29.11.2015

Minijoulukalenteri luukku 1.

Olisin kovasti halunnut tehdä tänän vuonna blogiin joulukalenterin, mutta oli pakko myöntää itselleni ettei aika yksinkertaisesti riitä. Koulu ja työt vievät ison osan päivästä, ja lisäksi kouluhommia pitää jatkaa vielä kotonakin (BUU). Vapaa-aika taas menee koirien kanssa harrastamiseen ja muuten vaan hengaamiseen. Onneksi joulukiireiden jälkeen taas helpottaa :)

Ajattelin kuitenkin kokeilla kalenteria vähän pienemmässä mittakaavassa, eli postaan aina adventtisunnuntaisin jonkun jouluteemaan sopivan postauksen - koiramaisella höysteellä tietenkin. Koska tänään, 29.11, vietetään ensimmäistä adventtisunnuntaita, on ensimmäisen postauksen vuoro. Halusin vilauttaa teille vähän minun ja koirien joululahjatoiveita.

Vaikka koirat eivät tietenkään ymmärrä lahjojen päälle, on niille kiva laittaa vaikka herkkuja tai lelu lahjapaperiin. Saavat sitten itse avata lahjat - Nita tuntuu ainakin siitä tykkäävän. Suurin osa näistä toiveista kuitenkin miellyttää lähinnä kaksijalkaisia.

joululahjatoiveet2015

Herkut ja lelut - Koirat saavat itse avata paketit jouluaattona. Ajattelin ostaa molemmille jotkut herkulliset luut ja ainakin Hertalle jonkun uuden lelun. Hööksin pinkki otus on hauskan näköinen, ja varmasti olisi koirien mieleen.

Kevythäkki - Nykyisessä kevarissa on Mistyn mentävä reikä, ja häkki on vaan kotona nukkumiskäytössä. Siellä ei saa enää setteriä pysymään sisällä, ja metallihäkin raahaaminen näyttelyissä on vaivalloista, Pinkki väri olisi hihnan toiselle päälle mieleinen!

Kestävät nahkahihnat - Veronpalautukset kilahtavat pian tilille, ja olen pitkään haaveillut kunnollisista nahkahihnoista koirille. Tämä lahja olisi vähän niinkuin itseltä itselle :D Mustin & Mirrin feel hihnat ovat käteen mukavat, mutta täytyy vielä tarkastella muita vaihtoehtoja.

Talvikengät - Multa löytyy lähes säähän kuin säähän sopivat ulkoiluvermeet, mutta talvikenkien mentävä aukko pitäisi vielä täyttää. Kangaskengillä talsiminen ei koirien kanssa tule oikein kuuloon, sillä ne kastuvat todella nopeasti. Tämän tyyliset vedenpitävät ja lämpimät talvikengät olisivat varmasti hyvät koirien kanssa ulkoiluun.

Lisäsalama - Talvella on aika hankalaa kuvata ulkona, etenkin kun valoisaa aikaa on niin vähän. Hertastakin olisi niin kiva saada talteen kuvia eri kasvuvaiheista. Lisäsalama on ollut hankintalistalla ikuisuuden, ja olen päässyt jopa kokeilemaan tätä Nissin Di600 salamavaloa. Se riittäisi meikäläisen tarpeisiin.

Actionkamera - Olen pyöritellyt päässäni ajatusta actionkamerasta. Se olisi näppärä koirien videokuvaamiseen. Myös kesällä ulkomailla mulla oli kova tarve helposti mukana kulkevalle kameralle. Järjestelmäkameraa ei viitsi kaikkialle roudata ja puhelimeni kamera on surrrrkea.

Kirjat -  Näitä en kuvaan laittanut. Tykkään lukea, ja kirjat ovat aina tervetulleita lahjoja. Esimerkiki Salme Mujusen tie tottelevaisuusvalioksi tai Koiran rakenne, laaja oppimäärä olisivat mieluista luettavaa. Sofi Oksasen kirjoja löytyy omasta hyllystä jo monta, ja uusin Norma olisi mukava päästä myös lukemaan.

Tässä nyt oli jo aika monta hintavahkoakin asiaa, enkä tietenkään odota saavani kaikkea. Tykkään enemmän käytännöllisistä lahjoista, jotka tulevat oikeasti tarpeeseen. Näiden lisäksi tietysti villasukat on yksi parhaista lahjoista, koska niitä tarvitsee aina! Ja Hertta on innostunut villasukkien tuunaamisessa...

21.11.2015

Epävirallisissa rally-tokokisoissa

Nyt on videotakin meidän rallyilysta! Käytiin tänään kisaamassa Nitan kanssa epävirallisissa rally-tokokisoissa nakkiluokassa. Ilmeisesti nakkiluokka arvosteltiin samaan tapaan kuin alokasluokka, mutta koiran sai palkita kesken radan. En ole kuitenkaan ihan varma, sillä tämä oli meidän ensimmäinen kerta kisoissa ja meidän pisteet oli ihmeellisen hyvät :D

Saatiin kasaan 97/100p. -3 pistettä tuli uusinnasta, jonka tein heti toisella esteellä. Nita keuli lähdössä, ja istui toisella kyltillä about hihnan mitan päähän minusta ja unohti paikan täysin. Uusinnan jälkeen kuitenkin sujui tosi hyvin, mutta seuruu parani loppua kohden huomattavasti.



Video alkaa vasta kolmannelta esteeltä. Tuon toisen esteen jälkeen sai käydä hakemassa vähän vauhtia kolmannelle esteelle, koska ison koiran kanssa olisi ollut ihan mahdotonta pystyä ottamaan kaikki askeleet noin ahtaassa välissä ja jatkaa siitä suoraan. En vielä ihan osaa tätä radanpiirtämistäkään, mutta yritin parhaani. Toivottavasti tämän avulla hahmotatte radan vähän paremmin.

rt-kisarata


Paljon on vielä treenattavaa. Liikkeestä maahanmeno on ihan alkutekijöissä, ja askeltehtäviäkin pitäisi muistaa hinkata. Käännökset on alkaneet sujua jo hyvin, mutta niissäkin riittää hiottavaa. Käskysana ja käsimerkki on olleet suureksi avuksi niiden harjoittelussa. Kuvasin tällä viikolla vähän videota meidän olohuonetreenistä. Harmi ettei lähtötilanne ole tallentunut kameraan, mutta kerrottakoot että jouduin tekemään itse melkoisen kierroksen että sain Nitan käännettyä. Nyt se on tajunnut omistavansa takajalat!



19.11.2015

Kiperiä kysymyksiä

Saatiin Jokerikortti blogista haaste. Ensin ajattelin jättää sen tekemättä, ajattelin että edellisestä on niin vähän aikaa. Tekstejä selatessani sain kuitenkin huomata, että viimeksi meidät on haastettu huhti-toukokuussa.

herttainen

Tässä kysymykset ja vastaukset niihin, olkaa hyvät!

1. Miksi valitsit juuri sen rodun (rodut) joka sinulla nyt on? Onko se sinun "omaa" rotutyyppiä?
Valinta oli oikeastaan aika "luonnollinen". Isäni kasvattaa englanninsettereitä, ja olen pienestä pitäen itsekin touhannut settereiden parissa. Punainen irlanninsetteri on jostain syystä aina ollut haaveissa, koska rotu on mielestäni niin kaunis, ja setterit luonteeltaan ihan mahtavia. En edes harkinnut vakavasti muita rotuja, kun aloin tosissani suunnittelemaan koiran hankintaa. Molemmat tytöt ovat sitä mitä koiralta kaipaan. Vaikka ajoittain menetän hermoni Nitan riistavietin takia, en syytä siitä koiraa. Setteri tuntuu minulle sopivalta rodulta kaikinpuolin. Esimerkiksi tykkään harrastaa tavoitteellisesti, mutta en tähtää SM- tai MM-tasolle. Setterissä riittää paukkuja monenlaiseen harrastamiseen, mutta siitä saa myös hyvän kainalokaverin laiskoille päiville. 

2. Harrastattetteko? Mitä ja miksi? Mitä et haluaisi harrastaa? Kerro mielipiteesi kilpailemisesta.
Harrastetaan. Hertan kanssa on pentukurssi käytynä, ja vuodenvaihteen jälkeen aloitetaan toko-ryhmässä. Nitan kanssa hömpötellään Rally-tokon parissa. Oikeastaan mielenkiintoisia lajeja on valtava määrä, eikä mieleeni tule sellaisia joita en missään nimessä harrastaisi. Ehkä joku taakanveto on sellainen, josta en ole koskaan ollut kiinnostunut sen kummemmin.

Kilpaileminen on mun mielestä mukavaa, ja se tuo motivaatiota treenaamiseen. Olen oikeastaan tosi kilpailuhenkinen ihminen, mutta koirien kanssa kilpaillaan aina niiden ehdoilla ja hyvällä mielellä. On harmi että monissa lajeissa yhteinen kilpailuhenki on tosi kireä, ja viikonloppuna agilitykisoissa moni kolmosluokan ohjaaja lopetti radan kesken itse mokattuaan ohjauksen. Tuli paha mieli niiden koirien puolesta, koska eivät saaneet ohjaajaltaan mitään kehuja. Nelijalkaisten kanssa täytyy olla huumoriakin matkassa, eikä kilpailua saa ottaa liian vakavasti!

3. Mitä mieltä olet rotusi terveydentilasta, mitä siitä muuttaisit (muuttaisitko)? 
Settereiden terveystila ei mielestäni ole niin huolestuttava, mutta varmasti parantamisen varaa on. Viimeaikoina olen ihmetellyt lähinnä sitä, että C-lonkkaista koiraa ei saa enää käyttää jalostukseen. Koirassa on kuitenkin paljon muutakin kuin numerot ja kirjaimet sen luustosta. En silti tarkoita, että C-lonkkainen koira olisi välttämättä ykkösvalinta jalostukseen. Se riippuu niin monesta asiasta. Lähinnä mietityttää geenipoolin pienentyminen. Ehkä eniten kuitenkin toivoisin sitä, että rotujeni PEVISA-ohjelmaa olisivat tekemässä pitkän linjan kasvattajat, joilla on paljon tietoa aiheesta.

4. Kerro mielipiteesi jalostuksesta. Suositko puhdasrotuisia vai sekarotuisia? 
Suosin puhdasrotuisia, mutta en silti väheksy sekarotuisia. Moelmpien jalostuksessa toimitaan varmasti väärin, eikä vain sekarotuisia voida luokitella pentutehtailijoiden tuotoksiksi. Jalostus on mielestäni hyvä asia, mutta tähän maailmaan mahtuu niin monenlaisia kasvattajia. Pentua hankkiessa pitää olla tarkkana, sillä en halua tukea omasta mielestäni huonoa kasvatustoimintaa.

nitahymyilee

5. Kerro hetki, jolloin olet ollut ylpeä koirastasi. Entä hetki, kun et ole ollut?
Olen ylpeä monista pienistä asioista päivittäin. Etenkin Hertta on antanut aiheutta ylpeyteen, koska se on vielä niin "pieni ja kokematon". Joka päivä se jaksaa yllättää osaamisellaan. Nyt kun mörköikä alkaa kovaa vauhtia lähestyä, olen ehkä hieman ollut nolona. Naapurit ovat koran mielestä ihan hurjan kamalia aamun ensimmäisellä ja illan viimeisellä pissalla. Neiti pörisee karvat pystyssä epäilyttäville hahmoille, jotka päiväsaikaan pitäisi pussailla hengiltä.

Tänään olin ylpeä Nitasta, koska se ohitti kapealla polulla intensiivisesti tuijottavan koiran vilkaisemattakaan siihen. Hieno! En ole siitä ylpeä silloin, kun se pörisee vastaantulijoille tai liian lähelle tukkiville koirille.

6. Kuinka paljon liikutte päivässä?
Riippuu niin päivästä. Syksyllä liikuttiin hurjasti enemmän, mutta näin pimeänä aikana liikunta on ollut hankalampi toteuttaa. Nitaa ei hihnalenkit väsytä, ja haluan tarjota koirilleni vapaata liikuntaa päivittäin.
Pyritään yleensä siihen, että koirat saavat juosta noin tunnin verran vapaana päivässä. Siihen lisäksi pienet pissatukset päivän mittaan. Viikonloppuisin tehdään pidempiä lenkkejä, kun on aikaa ja valoa. Lisäksi meillä on lähes joka ilta jotkut treenit tai muuta koiramaista menoa. Mutta meilläkin on välillä laiskuuspäiviä, kun ollaan vaan ja käydään korttelikierroksella.

7. Kuinka koirasi ruokailee? Onko teillä tiettyjä traditoita, joita suoritetaan ennen ruokailua?
Hertta syö vielä kolme kertaa päivässä ja Nita kahdesti. Molemmat syövät 50/50 mallisesti nappulaa ja lihaa. Lisäksi kaapista löytyy lohiöljyä ja Nutrolin pentuöljyä. Ruuan saa ottaa vasta luvan kanssa, joskus teetän jotain temppuja.

herttajanitaleikkii

8. Millainen on mielestäsi hyvä kasvattaja? Ovatko kasvattaja(t), jolta olet koirasi ottanut olleet hyvä (hyviä)?
Mielestäni kasvattajalla tulee olla samantyyppinen ajatusmaailma koirien suhteen, silloin on helppo lutotaa puolin ja toisin. Mielestäni on positiivistä, jos kasvattaja on kiinnostunut kasvateistaan myös tulevaisuudessa.

Molemmilla koirillani on hyvä kasvattaja. Tykkään todella paljon Hertan kasvattajan ajatusmaailmasta ja 
arvoista koirien suhteen. Olen isäni (Nitan kasvattaja) kanssa monista asioista samaa mieltä, ja tuen hänen kasvatustoimintaansa mielelläni. 

9. Mikä on parasta koiraharrastamisessa? Entä huonointa?
Parasta on yhdessä tekeminen ja oppiminen. Onnistumisilla elää pitkälle! Viimeaikoina olen miettinyt (ikävä kyllä) muiden mielipiteitä, ja etenkin sitä mitä koirattomat ihmiset ajattelevat koiraharrastuksestani. Se on tosi ikävä puoli tässä. Myönnän olevani hullu koiranainen, mutta ei sen takia tarvitse tuomita. Harrastus sekin on!

10. Mikä on paras puoli koirassasi? Entä huonoin?
Hertta on vielä niin pentu, että on hankala sanoa. Parasta on ollut se, kuinka reipas Hertta on. Uudet paikat otetaan vastaan häntä tötteröllä ja yleensä kaikki on tosi kivaa. Huonoin puoli tällä hetkellä on hampaiden käyttö, mutta eiköhän sekin ala helpottaa kun hampaat on vaihtuneet.

Nita osaa ottaa tosi rauhallisesti kaikissa tilanteissa. Vaikka Nita ei pääsisi pariin päivään kunnon lenkille, se makoilee tyytyväisenä kainalossa. Tapahtumissa se osaa rauhoittua omaan häkkiin nukkumaan eikä hötkyile. Huonoin puoli on ehkä epäsosiaalisuus, kun ei voida oikeastaan tavata muita koiria. Jos haluan yhteislenkille Hertan ja kavereiden koirien kanssa, täytyy Nita lenkittää erikseen. Onneksi se ei ole kuitenkaan aggressiivinen, vaan lähinnä liian hyvin oman arvonsa tunteva leidi joka ei siedä toisia ihollaan.

11. Miten palkkaat koirasi?
Ruokapalkkaa käytän molemmille, nakki on parasta! Arkisissa asioissa pyrin vahvistamaan laumaviettiä.


hertanpää
Herttametsässä

Haaste on kiertänyt niin monessa blogissa, että en tällä kertaa haasta ketään. Kiitos kuitenkin hyvistä kysymyksistä, toivottavasti jaksoitte lukea kaikki vastaukset :)

12.11.2015

Näin me näytään pimeässä

taikaviitat_picmonkey

Kun tänään lähdettiin hämärtyvään metsään lenkille, päätin napata muutaman kuvan meidän lenkkivarustuksesta. Hertalle ei ollut aluksi tarkoitus hankkia taikaviittaa ennenkuin se on täysikasvuinen. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun en erottanut pentua maastosta tarpeeksi hyvin. Onneksi kaupat on pullollaan näitä halpisliivejäkin, ja muutamalla eurolla saatiin heti turvallisempi olo lenkkeihin.

Me harvemmin lenkkeillään hihnassa saati "ihmisten ilmoilla", mutta huomioliivit ovat silti tärkeitä. On mukava nähdä kunnolla missä koirat menevät, sillä yllättävän hyvin ne sulautuvat maastoon. Nita tekee välillä tosi laajojakin luoveja, niin oranssi liivi on helppo bongata puiden välistä.

taikaviitat2_picmonkey

Liivit ovat olleet myös hyvä varustus hihnalenkeille, joita ollaan tehty Hertan harjoittelun vuoksi. Liivien lisäksi molemmilla koirilla on hurtan heijastavat pannat. Hertan oma on todella vanha kirppikseltä aikanaan hankittu Hurtta Collectionin puolikurkkari. Olen koiratarvikkeiden suhteen aika nuuka, enkä viitsi kasvavalle pennulle hankkia väliaikaisia vermeitä. Tämä ajaa kuitenkin asiansa loistavasti, ja on ollut aikanaan käytössä Nitallakin. Nitalle taas hankin Hurtan lifeguardpannan syksyllä alennusmyynnistä. Pinkkinä, tietenkin.

Meidän varusteet ei yhtään matchaa toisiinsa, mutta yritän olla ajattelematta asiaa :D Tärkeintä on kuitenkin näkyvyys ja turvallinen ulkoilu. Näiden vermeiden lisäksi meiltä löytyy myös vilkkuvat valopannat, mutta en ole kovin innokas niitä käyttämään. Pannat olivat loistavat vanhempieni luona vieraillessa, jossa koirat voi päästää suoraan ovesta ulos. Välkkyvien pantojen avulla näkee hyvin missä koirat juoksevat pimeässä pihassa.

pannatheilahtanu_picmonkey

Saatiin yksi päivä ohiajavalta pyöräilijältä kiitosta hyvästä näkyvyydestä, ja silloin ajattelin että voisin kirjoittaa aiheesta blogiinkin. Pakko kyllä myöntää, että oma näkyvyyteni on todella heikko, kun takista löytyy yksi heijastin. Onneksi koirat kuitenkin loistavat tuolla pimeässä. Oman auton myötä olen tajunnut heijastimien tärkeyden, ja kironnut useasti yhtäkkiä eteen ilmestyviä tummia hahmoja.

Seuraavaksi täytyy hankkia itselle otsalamppu, sillä päivät ovat kamalan lyhyitä. Metsissä on ikävä tarpoa kun päivä alkaa hämärtyä.

11.11.2015

Viikonloppureissussa

Perjantaina pakattiin auto ja suunnattiin nokka kohti Vuokatista vuokrattua mökkiä. Nita jäi hoitoon vanhempieni luokse, sillä mökille oli tulossa myös iäkäs ja sokea lancashire heeleruros Saku. Nita ei ole erityisen sosiaalinen tuntemattomia koiria kohtaan, enkä halunnut viettää viikonloppua stressaten koirien erottelusta.

lancashire heeler Saku
lancashire heeler Saku
Matka oli pitkä ja puuduttava, mutta Hertta jaksoi hienosti nukkua autossa. Perillä koirat tutustuivat ihan hyvin toisiinsa, sokea Saku tietenkin pienellä varauksella. Ihmisten turha häslääminen ja väliinmeno aiheutti turhia ärähdyksiä, vaikka yritin ohjeistaa parhaani mukaan. Hertta kuitenkin nopeasti ymmärsi, ettei vanhan herran ympärillä kannata pörrätä koko ajan.

Lauantaina ajettiin heti aamusta Kajaaniin, jonne oltiin sovittu treffit Hertan veljen Lennin kanssa. Pennut riehuivat ja juoksentelivat vuorotellen toistensa perässä. Koirat viihtyivät, vaikka sää olikin märkä ja kolea. Leikkimisen jälkeen Hertta kiipesi ensimmäistä kertaa ihan itse autoon - taisi olla sen verran väsynyt ja kylmissään.

Irlanninsetteri pennut Hertta ja Lenni
Hertta ja Lenni
Irlanninsetteri pennut Hertta ja Lenni
Hertta ja Lenni
Pennun kanssa reissaaminen on kyllä melko raskasta ja sressaavaa, etenkin kun kaikki mökkeilijät eivät tajunneet nostaa tavaroitaan ylös. Lähes koko ajan Hertalla oli jotain ylimääräistä suussaan ja oli ikävä kieltää, kun eihän pentu tajunnut ettei lattialla lojuvat tavarat ole leluja. Kuvasaldo jäi aika heikoksi koska ulkona satoi oikeasti koko ajan. Kävimme lauantaina kylpylässä ja vein Hertan siksi aikaa autoon nukkumaan. Pentu ei osannut rauhoittua mökissä, koska siellä oli paljon sille tuntemattomia ihmisiä. Väsymys alkoi paistaa kiukutteluna, ja autoon Hertta sammui kuin saunalyhty. Parin tunnin unien jälkeen koira oli taas reipas ja iloinen itsensä.

Irlanninsetteri Hertta 16 vkoa
Hertta 16 viikkoisena
Sunnuntaina onneksi päästiin melko aikaisin kotiin ja saatiin Nitakin tänne. Hertta oli niin onnellinen kaverin jälleennäkemisestä, että tirautti melkoiset ilopissat ympäri eteistä :D

4.11.2015

Muutoksia ulkoasussa

herttaaa2

Tulin vain pikaisesti kertomaan, että blogin ulkoasuun on tullut pieniä muutoksi. Nämä muutokset toivottavasti helpottavat seuraajia, ja toivon että näiden avulla saatte enemmän irti blogistani.

Ensinnäkin sivun oikeaan laitaan on ilmestynyt Nitan ja Hertan kuvat, joita klikkaamalla pääset lukemaan vähän tarkempia tietoja koirista. Olen listannut sinne mm. joitain tuloksia sekä jotain noiden nelijalkaisten luonteistakin.

Sain myös vihdoin lisättyä meidän blogin Blogloviniin, sillä monet seuraavat blogeja sitä kautta. Olen myös itse suuri Bloglovinin kuluttaja, mutta jostain syystä asia on jäänyt roikkumaan. Meidän blogilla olikin sitä kautta jo 19 seuraajaa, huikeeta!

Meillä on myös jo jonkin aikaa ollut pystyssä instagramtili, mutta olen ollut niin epäaktiivinen sen käytössä etten ole kehdannut sitä täällä mainostaa. Ajattelin nyt kuitenkin ryhdistäytyä sen suhteen, sillä kuvia on paljon muttei paikkoja johon niitä julkaisisin. Eli jos koirakuvat kiinnostaa, niin seuratkaa ihmeessä! :)

setteriblogi2setteriblogi

Kaikki nämä siis löytyvät myös blogin oikeasta laidasta. Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette pienistä uudistuksista. Olivatko ne toivottuja? Vai kaipaatko vielä jotain lisää?