Agilityepiksissä

Hetken mielijohteesta ilmoitin Hertan meidän seuran järjestämiin "kinkunsulatusepiksiin". Osallistuttiin siis supermölliluokkaan, jossa oli vain hyppyjä sekä putkia. Tässäpä video meidän suorituksesta!



Tuloksena siis 5 tuosta putken kiellosta, ihanneaika alitettiin reippaasti. Olin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, sillä Hertta teki radan niin iloisesti ja vauhdilla. Tiedän, että sen jaloilla pääsisi vieläkin kovempaa, mutta nyt se pysyi laukalla ihan koko ajan :) Viimeksi kun tehtiin rataa, Hertta vaan ravaili koko ajan. Ollaan kovasti tehty vauhtitreenejä, ja niistä on selvästi ollut paljon hyötyä.

Hyvää joulua!

Vuoden 2016 koirakulut

Tammikuussa päätin alkaa pitämään excelissä kirjaa koirien kuluista. Olen pyrkinyt täyttämään taulukkoa tunnollisesti, mutta varmasti sieltä puuttuu jotain. Kauppareissuilla kun mukaan saattaa tarttua esimerkiksi puruluita ja alennettuja ihmislaatuisia lihoja koirille pakkaseen. Sellaiset unohtuu helposti merkitä taulukkoon. Olen myös vuoden mittaan saanut parikymmentä kiloa kennelrehun sikanautaa isältäni. Eläinlääkärissä me käytiin lähinnä rokotuksilla, hoitamassa katkennut maitokulmuri sekä yksi silmätulehdus.

Ehkä eniten mua kauhistuttaa turhaakin turhemmat tarvikekulut, mutta huomasin että kirjanpito auttoi siihen huomattavasti. Sitä helposti tuli osteltua kaikenlaista turhaa kun kävi ruokasäkkiä hakemassa. Kun tajusin paljonko rahaa mulla häviää koirien varusteisiin, väheni niiden ostaminen huomattavasti. Ja hyvä niin, koska molemmat tytöt käyttävät aina samoja pantoja sekä valjaita vaikka vaihtoehtoja on kaappi pullollaan..

Tässä vielä kuukausittaiset menot listattuna ylös:







Tavoitteena on jatkaa kirjanpitoa myös vuonna 2017, sillä se auttoi minua ajattelemaan omia kulutustottumuksiani tosi paljon. Koirien eläinlääkäri tai ruokintakuluissa ei tietenkään voi säästää. Lihojen kanssa olen välillä ollut niin laiska että Hertta on saanut joko ihmislaatuista sikanautaa tai hintavia Maukas -pötköjä. Aion ryhdistäytyä ja muistaa hakea lihat pääasiassa esim. Kennelrehulta.

Harrastuksissa säästäminen on myös hankalaa, kun treeneissä halutaan käydä. Kulut niissäkin pienenenivät huomattavasti kun päästiin treenaamaan yksityisen opettajan sijaan isompaan seuraan. Näyttelymaksut taas tuntuvat kallistuvan vuosivuodelta. Niiden suhteen joutuu myös yleensä matkustamaan, mutta en ole uskaltanut laskea bensakuluja näihin mukaan.

Toivottavasti en ole ihan kreisi näiden menojen kanssa! Kohtalotovereita?

Katsaus viimevuoden tavoitteisiin

Nyt kun tuo vuoden suurin koiratapahtuma on ohi, voidaan katsaista miten alkuvuodesta asetetut tavoitteet oikein toteutuivatkaan...

Nita:
"- Rally-tokosta RTK1
- Veteraaniluokan korkkaaminen näyttelyissä. Yksi ROP-veteraani olisi kiva.
- Muutama match show"

Nitan kanssa käytiin ahkerasti rally-tokon viikkotreeneissä, ja niin vain saatiin RTK1 kasaan. Mielestäni vielä oikein hienoilla tuloksillakin (2x92p ja 89p). Veteraaniluokka korkattiin erikoisnäyttelyssä, joka jäikin Nitan ainoaksi näyttelyksi. Sieltä tuloksena EH ja luokkavoitto, jäi ne ropit tältä vuodelta saamatta :D Mätsäreissä käytiin ihan vaan muutamassa, ja ainakin yhdessä tuli sijoitus veteraaniluokassa!

Hertta

"- Tokon aloittaminen

- Agilityn alkeiskurssi
- Virallisissa näyttelyissä pyörähtäminen
- Lähialueen mätsäreihin osallistuminen"

Hertan kanssa tuli tehtyä vähän kaikenlaista. Tavoitteet eivät olleet korkealla, ja omat odotukset kyllä ylittyivät moninkertaisesti! Alkuvuodesta käytiin yksi tokokurssi ja pentuagilitykurssi koirakoulu Fiiliksessä. Loppukesästä saatiin vihdoin paikka oman seurani, lakeuden agilityurheilijoiden, agilityn alkeiskurssilta. Siellä ollaan harjoiteltu agilityä siitä saakka, ja kehitystä on tapahtunut tosi paljon. Agilityä jatketaan vielä ensi vuonnakin, tokoa ja rally-tokoa ollaan tehty lähinnä vaan kotona.

Virallisissa näyttelyissä pyörähdettiin seitsemän kertaa. Sitä ennen kuitenkin osallistuttiin kahdesti epäviralliseen pentunäyttelyyn. Irlanninsetteriyhdistyksen järjestämässä Open Show:ssa Hertta oli ROP-pentu ja lopulta vielä BIS2-pentu. Jyväskylän pentunäyttelyssä Hertta oli VSP-pentu. Näyttelyura alkoi  siis oikein hienosti! Virallisissa näyttelyissä saldoksi saatiin 3xEH, 4xERI ja 2xSA sekä tietysti JV-16 titteli. Olen tosi ylpeä Hertasta, ja innolla jo odotan tulevia näyttelyitä.

Mätsäreitä kierrettiin jonkun verran, sillä treeni tuli juniorille tarpeeseen. Laskujeni mukaan osallistuttiin yhteensä seitsemään mätsäriin, joista kuudessa Hertta sijoittui :D Tuloksina 2xBIS1, BIS2, BIS3, 4xPUN1, PUN2 ja PUN4.

Tässä vielä meidän vuoden yhdeksän parasta instagram -kuvaa. Jos et vielä seuraa Herttaa ja Nitaa siellä, niin nyt olisi sopiva hetki ;) Meillä oli kyllä ihan loisto vuosi. Rustailen vuoden 2017 tavoitteet omaan, erilliseen postaukseensa.

Messari 2016

JV-16 Glow's Affairs O'The Heart

Viikonloppu oli ihan huikea. Hertta nappasi sunnuntaina itselleen ensimmäisen tittelinsä, Juniorivoittaja 2016!!! Myös Lauantaina saatiin oikein hieno arvostelu, ja ensimmäinen SA.

Arvostelut:

Helsinki Winner JUN-ERI JUK2 SA. Tuomarina Rachel Shaw-Rainey, Irlanti.
"Sweet young bitch, lovely type, racy & elegant. Good head, good body proportions. Super little mover, very promising for future" 

Helsinki Voittaja JUN-ERI JUK1 SA JV-16. Tuomarina Zlatko Jojkic, Serbia.
"Excellent developed female for the age. In full growing process. Very noble and strong head. Correct topline. Chest deep enouhg. Good angulation and movement. Excellent behavior"



Molemmille päiville oli ilmoitettu neljä juniorinarttua ja PN-kehissä taso oli korkea. Olin niin ylpeä Hertan käytöksestä, se ei stressannut tilannetta yhtään ja oli rento itsensä. Lauantaina itse jännitin niin paljon että tärisin kehässä kuin haavanlehti, mutta koira esiintyi tottuneesti. Sunnuntaina astelin kehään tosi itsevarmasti, ja koko ajan pysyi tosi hyvä fiilis yllä. Luotin Hertan käytökseen sataprosenttisesti, ja kaikki sujui niin hyvin.

Olen edelleen ihan poikki viikonlopun koettelemuksista ja kaikesta jännittämisestä. Huh! Nyt Hertta pitää vähän aikaa taukoa näyttelyistä ja kasvattelee turkkiaan. Keväällä ja kesällä varmaan käydään lähiryhmänäyttelyissä pyörähtämässä :)

Tampereen koirauimalassa

Hertta pääsi vihdoin ja viimein testaamaan koirauimalaa. Oltiin viettämässä viikonloppua Tampereella, ja pyysin Koiria maalta -blogin Jennyä meidän mukaan uimalaan. Koirat saivat ensin tutustua koirapuistossa, ja tulivat hyvin juttuun toistensa kanssa.

Hertta oli luonnollisesti vähän hämillään, kun joutui uuteen paikkaan ja heti pesulle. Se ei kuitenkaan ollut erityisen stressaantunut tai peloissaan, hieman varovaisesti tutki uusia hajuja ja paikkoja. Ensimmäisellä kerralla se ei olisi halunnut altaaseen, ja uiminenkin oli vähän mitä oli: Hertta unohti välillä omat jalkansa, ja kellui uittajan sekä pelastusliivien varassa :D Enpä olisi uskonut, että kolmannella yrityksellä tuo neiti käveli altaaseen ihan itse! ja se ui! Sain tehtyä teille videonkin todistusaineistoksi.



Oli kyllä hurjan kiva kokemus, ja tarkoitus olisi päästä käymään uimalassa vielä muutamaan otteeseen. Eiköhän mulla ensi kesänä ole hihan päässä kunnon vesipeto. Pakko kyllä muutenkin kehua miten nopeasti Hertta palautuu uusista tilanteista. Ensimmäisellä uintikierroksella se oli tosi jännittynyt, mutta lopuksi se käveli altaaseen itse. Hertta myös joutui tällä viikolla ensimmäistä kertaa junaan, ja oli siellä tosi stressaantunut. Se istui koko tunnin matkan mun sylissä läähättäen, mutta palautui täysin normaaliksi, iloiseksi itsekseen kun astuttiin junasta ulos.

Agilitystä ja vireestä

Meidän agilityharjoittelu on edennyt hyvin ja Hertta kehittyy koko ajan taitavammaksi. Myös itse olen oppinut paljon uutta tästä lajista, vaikka Nitan kanssa jonkun verran kisattiinkiin. Alkeiskurssin kouluttaja on ollut ihan loistava, ja olen saanut paljon ajatusta meidän tekemiseen ja harjoitteluun.

Tällä hetkellä tehdään eniten työtä vireen kanssa. Hertalle on opetettu esteet tarjoamisen kautta, mistä ehkä osaksi johtuu sellainen matala vire. Hertta siis tykkää, ja tekee hommia innoissaan, mutta siitä puuttuu vauhti ja röyhkeys. Se odottaa kiltisti lähdössä ja tekee sitten hommia näyttelyravilla häntä heiluen. Koira selkeästi nauttii harrastuksesta, mutta sillä on vain epätoivottu vire tekemiseen. Uskon, että vauhti kasvaa osaltaan myös samalla kun koiran itsevarmuus kohoaa, mutta en halua luottaa sokeasti siihen.

Nyt kun tekniikka alkaa olla esteillä kunnossa, harjoitellaan sitä oikeaa tunnetilaa tekemiseen. Viikonloppu vierähti kasvatajan järjestämällä pentuetapaamisella, jossa päästiin myös agilityä tekemään. Saatiin pitkästä aikaa kunnon treenit aikaiseksi, kun Hertta teki suurimmaksi osaksi ihan täysillä hommia. Oli ihana treenata kunnolla ajan kanssa, koska ymmärrettävästi viikkotreeniryhmässä sitä on aina hyvin rajallisesti.

Radalla meillä oli vain putkia ja hyppyjä - mahdollisimman helppoja ja tuttuja esteitä siis. Hetsasin Hertan lelulla ihan kierroksille, enkä käskenyt sitä odottamaan lähdössä, kuten olen yleensä tehny. Kouluttaja piti Herttaa kiinni ja päästi lähtemään vasta kun se yritti päästä otteesta irti. Tällä tavalla jatketaan treenaamista, ja rakennetaan ihan uudenlaiset lähdöt radalle. Tavoitteena on, että Hertta yrittäisi riuhtoa itseään radalle vielä enemmän, ja tällä tavalla kasvattaa sitä oikeaa tunnetilaa tekemiseen.

Googlettelin muutamien "huonojen" treenien jälkee vireasioita, mutta pääasiassa löysin materiaalia ylivireistä paimenista koirista. Pentuetapaaminen tuli siis juuri oikeaan saumaan, kun sain läjän vinkkejä Hertan kasvattajalta sekä kouluttajalta. Nyt on ihan uutta motivaatiota taas treenaamiseen, kun tiedän mitä teen.

Lisäksi viikonlopun treeneissä tehtiin puomia ensimmäistä kertaa täyskorkuisena. Aikaisemmin ollaan treenattu madalletulla puomilla, mutta kun tekniikka on jo hyvin hallussa niin nostettiin se oikeaan mittaan. Hienosti Hertta ottaa kontaktit hetsattunakin, ja kouluttaja avusti palkkaamisessa niin että sain itse juosta esteen ohi. Tästä on hyvä muutaman treenin jälkeen jatkaa jo ilman avustajaakin. :)

Hertta saa jatkossa luvan kanssa olla treeneissä vähän tuhma ja röyhkeä. ;)

Mätsäröimässä Tampereella

Hertta kävi taas kerran kehäkettuilemassa, tällä kertaa ihan vaan Match Show:ssa. Ehtikin muutama kuukausi vierähtää, kun viimeksi mätsärissä käytiin. Silloin käytiin extempore Vaasassa ja Hertta oli BIS 1.

Tällä kertaa oltiin viettämässä viionloppua Tampereella, ja päätettiin pyörähtää myös mätsärissä kun sellainen järjestettiin. Saatiin oikein hyvää harjoitusta messaria varten. Luin tapahtuman facebook-sivulta, että palkintona olisi mm. lahjakortteja koirauimalaan. Vitsillä sitten heitin että nyt käydään nappaamassa Hertalle lahjakortti, niin päästään vihdoin kokeilemaan sitä uimista!



Mätsäri oli mukavan lyhyt, eikä odottelua juuri ollut. Koiria oli ilmoitettu melko vähän, isoissakin taisi olla vain 12 osallistujaa. Hertan parina oli keeshond, ja molemmat esiintyivät hyvin. Saatiin kuitenkin punainen nauha, ja tuomari kehui kovasti liikkeitä. Punaisten kehässä meidät sitten käteltiin ykköseksi, mikä tuli mulle ihan yllätyksenä! Hertta esiintyi tosi hienosti. Se piti itsensä koko ajan ryhdikkäänä ja malttoi seisoa paikallaan. Neiti myös laittoi ravissa parastaan, ja selvästi nautti esiintymisestä. Häntä heilui ihan hullusti, kun oli niin kivaa.



BIS-kehässä oli kahdeksan koirakkoa, kun sinne osallistuivat myös sinisten voittajat. Hertta jaksoi esiintyä yhtä pirteästi edelleen. Ainoastaan turhan kesyt varikset härnäsivät hurjaa lintukoiraan steppailemalla kehässä :D



Pitkän pohdinnan päätteeksi tuomarit kättelivät Hertan voittajaksi! Kaikki kehuivat neidin liikkeitä. Palkinnoksi saatiin lahjakortti koirahierontaan. Sekin tulee varmasti tarpeeseen! Nämä käytännölliset lahjakorttipalkinnot on kyllä ihan parhaita, koska niille on aina käyttöä.


Pohdin mätsärin jälkeen, että Hertta on sijoittunut melkein kaikissa mätsäreissä joihin ollaan osallistuttu. Yhdessä ainoassa Herttaa ei ole sijoitettu ollenkaan. Palkintopossu! :D Nyt kun se on aikuistunut, ja malttaa käyttäytyä kehässä hyvin niin ollaan päästy liihottelemaan bis-kehiinkin. Vielä kun se joku päivä saisi jotain oikeastakin koiranäyttelystä. ;)

Postauksen kuvat: Eetu Sällinen

Seinäjoki KV 2016

Lauantaina oli pitkästä aikaa luvassa koiranäyttelypäivä, ihan täällä kotipaikkakunnalla. Silti kello soi aikaisin, kun kehä alkoi jo yhdeksältä ja ennen irlanninsettereitä oli vain muutama muu rotu.

Saavuttiin paikalle ajoissa, mutta silti oli hieman hankaluuksia löytää häkille sopivaa paikkaa. Hertta on nykyään niin chilli näyttelyissä kävijä, että se haluaa vaan saman tien päästä häkkiin nukkumaan kauneusuniaan. Joskus se yrittää päästä häkkiinsä kun olen vasta sitä kokoamassa :D Ennen ei tullut häkissä nukkuminen kuuloonkaan, vaan sieltä yritettiin raivolla tulla läpi.

Kuva: Joakim Caldén

Kehässä Hertta käyttäytyi hienosti ja jaksoi seisoa hyvin paikallaan. Lattia oli liukas ja matotettu aika kehnosti. Myös kehä oli pieni - kuten sisänäyttelyissä yleensäkin. Liikkeet onneksi miellyttivät tuomariakin, joten hyvin nekin sujuivat. Tuomarina toimi ruotsalainen Lars Widen, ja arvostelu on suomennettu käännöspalvelussa. :)

"Juniorinarttu, jolla hyvä koko. Kaunis femiininen pää, kiva ylälinja. Rintakehä kehittymässä. Oikein kulmautunut. Oikein mukavat liikkeet joka kulmasta. Turkki ei tänään näyttelykunnossa. Kaunis väri. Lupaava juniori" JUN-ERI JUK1 

Kuva: Joakim Caldén

Olin niin ylpeä ja iloinen tuosta arvostelusta :) Tuomari todella tykkäsi Hertasta, mutta sanoi ettei halua juniorille antaa SA:ta. Eipä me sillä mitään oltaisi tehtykään, kun nartuissa oli niin kova taso. On kuitenkin niin hieno huomata miten paljon Hertta on kehittynyt, ja odotan innolla että se kasvattaa kunnon turkin!

Viikonloppu Tampereella

Vietettiin Hertan kanssa hieman pidennetty viikonloppu Tampereella. Mitään kummempaa ohjelmaa en ollut suunnitellut, mutta tavattiin muutama koiratuttu ja Hertan kasvattajaa. Tutkittiin tietysti uusia lenkkimaastoja, ja kierrettiin muutama kiva luontopolku.



Hertta oli oikein reipas reissukoira, ja maalaisjunttini sopeutui kerrostaloelämään hyvin. Väsymyksen kyllä huomasi, uudet hajut, äänet ja runsas tekeminen teki tehtävänsä.

Vas. Hertta, sisko Ruska, emä Kaisla, isoäiti Pihka ja vääränrotuiset Hekla ja Hilla.

Perjantaina tavattiin pitkästä aikaa Hertan kasvattajaa, ja paikalle pääsi myös Hertan sisko Ruska omistajineen. Oli hauskaa miten samannäköisiä siskot olivat. Siis lähes identtisiä! Ulkonäön lisäksi eleet ja ilmeetkin olivat ihan samanlaisia. Tytöillä synkkasi heti hyvin, ja ne viilettivät kilpaa pitkin metsää. Aina ei ollut ihan varma, kumpi juoksi edellä.

Hertta 15kk

Käytiin viikonlopun aikana kiertämässä Hervannan luontopolku (5km) kahdesti sekä Suolijärven luontopolku (4,5km) myös pariin otteeseen. Mitäpä sitä hyväksi havaittuja reittejä muuttamaan! Oli kiva, että kaupungista löytyi kunnon metsämaastoa, jossa uskalsi päästää koiran vapaaksi juoksentelemaan.


Tampere oli oikein viihtyisä, ja kohteli meitä hyvin. Ensi kerralla olisi tarkoitus käydä tutustumassa Tampereen koirauimalaan, josko Herttakin oppisi ensi kesäksi uimaan :D Kunhan vaan saadaan joku kaveri houkuteltua mukaan, sillä yksin ei puoleksi tunniksi kannata aikaa sinne varata. Jos blogin lukijoista löytyy joku Tamperelainen, joka haluaisi jakaa uintikuluja meidän kanssamme, ota ihmeessä yhteyttä! :-)

Rakennekatselmuksessa

Lauantaina 1.10 käväistiin Hertan kanssa kanakoirakerhon järjestämässä rakennekatselmuksessa. Tuomarina siellä oli Eeva Anttinen, ja Hertta oli ainut oman rotunsa edustaja. Minusta oli kiva saada hieman normaalia näyttelyarvostelua kattavampi arvio koirastani. Arvostan myös Eeva Anttista tuomarina, ja mielestäni Hertan arvostelu näyttää ihan Hertalta.

Saatte nyt arvostelun kahdessa osassa, että se on edes jotenkin luettava :)



Suurimmat virheet löytyivät Hertan päästä sekä ilmeestä. Hertan kuono on lähes yhtä leveä kuin kallo, ja se kuulemma vaikuttaa ilmeeseen. Kuonon tulisi siis olla hieman kalloa kapeampi. Myös Hertan päälaella on nk. "viisauden nystyrä", joka sekin vaikuttaa negatiivisesti ilmeeseen. Myös otsapenger on hieman liian loiva. Sivuprofiililtaan pää on kaunis ja rodunomainen, mutta edestä katsottuna nämä virheet löytyvät.

Tuorein kuva Hertan päästä, josta näkyy hyvin tuo kallon keskiharjanne, "viisauden nystyrä"

Pakko myöntää että olen pitänyt Hertan etukulmauksia liian niukkoina, mutta niistä ei kummempaa mainintaa tullut. Sen sijaan takaraajoista löytyy suoruutta, joka vielä korostuu kun seisottaessa venytän takajalkoja liikaa. Tämä oli hyvä kuulla, sillä oma silmäni ei ole esim. kuvissa huomannut tälläistä. Nyt kun katsoin kuvia ihan uusin silmin, tajusin asian. Tosi hassua, miten sitä tuijottelee omaa koiraansa niin sokeasti.

Hertta sai kuitenkin paljon kehuja rakenteestaan, joka Anttisen mielestä on erinomainen. Hertta on suhteessa tasapainoinen, ja kuulemma suurin osa esille tulleista asioista on niuhottamista. Mutta sehän tämän tilaisuuden tarkoitus taisikin olla, sillä jokaiselle koiralle oli varattu n. 15min aikaa arvosteluun. :)



Myös karvapeitteestä ja väristä tuli kovasti kehuja. Hapsutus on vielä niukkaa, ja odotankin että koska neiti päättäisi kasvattaa itselleen uudet hapsut. Tässä vetauskuva kesäkuulta, ja uusin kuva syyskuulta. Hienot hapsut katosivat kesän aikana, mikä kasvattajan mukaan on normaalia. Lupaili, että kohta Hertalle kasvaa hieno uusi turkki tilalle.

Hertta 18.6. (11kk)

Hertta 3.9. (14kk)

Kokonaiskuva tässä kunnossa Hertasta on erittäin hyvä, ja olen siihen oikein tyytyväinen. On kiva omistaa tasapainoinen ja terverakenteinen koira :) Eiköhän se tuosta vielä paljonkin kehity, kun ikää tulee lisää. Esim. eturintaa odotellessa..

Syksyn väriloistoa

Syksyn väriloista sai minutkin pitkästä aikaa ulkoiluttamaan kameraa ihan kunnolla. Löydettiin kaksi ihanaa kuvauspaikkaakin. Enjoy!

Puhelinkuvia ja sekalaisia kuulumisia kesältä

pitkästä aikaa päätin tulla jakamaan teille puhelinkuvia. Jos seuraatte meitä instagramissa, on osa kuvista varmasti jo sieltä tuttuja. Uuden päivityksen jälkeen olen myös lisäillyt pieniä videopätkiä meidän arjesta, eli jos sellaiset kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa :)


1. Kesällä me Hertan kanssa pyörähdettiin muutamassa mätsärissä, joissa se sijoittui oikein malliikkaasti. Hieno showpiskini! 2. Uimassakin käytiin vähän väliä, vaikka se ei aina ihan sujunutkaan. Nyt kesän loppuessa Hertta kuitenkin pysyy jo pinnalla. 3. Mun syntymäpäivänä lähdin kavereiden kanssa käymään yksillä, ja Herttainen pääsi mukaan. Siinä se kiltisti hengaili ja nautti saamistaan rapsutuksista. 4. Koirapuistoiltiin mun mittarilla paljon, ja Hertta sai monta kivaa koirakamua.


Ihana punavalkoinen irlanninsetteri Riimi tuli hoitoon loppukesästä, ja näistä kahdesta on tullut ihan parhaat kaverit. Hertalla  ja Riimillä on jotenkin niin samat jutut, ja ne viihtyvät toistensa seurassa.


1. Hertan asennot on jotain käsittämätöntä välillä :D Miten noin mutkalla pystyy nukkumaan? 2. Hallilla ollaan käyty treenaamassa rally-tokoa, molempien tyttöjen kanssa. 3. Agilityäkin ollaan tehty paljon! Hertta palkkautuu leluilla tosi hyvin. 4. Muuttolaatikosta löytyi kiva pehmolelu, joka ei ollut tarkoitettu Hertan hampaisiin...


1. ♥ 2. Hertan kanssa kolautettiin päät yhteen, ja sain siitä tosi kivan mustan silmän pitkäksi aikaa. 3. Ollaan myös jahdattu Pokémoneja pitkin Seinäjokea julkaisupäivästä saakka. 4. Hertta oli mukana Match Show:n järjestelyissä. Ihan tyhmää kun mitään ei saanut ottaa pusseista, jotka oli täynnä kivoja leluja ja herkkuja. 

Rally-tokokisat: AVO-luokan korkkaus!

Tänään me sitten Nitan kanssa korkattiin rally-tokossa avoin luokka. Vaikka videon nimessä mainitaan, että kyseessä oli piirinmestaruuskisat, niin mestaruudesta kilpailivat vain MES-luokan koirakot. Me kuitenkin oltiin Nitan kanssa mukana yhdessä joukkueessa, joka ei tällä kertaa tuloksia saanut aikaan. Päivä oli kuitenkin mukava, ja nyt on se suurin jännityksen aihe saatu pois alta. Eka kisa uudessa luokassa saa mut aina ihan jännityksestä tilttiin.



Virhepisteet:

2. Koira eteen, oikealta sivulle. -1 ohjaajavirhe (en rehellisesti tiedä, miksi :D Kertokaa viisaammat!)
4. Istu, käännös vasempaan, istu. -3 UUSI, -1 epätarkasti suoritettu tehtävä
5. Houkutus. -1 Puutteelinen yhteistyö
6. Liikkeestä maahan. -3 UUSI, -3 ohjaajavirhe (jouduin auttamaan tosi rankasti kumartumalla)
8. Istu, seiso, kierrä koiran ympräri. -10 epätarkasti suoritettu tehtävä (ylimääräisiä istumisia, Nita ei vielä osaa seisoa. Olisi pitänyt vaan ohittaa koko kyltti!)
10. 270* oikealle. -10 epätarkasti suoritettu liike. (Nita kiersi kyltin, tyhmä virhe koska en saanut hypyn jälkeen ajoissa haltuun)
11. Koira eteen, 1 askel, 2 askel, 3 askel. -10 epätarkasti suoritettu liike (Nita ei lähtenyt seuraamaan ja mun kolmas askel liian lyhyt!! Tyhmä moka multa)
13. Istu, käänös oikealle, istu. -10 pätarkasti suoritettu liike (Nita ei kääntynyt mukana)

Siellä oli muutama liike, jotka on selkeästi meille liian vaikeita vielä. Nita hämmentyi mokista, ja selvästi vähän lässähti niiden takia lopussa. Helpotkin asiat meni plörinäksi. Onneksi kuitenkin pääasiassa koirallakin oli kivaa, ja häntä heilui koko suorituksen ajan. Muakin lähinnä hymyilytti, kun Nita tuijotti kieli suusta roikkuen että mitä, häh, en ymmärrä. On se vaan niin höppänä!

Tuomarin kommentti "Yhteistyön löytyessä hienoa työskentelyä", ja musta sekin näkyy videolta. Nita tekee taitavasti, kunhan osaan ohjata ja asioita on oikeasti harjoiteltu kunnolla. Tuloksena siis AVO0, pisteitä saatiin kerättyä vain 51/100. Nyt tiedetään mitä pitää treenata, ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. :)

Vuosi sitten...

..Sain vihdoin hakea ensimmäisen oman koiran, Hertan, kotiin. Monen vuoden haave toteutui, enkä voisi edelleenkään olla iloisempi tästä otuksesta.
 



Vuoden sisään on mahtunut kaikenlaista, etenkin oma arki muuttui, noh, aika radikaalisti. Kahden koirattoman vuoden aikana kävin lenkillä ihan naurettavan vähän. Niin vähän, että määrä on laskettavissa kahden käden sormilla. Nykyään lenkkeily kuuluu arkirutiineihin, ja tuntuu että omakin pää hajoaa jos ei pääse nauttimaan raittiista ulkoilmasta. Nykyään arjessa on muutenkin paljon kaikkea mielenkiintoista. Parina kertana viikossa suunnataan Hertan kanssa hallille treenaamaan, ja ne on sellaisia pieniä arjen kohokohtia. Viikonloput menee harrastuksissa, kisoissa tai ihan vain luontopoluilla koirien kanssa retkeillessä. Ja se on sitä, mistä minä ainakin nautin.



Hertta on sellainen johon kaikki ihastuvat. Lenkeillä vatsaantulijat kehuvat koiran ulkonäköä, ja naapurit tykkäävät rapsutella. Mikäs siinä, kun myös Hertta rakastaa lähes kaikkia ihmisiä, ja nauttii täysillä saamastaan huomiosta.



Halusin vain tulla jakamaan teille muutaman vertauskuvan. Melkosiesti on koira kehittynyt, ja musta tuntuu että se vain kaunistuu päivä päivältä. Ihana Hertta!

Agilityä Hertan kanssa

Eilen innostuin ajamaan hallille ja tekemään Hertan kanssa lyhyehkön omatoimitreenin. Meillä on aina joka maanantai ohjattu agilityn alkeiskurssi, josta olen ollut tosi innoissani. Meidän kouluttajat on huippuja, ja tuntuu hyvältä kun joku oikeasti osaava kertoo kädestä pitäen miten pitää tehdä. Vaikka mulla on jo harrastustaustaa Nitan kanssa, tuntuu että olen ihan pihalla kaikesta. Nitalle kaikki on opetettu sinne päin ja täysin väärin. On siis ollut paljon itselläkin opeteltavaa, ja vieläkin on.



Suurin syy hallille lähtemiseen oli pujottelukepit ja hypylle eteneminen. Keppejä ei ihan kerran
viikossa treenaamalla opita, joten niitä täytyy käydä tekemässä useammin. Harjoitellaan keppejä verkoilla. Hertalla alkaa olla jo kivasti vauhtia ja hyvä tyyli pujotellessa.

Hypyn tarjoamista tehtiin ihan vaan naksuttelemalla, kun treeneissä maanantaina käsky kävi. Hertta ei oikein osannut hakeutua hypylle, kun harjoiteltiin ohjauskuvioita. En ottanut videolla tuota hypyn tarjoamista, mutta koska se alkoi sujua hyvin niin tehtiin muutama sokkari ja valssiharjoitus hypyillä ja putkella. Nekin alkoivat sujua kivasti. Olen itse kamalan kömpelö ja huidon kaikkea turhaa koiralle. Pitäisi myös malttaa antaa sen pähkäillä asioita itse, eikä aina näyttää ja viedä kädestä pitäen. Seuraavaksi voitaisiin käydä tekemässä ihan vaan putkeen irtoamista eri suunnista.

Kontakteja ollaan harjoiteltu laatikon avulla. Mulla on siitäkin jotain videota, ehkä joskus kasaan niistä jonkun kivan pätkän. Eli kotona harjoiteltiin laatikon avulla tuota 2on2off -asentoa, ja Hertta alkoi nopeasti yleistämään sitä muuallekin. Lenkeillä tehtiin lyhyitä harjoituksia esim. rappusissa ja lenkkipolun varrella sijaitsevilla vatsalihastreeniin tarkoitetuilla jutuilla :D. Hertta myös rally-tokotreeneissä itsepäisesti yritti karata kentällä sijainneelle puomille tarjoamaan tuota asentoa, on se vaan fiksu koira. Maanantaina treeneissä tehtiin madallettua puomia ihan vaan läpijuosten että koirat tottuisivat siihen. Hertta se vaan himmasi lopussa 2on2off asentoon vaikkei sitä edes vaadittu. Eilen sitten päätin kokeilla muutaman kerran sitä ihan esteellä. Mun pitää itse kiinnittää huomiota palkkaukseen, ja tehdä se ainakin koiranpuoleisella kädellä. Pitää myös tässäkin asiassa antaa koiralle tilaa tehdä, eikä koko ajan näyttää sille. Hertta kyllä osaa!

Viimeaikoina tapahtunutta

Vaikka viimeaikoina blogi onkin täyttynyt lähinnä näyttelyhöpinöistä, on meillä Hertan kanssa liuta muitakin harrastuksia. Aloitettiin mm. agilityn alkeiskurssi ja päästiin rally-tokoryhmään. Hertasta on kouluttajien mukaan tulossa hieno harrastuspiski, ja siltä minustakin tuntuu. Se tekee töitä aina täysillä, ja etenkin agilitystä se on syttynyt huimasti. Rally-tokossa saatiin kehuja perusasennosta, vaikka olin varma että se on varmasti opetettu väärin ja kaikki on pilalla :D Turhaan pelkäsin!



Ajattelin syventyä ainakin agilityyn täällä blogin puolella enemmänkin, kunhan saan kuvattua teille vähän videomatskua meidän treeneistä. Tällä kertaa halusin tulla kertomaan tuosta hienosta showpiskistäni, joka on kahminut palkintoja lähinnä tuolla mätsäripuolella. ;)

Tällä viikolla pyörähdettiin parissa mätsärissä, sillä lauantaina oli pitkästä aikaa luvassa ihan virallinen näyttely. Näyttelyhihna oli pölyttynyt kaapissa Club Showsta saakka, joten oli aikakin käydä vähän treenaamassa kehäkäytöstä. Keskiviikkona 10.8 käytiin Kauhajoella match showssa, jonka järjestelyt ei menneet ihan täysin nappiin. Mätsäri järjestettiin ampumaradalla (en tiennyt ennen kuin ajoin paikalle), ja siellä joku alkoi kesken kehien ammuskelemaan. Onneksi koirani on rohkelikko, eikä välittänyt asiasta. Vähän kyllä itse säikähdin, koska en tiennyt miten Hertta reagoisi. Tuloksena isojen koirien PUN2, mikä oli kiva ylläri. Palkinnot eivät tällä kertaa päätä huimanneet - saatiin hiusharja sekä muutama puruluu, mikä nyt ei ihan vastannut 8e ilmottautumismaksua. Palkintojen takia emme näissä karkeloissa käy, joten mitäs moisesta. Luut on ainakin koiralle maistuneet :)

Torstaina 11.8 lähdettiin extempore Vaasaan mätsäröimään. Olin oikein tyytyväinen Hertan käytökseen, ja hieno esiintyminen palkittiin isojen koirien PUN1 ja lopulta vielä BIS1 -tuloksella. Tuomarit kehuivat Herttaa ja sanoivat että oli kiva katsoa kun koira selvästi nautti esiintymisestä. Myös mulle on tärkeää, että Herttakin nauttii tästä harrastuksesta!

Seinäjoki RN 13.8, Hertta 13kk

Lauantaina sitten olikin jo tosi kyseessä. Hertta esiintyi mielestäni hyvin, mutta minulla on edelleenkin vaikeuksia asetella sen etujalkoja. Meidän kehässä oli myös harjoitusarvostelija, joka itseasiassa kävi mulle sanomassa että pitäisi asetella etutassut kunnolla rungon alle. Ero on kyllä valtava, kun kuvia katsoo. En tiedä onko Hertta vielä niin junnumaisen pehmeä, ettei jaksa seistä ryhdikkäästi, vai minkä vuoksi ne etutassut aina valuu pois sieltä rungon alta.

Noh, tuloksena kuitenkin tuttu JUN-EH JUK1. Tuomari Erja Nummi sanoi minulle, että Hertasta on tulossa kaunis koira, ja puutteet jotka sillä nyt ovat, katoavat kyllä iän myötä. Tunnistan arvostelusta täysin koirani, ja toivotaan että se eturinta sieltä vielä tulee, ja sehän vaikuttaa myös etukulmauksiin jonkun verran. Takaliikkeet sillä on tosiaan aika kamalat myös, kun kintereet heiluvat puolelta toiselle. Hertan pää on muutamassa kuukaudessa jo kehittynyt tosi paljon, kun se aikuistuu.

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Hieno pitkä pää jossa vielä otsaluut korostuvat. Kaula voisi kaartua paremmin. Hyvä selkä, vähän pitkä lanneosa. Hieman luisu lantio. Eturinta vielä puuttuu. Riittävä rintakehän pituus. Niukasti kulmautunut etuosa, paremmin takaa. Sopiva raajaluusto, hienot käpälät. Vapaat sivuliikkeet. Takaliikkeisiin toivoisin vakaammat kintereet. Oikean laatuinen karvapeite. Miellytävä käytös"

Oli kuitenkin mukava kuulla, että Nummi tykkäsi Hertasta, ja etenkin kehui päätä ja ilmettä. Tästä on hyvä jatkaa, ehkä uskaltaudun ilmoittamaan neidin myös Voittajaan ja Winneriin. Se on mulle sellainen näyttely, jonne olen pienestä saakka haaveillut pääseväni :D Hertta menee vielä junioriluokkaankin, ja onneksi tässä on monta kuukautta aikaa kasvaa ja kehittyä.

Helteinen mätsäripäivä

Viime lauantai vierähti hyvin helteisessä säässä mätsärissä. Tällä kertaa olin kuitenkin järjestäjän roolissa, ja Hertta veteli sikeitä kotona. Opiskelen siis ammattikorkeakoulussa tapahtumatuottajaksi, ja meillä on aika paljon itsenäisiä tuotantoja merkitty hopsiin. Koiria harrastavan luokkakaverin kanssa sitten joskus mietittiin, että pitäisikö meidän järjestää kesällä match show. Mikäs sen mukavampaa, kuin yhdistää koulutyöt rakkaaseen harrastukseen! Myös opettaja näytti idealle vihreää valoa - ja oli siitä itseasiassa aika innoissaan. Kuulemma kiva välillä arvioida ihan toisenlainen tuotanto.

BIS-Kehän tunnelmia. Kuva: Katri Hautala

Haluttiin ehdottomasti järjestää hyväntekeväisyysmätsäri. Pyöriteltiin erilaisia kohteita mielessä jonkun aikaa, mutta Seinäjoen eläinsuojeluyhdistys valikoitui yhteisestä päätöksestä meidän kohteeksi. Näin opiskelijana ei itselläni ole varaa antaa omistani, mutta pienellä työpanoksella ja omalla tietotaidollamme saatiin kerättyä mukava summa hyvään tarkoitukseen. :)

Saatiin työparini Amandan kanssa mukaan tosi mukava määrä sponsoreita, ja mielestämme palkinnot olivat tosi onnistuneet. Saatiin palkinnoista kiitosta myös tapahtuman Facebook-sivulla. Tapahtumaan ilmoittautui lopulta 98 koirakkoa, joten voin sanoa että tavoitteeseen päästiin! Odotuksemme oli nimittäin 100 koirakkoa, ja sillä laskimme esim. tarvittavien nauhojen ja numerolappujen määrät.

Tuomarit ja BIS1 Kääpiösnautseri Ramon. Kuva: Katri Hautala

Aamun järjestelyt sujuivat paikanpäällä todella hyvin, olihan meillä mahtava tiimi kasassa. Oltiin myös Amandan kanssa tehty asiat etukäteen niin valmiiksi kuin voitiin, joten mätsäripäivälle ei jäänyt muutakuin tapahtumapaikan kasaaminen. Meillä oli käytössämme kaksi ilmoittautumispöytää, eikä jonoja ehtinyt syntyä yhtään. Siitäkin saimme kiitosta - päivä sujui hyvin aikataulussa, eikä kenenkään tarvinnut siinä helteessä odotella liian pitkään.

Tapahtumapaikalle olimme järjestäneet Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen pitämään buffettia, mikä helpotti myös meidän työsarkaamme. Sesy sai pitää myös buffetin tuotot itsellään, ja kaikki saivat keskittyä täysillä omiin hommiinsa. Lisäki Kennel Sumuvuoren oli paikalla myymässä tarvikkeita sekä ruokaa.

Palkintoja. Olin tosi tyytyväinen meidän ruusukkeisiin, joihin saatiin sponsorointina mahtavat tarrat.

Itse jännitin eniten tapahtumasta tulevaa palautetta, sillä koiraihmiset osaavat kyllä sanoa jos joku mättää. Tähän saakka palaute on ollut oikeastaa vain positiivista, ja se kyllä lämmittää mieltä suuresti. Tälläiset hyvän mielen tapahtumat on niin parhaita, ja on mukava saada oikeasti palautetta omasta työstään.

Ainiin, kun puhuin helteestä.. Muistakaa käyttää aurinkorasvaa! Mun hartiat, rintakehä ja selkä on vieläkin todella kipeänä. Ja kaupan päälle sain mukavan kuvion pitsiselkäisestä mekosta.