Joulun viettoa

Jostain syystä aattona valokuvaaminen jäi lähes kokonaan. Muutama söpöstelykuva oli pakko napata Hertasta kuusen edessä, mutta muuten keskityin ihan muihin asioihin.

Lähdettiin aattona ajamaan koirien kanssa vanhempieni luo jo aamusta, sillä lähdettiin siellä yhdessä kaikkien koirien kanssa pikkuiselle lenkille. Vanhemmillani on tällä hetkellä neljä englanninsetteriä, joista kaksi vanhinta täyttävät pian 13 vuotta, ja kaksi nuorinta ovat 2,5- sekä 1,5 -vuotiaita.

Lenkki sujui tosi hyvin, vaikka aluksi vähän jännäsin että jääkö Hertta jalkoihin. Kun oltiinkin ihan vieraassa paikassa, oli tutustuminen paljon rennompaa. Aikaisemmin vanhempien luona vieraillessa on eristetty koiria, jotta vältetään turhat kinastelut. Lauman nuorimmat ovat olleet vähän mustasukkaisia omasta reviiristään ja painostaneet Herttaa.

Lenkin jälkeen kuitenkin Hertta hyväksyttiin osaksi laumaa, eikä eristyksiä tarvittu joulun aikaan. Ainoastaan ruokailut hoidettiin eri tiloissa, koska Hertta on niin tyhmän röyhkeä että juoksee suoraan muiden ruokakupeille. Vanhempieni koirat eivät sellaista suvaitse.

Vas. Hertta 5kk, Nita 7v, Moona 11v, Romppu 2,5v ja Tuuli 1,5v

Aidatulla takapihalla leikit sujuivat tosi hyvin kolmella nuorimmaisella. Joulupäivänä kierrettiin mukava 4,5km lenkki pitkospuita pitkin makkaranpaistolaavulle. Sää ei ollut erityisen jouluinen, ja loppulenkistä saatiin melkoinen sade yllemme. Koirat juoksivat suolla itsensä uuvuksiin ja Nitalle karttui gps:n mukaan 12,7km.

Joululahjojakin saatiin melkoinen määrä, ja kuvasin teillekin muutamat. Ilmeisesti blogia oli käyty lukemassa tarkasti, kun paketeista paljastui niitä asioita mitä olin toivonutkin! Sarvaksen nastakengät kävin vanhempieni kanssa itse valitsemassa ja sovittamassa. Kengät sainkin käyttöön jo hieman ennen joulua, joten ne eivät ole enää ihan pakasta vedetyn näköiset. :D



Nissin salama on erittäin tervetullut kapistus, ja olenkin ahkerasti yrittänyt harjoitella sen käyttöä. Veli oli muistanut valokuvaavaa siskoaan 1000gt ulkoisella kovalevyllä, joka tosiaan tulee tarpeeseen. Äiti oli muistanut myös Herttaa valtavalla paketilla, josta kuoriutui pinkki kevythäkki. Ja voi luoja että se on kevyt. Lähes 10 vuotta vanha rikkinäinen kevari joutaa nyt roskikseen, ja sitä purkaessa makuuhuoneen nurkasta tajusin miten hiton painava se olikaan. Uuteen häkkiin mahtuvat molemmat koirat vaivattomasti, ja Nita ainakin nukkui siellä niin tyytyväisenä. :)

Koirat saivat tuttuun tapaan avata paketoidut possunkorvat, ja Hertalle olin ostanut uuden lelunkin. :) Joulu sujui aika rauhallisissa merkeissä. Hengailtiin ja ulkoiltiin sekä tietenkin syötiin. Hertta oli tänään ihan lopen uupunut, kun ei ole millään malttanut nukkua. Koirat jäivät vielä muutamaksi päiväksi vanhempieni luokse nauttimaan omakotitaloelämästä maalla, kun itse lähden reissuun. Mulla on jo nyt ihan hirveä ikävä tuota punaista pyörremyskyä, vaikka tiedän että pentu on hyvissä käsissä.

Minijoulukalenteri luukku 4.

Viimeinen luukku pitää sisällään joulutoivotukset. Blogi hiljenee näin joulun alla muutamiksi päiviksi, kun kaksijalkaiset ryntäävät viimehetken jouluostoksille ja viettävät kaiken valoisan ajan töissä.



Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein hauskaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2016! :)

Minijoulukalenteri luukku 3.

Eipä kokkailtukaan, ainakaan tähän luukkuun. Tällä kertaa tehdään katsaus meidän kuluneeseen vuoteen, koska viimeisiähän tässä viedään. Alkuvuosi oli koirarintamalla aika hiljainen, mutta kyllä me silti kaikenlaista ollaan koettu.

Tammikuussa ajettiin Kajaaniin koiranäyttelyyn äitini koiran Tuulin (Ailigaslammen Biegga) kanssa. Kotiinviemisiä ei tullut, mutta eniten meitä harmitti se, että Tuulia pelotti hallissa. Olenkin päättänyt, etten vähään aikaan Kajaanin pallohalliin lähde koiranäyttelyyn. Halli on aika epämukava, niin koirille kuin kaksijalkaisillekin.



Helmikuussa ei koirarintamalla tapahtunut kummempia, mutta loppukuusta meille muutti kääpiöluppakani Donna.

Maaliskuussa saatiin ikävämpiä uutisia. Nitalta testattiin PRCD-PRA4 (etenevä verkkokalvon surkastuma), ja se todettiin sairaaksi.



Helmikuussa pyörittiin taas Tuulin kanssa kehässä. Vaasa KV:sta hienolla esiintymisellä EH JUK1. Ei olisi uskonut samaksi koiraksi, jota handlasin Kajaanissa. Henkilökohtainen voitto siis! Kihniön ryhmänäyttelystä Tuulille vihdoinkin ERI JUK2.



Toukokuussa taas oltiin vaan. Trimmailin koiria erikoisnäyttelyä varten. Tässä kuussa vaihtelin sähköposteja Hertan kasvattajan kanssa, ja kirjoitettiin vuokrasoppari rivitaloasuntoon. Rivien välistä joku saattoi aavistella koiranpennun tuloa, mutta en uskaltanut puhua asiasta juuri ollenkaan.

Kesäkuu oli mahtava. Erikoisnäyttely on aina vuoden näyttelyiden kohokohta, ja sinne suunnattiin kolmen koiran voimin. Myös Nitan pentuja oli saapunut huima määrä paikalle. 11-vuotias Moona putsasi pöydän ja lopetti näyttelyuransa näyttävästi BIS1-veteraanina. Lisäksi meidän Sänkipellon kasvattajaryhmä oli BIS2, ja meillä oli monta erinomaista koiraa. Tuulikin voitti junioriluokan.



Heinäkuussa alkoi olla jo kuumottavat hetket. Nitan kanssa lenkkeiltiin, valokuvailtiin ja löhöiltiin. Herttakin syntyi, mutta silti jännitti ihan kamalasti, eikä oikein uskaltanut puhua pennusta kellekään.

Elokuussa odotus alkoi olla jos tuskastuttavaa. Tein kaikenlaisia pentutavarahankintoja, ja yritin malttaa odottaa syyskuuta.

Syyskuussa se tapahtui. Minusta tuli virallisesti punaisen irlanninsetterin omistaja, ja olin niin onnellinen (olen edelleen!). Syyskuussa rampattiin Nitan silmän takia eläinlääkärissä. Ensin oli tulehdus ja sitten haava. Kuukauden lääkitsemisen jälkeen saatiin oireet kuriin ja Nita terveeksi :)



Lokakuu oli pennuntäytteinen. Kamera ja some täyttyivät syötävän suloisista kuvista. Siis kattokaa nyt sitä! Tässä kuussa aloitettiin Nitan kanssa rally-tokon harrastaminen, kun päästiin ihan ryhmään treenaamaan. Hertankin kanssa aloitettiin pentukurssi.



Marraskuussa käytiin Nitan kanssa ensimmäisissä rally-toko epiksissä. Kisattiin nakkiluokassa pistein 97/100p. On mulla vaan taitava setteri :) Hertan kanssa käytiin ensimmäisessä mätsärissä, josta tuloksena isojen pentujen PUN4.



Joulukuussa ei olla tehty mitään kummoista. Nitan kanssa ollaan käyty edelleen rally-tokon viikkotreeneissä, ja harjoiteltu tammikuun virallisia kisoja varten. Hertan kanssa harjoitellaan arkisia asioita ja rakennetaan pohjaa tulevaisuuden harrastuksille. Näyttelyjutut ovat olleet tapetilla, kun tulevan vuoden alussa pyörähdetään muutamassa pentunäyttelyssä.

Minijoulukalenteri luukku 2.

Toiseen luukkuun olen kerännyt vinkkejä siihen, miten saisit hyvät joulukuvat lemmikistäsi. Vielä ehtii teettämään kuvista perinteisiäkin kortteja, tai halutessaan voi lähettää virtuaalisen joulutervehdyksen valokuvan muodossa.

Itse en pidä liiallisesta lavastuksesta tai turhasta tilpehööristä kuvassa. Kun haluat ottaa joulukuvan koirastasi (tai muusta lemmikistä), kannattaa valita rauhallinen tausta. Se voi olla niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Parhaimmassa tapauksessa löydät lemmikin omaan väritykseen sointuvan taustan. Apuna voit käyttää vaikka kotoa löytyviä seiniä, mattoja tai lakanoita. Ulkona mahdollisuuksia on hurjasti.

Kuvaan ei kannata tukkia liikaa erilaisia värejä. Jos haluat käyttää rekvisiittaa tai pukea koiralle jotain, valitse vain yksi tehosteväri. Rekvisiittaa ei tarvita paljoa, sillä lemmikkihän on kuvan pääosassa. Muutama joulupallo tai lahjapaketti riittävät varmasti jouluiseen kuvaan.

Lumiset lemmikkikuvat isessään ovat jo ihanan raikkaita, eivätkä mielestäni kaipaa sen kummempaa tilpehööriä. Koska lunta ei tällä hetkellä ainakaan täältä pohjanmaalta löydy, kaipaa moni varmasti inspiraatiota sisätiloissa kuvaamiseen.

Pienet jouluvalot luovat jo ihanan tunnelman kuvaan. Pyydä koiraasi vaikkapa makaamaan tai istumaan jouluvalojen keskellä. Älä käytä kuvatessa salamaa, koska valot eivät muuten näy. Ikkunasta tulevaa päivänvaloa voi käyttää hyödyksi, mutta myös raksavalolla tai muulla kotoa löytyvällä lampulla voi kohdistaa lisävalaistusta koiraan. Koiran istuessa tai maatessa jouluvalojen keskellä, valaisevat ne koiraa alapuolelta. Lisävalo tulisi siis kohdistaa kuvattavan kohteen yläpuolelta. Jouluvaloja voi käyttää myös valokuvan taustana. Kuvaa suurella aukolla ja irrota koira tarpeeksi kauas seinälle viritetyistä valoista, saat aikaan kivoja valopalloja. Tämä kikka on yksinkertainen, ja sillä saa tunnelmallisia kuvia!

Tähän aikaan vuodesta ei välttämättä kotia ole vielä koristeltu kovin jouluiseksi. Kuusen edessä saa yleensä aika kivojakin joulukuvia – mutta monet pystyttävät kuusen vasta lähempänä jouluaattoa. Silloin ei enää ehdi postin kautta kortteja lähettää. Mikset siis koristelisi ulkoa löytyvää kuusta? Ulkona on yleensä riittävästi valoakin tarjolla, joten aloittelijankin on helppo onnistua. Kiiltävät joulupallot ja glitternauhat tuovat kuvaan väriä ja näyttävät hauskalta. Tarpeeksi läheltä napattu kuva ei välttämättä edes paljasta, että potretti on oikeasti kuvattu ulkona.



Netistä löytyy myös paljon ilmaisia jouluaiheisia kehyksiä kuviin. Niihin voi käytännössä liittää minkä tahansa kuvan, eikä tarvitse itse lavastaa joulukortisteita kuviin. Joulukorttikuvaukset ovat omasta mielestäni kuitenkin hauska järjestää, ja on kiva päästää oma luovuus valloilleen. Pinterest on oiva välinen inspiraation hakuun.

Toivottavasti tästä postauksesta oli teille jotain hyötyä, sillä tämän tekeminen oli hauskaa :) Toivotan kaikille tämän postauksen myötä myös hyvää itenäisyyspäivää! Ensi sunnuntaina näiden suunnitelmien mukaan kokkaillaan jotain kivaa koirille. En silti lupaa mitään - jos saan paremman idean, jää kokkailut toteuttamatta.