Nyt on ensimmäinen viikko irlanninsetterin omistajana takana päin. Ajattelinkin kirjoittaa vähän kattavammin kuulumisista, kun ollaan Hertan kanssa tutustuttu toisiimme paremmin :)
Yhteiselo on sujunut mielestäni hyvin. Olin lueskellut paljon erilaisia tarinoita ensimmäisistä viikoista pennun kanssa, ja olin jotenkin varautunut "puppy bluesiin". Hertta on kuitenkin tuntunut alusta asti omalta, ja tykkään tuosta punaisesta otuksesta niin paljon! Myös Nita on ollut todella suopea pentua kohtaan. Eli täysin turhaan jännitin Nitan suhtautumista, kun vastaanotto on ollut niin hyvä.
Nita kyllä välttelee pentua aika tehokkaasti, eikä mielellään hengaile sen kanssa lattialla. Nita ei myöskään komentele pentua, mikä on vähän harmi. Eilen illalla annoin molemmille omat luut, mutta koirat tietysti halusivat syödä samaa luuta. Hertta kävi röyhkeästi hakemassa Nitan suusta mukavasti pehmennetyn luun. Eikä Nita sanonut mitään! Hertta saa myös kävellä ruokakupille, ja toinen väistää pois.
Hertta haluaisi myös kovasti käpertyä Nitan lähelle nukkumaan, mutta ainakin vielä Nita on ahdistunut moisesta lähentelystä ja livahtanut toiseen paikkaan jatkamaan päiväuniaan. Päättäväisesti Hertta siirtyy perässä niin pitkään, että Nita hyppää sohvalle jonne pentu ei vielä pääse.
Hertalla tuntuu muutenkin löytyvän tuota luonnetta, ja se on muutaman kerran komentanut Nitaakin :D Tänään päästiin myös tapaamaan vähän vanhempaa isosveitsinpaimenkoirapentua. Vaikka Rosilla oli kokoa jo vähän enemmän, onnistui painimatsit hyvin. Hertta aluksi draamaili itkemällä, kun ei pärjännyt juoksukilpailussa toisen kanssa, vaan kompastui kumoon. Painimatseissa Hertta kuitenkin oli ihan mukana, ja suurimmaksi osaksi ajasta makoili toisen päällä.
Pentuarki kyllä pitää kiireisenä, sitä ei voi kieltää! Hertta on melkoinen aamuvirkku, mutta toisaalta se myös kukkuu melko myöhäälle. Tänään aamutoimien jälkeen painuin takaisin sänkyyn nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi, ja se kyllä teki terää. Taas jaksaa viikolla herätä aikaisin touhaamaan koirien kanssa ennen kouluun lähtöä.
Hertta on päässyt jo mukaan vähän kaikkialle. Maanantaina käytiin Mustissa & Mirrissä shoppailemassa tarvittavia pentujuttuja. Olin varma, että Hertta istuisi vain mun sylissä ja jännittäisi, mutta mitä vielä! Pieni tepasteli reippaasti ympäri kauppaa ja heilutteli häntäänsä :D Ollaan myös käyty läheisessä metsässä sekä sänkipellolla kirmailemassa. Hertta saa touhata omaan tahtiinsa vapaana, ja jos se väsähtää, nostetaan syliin lepäilemään.
Keskiviikkon Hertta täytti 8 viikkoa, ja sen kunniaksi kävimme ottamassa "rakennekuvan" :) Painoa sillä oli maanantaina noin 5,2kg, mutta uskon sen nousseen viikon aikana jonkun verran. Täytynee taas vierailla Mustissa & Mirrissä punnitsemassa pentu.
