30.3.2016

Pääsiäinen

herttis

Toinen pääsiäispäivä vietettiin koiramaisissa tunnelmissa, kun suunnattiin Hertan kanssa mätsäröimään. Tämä olikin neidin toinen match show ikinä, viimeksi osallistuttiin moiseen Hertan ollessa vasta 5kk. :)

Hertta käyttäytyi todella hienosti paikanpäällä, ja meni ihan itse kevythäkkiin rauhoittumaan. Siellä se otti tirsat sillä välin kun odoteltiin kehien alkua. Mukana oli myös äidin kaksivuotias englanninsetteri Tuuli. Tuulin kanssa olen muutamassa näyttelyssä käynyt, ja kirjoittelinkin niistä viime keväänä jonkun verran. Tuuli elelee maalla, isossa laumassa, ja onkin isoissa koiratapahtumissa hieman jännittynyt. Mätsäri tuli siis todella tarpeeseen, sillä tälle vuodelle on muutama näyttely johon Tuulikin osallistuu.

12916823_770506793084061_8636891226919083604_o
Kuva: TMI Pykan
Hertta oli myös kehässä oikein mallikas, ja parikisasta napattiin punainen nauha. Isoja pentuja oli ilmoitettu reilu 20kpl, enkä oikein osannut odottaa mitään menestystä. Punaisten nauhan saaneiden kehässä alkoi väki vähentyä, ja lopulta meitä oli enää kaksi koirakkoa kiertämässä kehää. Tuomari osoitti meille ykköspaikan kommentilla "te ootte jo valmiita oikeisiin näyttelyihin, sulla on todella kaunis pentu" :)

Tuulin kanssa ei sujunut ihan yhtä hyvin, vaan koira oli ihan jäykkänä kehässä, joten nsaitusti saatiin sininen nauha. Isoja koiria oli ilmoitettu melkein 50kpl. Nauhakehässä tuomari osoitti Tuulin ja minut vielä jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Taisin jopa kysyä että "ai oikeesti?" :D Sijoitusta ei kuitenkaan herunut, mutta olin niin ylpeä siitä miten Tuuli paransi loppua kohden. Se liikkui ihan kivasti, eikä seisoessakaan näyttänyt ihan sahapukilta. Tästä on taas hyvä jatkaa!

Best in show kehässä Hertta alkoi olla jo väsynyt. Ravissa se roikkui hihnassa ja yritti napsia jopa minua lahkeista. Seisominen ei sujunut enää yhtään, vaan koira siirteli takajalkoja sitä mukaan kun asettelin niitä. Hertta sijoittui lopulta BIS3, jääden todella upean whippetin sekä afgaaninvinttikoiran taakse. :)


Olikin todella mukava päivä ja saatiin molemmille koirille hyvää harjoitusta. Tuuli ja Hertta on ilmoitettu Ruoveden ryhmänäyttelyyn ja Hertta Vaasa KV:seen. Onneksi meidän seuralla on vielä tänään yhden näyttelytreenit ennen virallisia kehiä. Herttakin nimittäin korkkaa Vaasassa junioriluokan, hui!

17.3.2016

Harrastuspiski

ihku

Viime viikon perjantaina bongasin Facebookista vapautuneen paikan pentuagilityryhmään. Nopeasti naputtelin sähköpostia, ja saatiin paikka Hertan kanssa. Maaliskuun alussa päästiin jo kerran kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa, kun tuo "oma seura" järjesti pennuille tutustumistunnin. Kouluttaja oli tosi hyvä, ja tykkäsin tunnista paljon. Siitä alkoikin kyteä ajatus harrastuksesta. Silloin kaikki kurssit olivat täynnä, mutta onneksi saatiin paikka vähän jälkijunassa.

Ihan aluksi me vain leikittiin kentällä, ja olin oikeasti todella yllättynyt siitä miten hyvin Hertta leikki! Toki sillä on setterimäisen pehmeä ote lelusta, mutta huomaan jo paljon parannusta. Ollaan harjoiteltu kotonakin leikkimistä niin, että Hertta voittaa aina. Lelun luovuttaessa se saa herkun. Tällä viikolla vaan huomasin, että leikin jälkeen ei meinannut namit enää maistua, vaan koira kyttäsi koska pääsee taas lelun kimppuun. Tätä alamme työstämään, sillä ei ole todellakaan kiva jos koira sylkee palkan pois. Tehtiin mm. harjoitusta, jossa kouluttaja piti Herttaa kiinni ja itse kävelin jonkun matkan päähän. Pudotin lelun noin puoleen väliin, ja tarkoitus oli että koira nappaa lelun luokse tullessaan. Sitten riehuttiin ja kiskottiin lelua kilpaa.

teini

Siivekkeiden läpimenoa tehtiin naksuttimen kanssa. Tarkoitus on, että koira oppisi alusta saakka itse ohjautumaan esteille, eikä seuraa vain ohjaajan kättä. Hertta ei ehkä ihan hoksannut, mistä se naksu tuli, vaan haahuili siinä jossain siivekkeiden välissä. Pitäisi päästä taas hallille naksuttelemaan, että koira oikeasti saisi jutun juonesta kiinni ja tekemisen vähän vauhdikkaammaksi. Nyt se vain laiskanpuoleisesti löntysteli ympäriinsä :D Maanantaina tehtiin siivekkeiden läpimenoa ihan vain namialustalla ja harjoiteltiin samalla etenemistä.

Sitten päästäänkin Hertan lemppariin, eli putkeen. Hertta on jo nyt ihan hulluna tähän esteeseen. Sen mielestä muiden esteiden harjoitukset on olleet tylsiä, mutta putkirallittelu on hurjan kivaa. Ensin en meinannut edes saada koko koiraa sieltä läpi, mutta ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut enää paluuta. Jopa eilen näyttelytreeneissä mulla oli vaikeuksia pidellä Herttaa, kun se näki putken suun. Toistaiseksi ollaan vaan menty suoraa pitkää putkea.

Aloiteltiin hieman kujakeppejäkin. Hertta hieman vieroksui metalliosia, vaikkei ole muuten näyttänyt minkäänlaista alusta-arkuutta. Muutaman kerran jälkeen koira meni jo tosi reippaasti kujan läpi. Ajattelin ensikuussa hommata omatoimitreenaamisoikeuden meidän seuran halliin, niin päästään vähän harjoittelemaan näitä alkeisjuttuja. Tarkoitus olisi lähteä "paukuttelemaan" keinua, tehdä siivekkeiden läpijuoksua ja putkea. Katsotaan, mitä saan ammennettua tältä pentuagilitykurssilta, sillä haluan harjoitella turvallisesti.

toko§
Nita nimittäin kävi eilen pitkästä aikaa hierottavana, ja oli todella hyvässä kunnossa. Aikaisemmin se on ollut aina ihan tukossa koko koira. Osoitankin syyttävän sormeni agilityyn, ja totean että se laji ei todellakaan sopinut Nitan kropalle. Vielä viime syksynäkin koira oli juntturassa, vaikka ollaan käyty agilitykentällä viimeksi tammikuussa 2014.

Agilityn lopettaminen Nitan kanssa on ollut hyvä päätös, ja nyt se alkaa näkyä koiran hyvinvoinnissa. :) Hierojalla ei siis tarvitse enää ravata vähän väliä, vaan kerran-pari vuodessa riittää hyvin. En enää yhtään ihmettele, miksi koiralla oli aina niin huono motivaatio lähteä treeneihin. Kisavideot on ihan kamalaa katsottavaa. Rally-tokotreeneissä Nita tekee hommia aina täysillä häntä vispaten. Kisoissakin sillä on fiilis korkealla, eikä ole vielä kertaakaan tullut eteen päivää, kun koiraa ei muka huvittaisi.

toko2







Tokon suhteen ollaan oltu laiskoja. Näyttelykalenteri sen sijaan täyttyy huimaa vauhtia :)

13.3.2016

Royal Canin Puppyshow

Eilinen näyttelypäivä alkoi mukavan rauhallisesti, kun meidän kehä oli vasta iltapäivällä. Aamulla vietiin Nita hoitoon ja huristeltiin sitten kohti Jyväskylää. Vastassa oli hyvin ärhäkkä liikenteen ohjaaja, joka vain huusi ettei täällä ole tilaa eikä kuunnellut kun yritin kysyä mihin mun kannattaisi sitten ajaa. Paviljongissa oli niin monta tapahtumaa samaan aikaan, että kaikki parkkipaikat olivat täynnä. En tunne Jyväskylää yhtään, joten pienet ystävälliset vinkit parkkipaikasta olisivat todella tulleet tarpeeseen. Ärsyttävästä tyypistä huolimatta löydettiin lopulta jonkun matkan päästä ihan kelpo parkki ja saatiin raahattua kamat näyttelypaikalle.

Siellä olikin jo Hertan veli Alpo omistajansa kanssa odottelemassa. Velipoika olikin jo paljon siskoaan suurempi ja valmiimpi. Oli todella kiva nähdä ja päästä vähän vertailemaan sisaruksia! Tuomarina toimi Markku Kipinä, joka tuntui tästä parivaljakosta tykkään kovasti. :)

herttavsp

"Femiininen, lupaava narttupentu. Hyvä takaosa ja häntä. Rintakehä voisi olla hieman pidempi. Hieman etuasentoiset lavat ja vielä löysyyttä etuliikkeissä. Hyvät pään linjat. Hyvät silmät, korvat ja purenta. Hyvälaatuinen lupaava turkki. Ylälinja saa kiinteytyä. Vaivaton sivuliike. Miellyttävä luonne." PEK1 PN1 KP VSP-Pentu

Arvostelu oli tosi kiva, ja voin kyllä allekirjoittaa kaiken. Hertan etuosa on vielä löysä ja se näkyy etenkin liikkeessä. Huomasin myös kuvista, että olin kehässä asetellut koiran etutassut kehnosti, ja se korosti vielä enemmän neidin pehmeyttä. Täytyy oikeasti opetella nyt tuota asettelua, Hertta kyllä malttaa seistä paikallaan, mutta mulle tämä on jostain syystä hankalaa :D

ddd

Oltiin vielä ilmoittauduttu parikilpailuun, jossa Hertta & Alpo sijoittuivat todella hienosti BIS3! Pareja oli mukana 11kpl, ja kehän tuomaroi Kipinä. Yleisöllä tuntui olevan hauskaa, kun tämä parivaljakko viiletti kehän ympäri. Alpo kuolasi herkkujen perään, ja sitä kuolaa oli paljon! Hertta yritti napsia kuolavanoja ilmasta kiinni ja riehaantui muutenkin siitä, että juoksi toisen perässä. Hertta on hyvin kilpailuviettinen, ja se yritti epätoivoisesti saavuttaa Alpoa. Onneksi Hertta pysyi kuitenkin ravissa :D

Hertta myös rrrrakastaa ruusukkeita, eikä ROP-kuvasta meinannut tulla mitään. Hertta ei voinut käsittää, että ihana ruusuke oli sen naaman edessä, eikä tuomari antanut sitä hänelle :D Parikehästä Hertta sai kantaa ison ruusukkeen pois, ja neiti oli siitä ihan onnensa kukkuloilla.

6.3.2016

Rally-tokokisoissa

Tänään startattiin Nitan kanssa toisissa virallisissa Rally-tokokisoissa. Ne järjestettiin meidän omassa treenihallissa, ja tuomarina oli Krista Karhu.

DSCN8399

Rata oli musta tosi kiva, kun ei heti alussa ollut jotain tylsiä pysähdyksiä ja väkertämistä. Sai kunnon draivin päälle! Tuloksena ALOHYV 92p. Mulla oli aluksi vähän nihkeä fiilis radasta, mutta videota katsellessa se kyllä muuttui täysin toisenlaiseksi. Nita on niin ihanasti kuulolla, ja tekee kaiken häntä vispaten. Mun jännittämisen eteen saadaan kyllä tehdä vielä paljon töitä, teen koko ajan radalla pieniä typeriä virheitä. Nyt ollaan kuitenkin askeleen lähempänä koulutustunnusta, ja kuukauden päästä onkin jo seuraavat kisat.



2. -1 KYL. En antanut Nitalle tarpeeksi tilaa ja se osui kartioon.

5. -3 OV. Olin itse pujottelun ja spiraalin jälkeen ihan pää pyörällä, ja uusin vahingossa tuon 270* käännös vasempaan kyltin. Luulin että Nita ehti istua käännöksen päätteeksi, vaikka eihän se istunutkaan. Tuomarikin oli kuulemma näyttänyt hämmästyneeltä.

7. -3 UUSI. Unohdin, ettei kyltin päätteeksi tarvinnutkaan istua.

10. -1 TVÄ. Annoin Nitalle epäselvän käskyn ja se jäi mun vauhdista.

Tuomarin kommentti: "Ilmoita uusimiset selkeämmin ja ajoissa, että tuomari ehtii rekisteröidä. Muuten hienoa menoa :)".

1.3.2016

Henkilökunta

En ole aikaisemmin tainnut esitellä itseäni sen kummemmin täällä blogin puolella. Aluksi kun blogia seurasivat lähinnä kaverit, vanhemmat ja tutut. Lukijakunta on tässä kuuden (!!) vuoden bloggaamisen aikana kasvanut pikkuhiljaa ylöspäin, ja muutama päivä sitten kilahti bloggerin kautta 120 seuraajaa täyteen. Mahtavaa!

Kerroin itsestäni hieman "Koiramainen aikajanani" -postauksessa, mutta tällä kertaa keskitytään muuhunkin kuin koiriin. Pawsomness blogista alunperin sainkin inspiraatiota esitellä itseäni teille lukijoille hieman paremmin. Minua ei ole kukaan mukaan haastanut - mutta täältä pesee!

minäjadoget_2

Nimeni on siis Susanna, tuttavallisemmin Suski. Kuten ehkä blogin nimestä olettekin arvanneet. Olen 22-vuotias, ja opiskelen kolmatta vuotta ammattikorkeakoulussa. Tarkoitus olisi valmistua reilu vuoden kuluttua kulttuurituottajaksi, erityisesti tapahtumatuotantoon suuntautuen. Yleensä tämän jälkeen kuuluu kysymys "mikä susta siis oikeasti tulee? Mitä sä teet isona?".

Mulla on aina ollut hirveästi luovia harrastuksia, mutta ei niistä ammatiksi saakka olisi ollut. Kulttuurituottajana pääsen työskentelemään luovien alojen parissa, luomaan muille mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen. Jos olette vieläkin ihan pihalla, niin kerrottakoot että suoritin viime keväänä työharjoitteluni tuotantoassistenttina Provinssissa. Koordinoin ja rekrytoin heidän koko vapaaehtoistyönsä. Eli mun alla oli karkeasti sanottuna noin 1500 työntekijää.

hhhh


Harrastin musiikkia noin kymmenen vuotta, siitä suurimman osan ajasta soitin bändissä bassoa. Meillä oli mukava, tiivis porukka jonka kanssa tehtiin pieniä keikkoja lähialueen tilaisuuksissa, firmojen pikkujouluissa ja paikkakunnan tapahtumissa. Musiikkiharrastus on jäänyt, ja bändikin hajosi kaikkien muuttaessa opiskeluiden perään ympäri suomea. Vapaa-aika kuluu nykyäänkin erinäisten DIY-projektien ja käsitöiden parissa. Nykyään puran luovuuttani suurimmaksi osaksi valokuvaamisella. Myös musiikki on mulle edelleen tärkeää, ja nautin keikoista ja joka kesä on päästävä festareille rymyämään.

Liikun paljon luonnossa, hyvän kuvan toivossa en pelkää pudottautua polvilleni kuralammikkoon (onneksi on hyvät varusteet :D) ja tykkään tehdä remppahommia. Olen kuitenkin todella tyttömäinen tyttö. Rakastan laittautumista, tekoripsiä, kiharoita ja kauniita vaatteita. Jotenkin olen löytänyt meikkaamisesta yhden tavan toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Naamiaisten suhteen parempi överit kuin vajarit.

meitsiii2

Tykkään myös pelata videopelejä. Mikäs sen parempaa, kuin vapaana viikonloppuna kerääntyä kavereiden kanssa Skypeen ja uppoutua fantasiamaailmaan mättämään vihollisia? Suosikkipelejäni ovat tällä hetkellä Counter Strike: Global Offensive ja League of Legends. Myös Skyrim, Sly 4 ja Ni No Kuni eksyvät näytölle usein. Laneille, eli verkkopelitapahtumiin, on päästävä vähintään kerran vuodessa.

Laitan paljon kotia ja nautin sisustamisesta. Lemmikit ja vaalea koti eivät aina ihan sovi yhteen, mutta kyllä sitä aina keinot keksii. Asun kivassa rivitalon päätykaksiossa yhdessä poikaystävän kanssa. Hän on monien blogissakin näkyvillä olevien kuvien takana!

love

Eläimet ovat aina olleet mulle se ykkösjuttu, ja etenkin koirista on muodostunut elämäntapa. Ne eivät ole koko elämä, mutta tekevät ainakin mun elämästäni kokonaisen. Koiramaailmaan kipinä on syttynyt vanhempieni kautta. He ovat tukeneet koiraharrastuksiani aina, ja kotona on ollut koiria enemmän kuin kahdella kädellä ehtii rapsutella. Isäni on kasvattanut settereitä yli kymmenen vuotta, ja molemmat isovanhempani ovat olleet koiraihmisiä. Edesmennyt isoisäni oli aikanaan arvostettu suomenajokoirakasvattaja. Mitä muutakaan näillä korteilla olisi voinut syntyä, kuin hullu koiranainen? :D

Toivottavasti jaksoitte lukea postauksen loppuun saakka, ja saitte siitä jotain irti. Minusta itsestäni ei löydy kovinkaan paljon valokuvia, sillä olen lähes aina kameran takana. Suurimmaksi osaksi oma naama taltioituu puhelimen muistiin tai snapchattiin, joten laatu on mitä on.