koiraharrastuksissa on se hyvä puoli, että aina löytyy seuraa ja juttukavereita. Koskaan ei oikeastaan tarvitse olla yksin koiratapahtumissa, juttu kun luistaa tuntemattomienkin kanssa. Uusiin treeniryhmiin meneminen ei ollut koskaan mikään ongelma.

Tästä päästäänkin siihen että koirakuume on ihan älytön. Eikä vaiva ole edes se ainainen pentukuume, joka tuntuu kaikkia koiraihmisiä vaivaamaan. Tahtoisin koiran, jonka kanssa pääsisi taas kiinni harrastuksiin ja siihen elämään, josta nautin. Olisin enemmän kuin valmis ottamaan koiran... mutta.

Ensimmäinen mutta on tämän hetkinen asuntoni. Sijainti on kaikin puolin ihanteellinen. Siis opiskelijalle. Keskellä kaikkea, keskustan ytimessä. Kahden ostoskeskuksen välissä, betonihelvetissä. Vihreää alustaa etsiäkseen saa kävellä aika kauas, vaikka kyseessä onkin pieni ”maalaiskaupunki”. Vuokrakin on sijaintiin ja kokoon nähden pirun halpa. Toinen suuri mutta on autottomuus. Etenkin jos nykyisen asunnon sijaintia miettii, on hyvät lenkkimaastot tosi kaukana.

Vaikka tämä postaus kuulostaa ehkä hieman melankoliselta, on mulla asiat ihan hyvin. Opiskelen alaa, josta tykkään ja pääsin työharjoitteluun sinne mihin halusinkin. Mulla on ihana avomies ja söpö kani. Olen vain turhautunut tähän tekemättömyyteen ja pahenevaan koirakuumeeseen. Ja katkera lukemaan Facebookista muiden kuulumisia hauskoilta kisa- ja näyttelymatkoilta. Mäki haluun.

Pääsiäispupu

Ja virtuaalikortteja vain pukkaa! Tällä kertaa tulin toivottelemaan kaikille oikein hauskaa pääsiäistä! Malliksi pääsi kukas muukaan kuin meidän oma pääsiäispupu Donna.