Helteinen mätsäripäivä

Viime lauantai vierähti hyvin helteisessä säässä mätsärissä. Tällä kertaa olin kuitenkin järjestäjän roolissa, ja Hertta veteli sikeitä kotona. Opiskelen siis ammattikorkeakoulussa tapahtumatuottajaksi, ja meillä on aika paljon itsenäisiä tuotantoja merkitty hopsiin. Koiria harrastavan luokkakaverin kanssa sitten joskus mietittiin, että pitäisikö meidän järjestää kesällä match show. Mikäs sen mukavampaa, kuin yhdistää koulutyöt rakkaaseen harrastukseen! Myös opettaja näytti idealle vihreää valoa - ja oli siitä itseasiassa aika innoissaan. Kuulemma kiva välillä arvioida ihan toisenlainen tuotanto.

BIS-Kehän tunnelmia. Kuva: Katri Hautala

Haluttiin ehdottomasti järjestää hyväntekeväisyysmätsäri. Pyöriteltiin erilaisia kohteita mielessä jonkun aikaa, mutta Seinäjoen eläinsuojeluyhdistys valikoitui yhteisestä päätöksestä meidän kohteeksi. Näin opiskelijana ei itselläni ole varaa antaa omistani, mutta pienellä työpanoksella ja omalla tietotaidollamme saatiin kerättyä mukava summa hyvään tarkoitukseen. :)

Saatiin työparini Amandan kanssa mukaan tosi mukava määrä sponsoreita, ja mielestämme palkinnot olivat tosi onnistuneet. Saatiin palkinnoista kiitosta myös tapahtuman Facebook-sivulla. Tapahtumaan ilmoittautui lopulta 98 koirakkoa, joten voin sanoa että tavoitteeseen päästiin! Odotuksemme oli nimittäin 100 koirakkoa, ja sillä laskimme esim. tarvittavien nauhojen ja numerolappujen määrät.

Tuomarit ja BIS1 Kääpiösnautseri Ramon. Kuva: Katri Hautala

Aamun järjestelyt sujuivat paikanpäällä todella hyvin, olihan meillä mahtava tiimi kasassa. Oltiin myös Amandan kanssa tehty asiat etukäteen niin valmiiksi kuin voitiin, joten mätsäripäivälle ei jäänyt muutakuin tapahtumapaikan kasaaminen. Meillä oli käytössämme kaksi ilmoittautumispöytää, eikä jonoja ehtinyt syntyä yhtään. Siitäkin saimme kiitosta - päivä sujui hyvin aikataulussa, eikä kenenkään tarvinnut siinä helteessä odotella liian pitkään.

Tapahtumapaikalle olimme järjestäneet Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen pitämään buffettia, mikä helpotti myös meidän työsarkaamme. Sesy sai pitää myös buffetin tuotot itsellään, ja kaikki saivat keskittyä täysillä omiin hommiinsa. Lisäki Kennel Sumuvuoren oli paikalla myymässä tarvikkeita sekä ruokaa.

Palkintoja. Olin tosi tyytyväinen meidän ruusukkeisiin, joihin saatiin sponsorointina mahtavat tarrat.

Itse jännitin eniten tapahtumasta tulevaa palautetta, sillä koiraihmiset osaavat kyllä sanoa jos joku mättää. Tähän saakka palaute on ollut oikeastaa vain positiivista, ja se kyllä lämmittää mieltä suuresti. Tälläiset hyvän mielen tapahtumat on niin parhaita, ja on mukava saada oikeasti palautetta omasta työstään.

Ainiin, kun puhuin helteestä.. Muistakaa käyttää aurinkorasvaa! Mun hartiat, rintakehä ja selkä on vieläkin todella kipeänä. Ja kaupan päälle sain mukavan kuvion pitsiselkäisestä mekosta.

Vuosikas Hertta

12kk Kuva: Taija Linna

Maailman paras ja ihanin Hertta täytti eilen jo yhden vuoden. Tämä koira on alusta asti tuntunut niiin omalta, ja totesinkin kaverille että Hertan myötä olen viimeistään myynyt sieluni punaisille irlanninsettereille :D

Hertan pentuaikaa uskaltaisin sanoa aika helpoksi, kun olen lähipiirin ja ystävien pentuaikaongelmia kuunnellut. Toki kaikki on niin yksilöllistä, ja riippuu varmasti siitä miten itse asiat kokee. Hertta ei kuitenkaan ole vielä ikinä rikkonut mitään ihmisille kuuluvaa. Noin puolen vuoden iässä se räjäytti sisälmykset omasta pedistään, mutta sekin oli vain Biltemasta ostettu parinkympin peti. Kaikki lelutkin on pysyneet tuon koiran käsittelyssä ehjänä. Hertta osaa olla välillä hyvin päättäväinen jääräpää, mutta pääasiassa se on kuitenkin tosi kiltti mamantyttö. Lenkkeillään lähes missä vaan ilman hihnaa, koska Hertta ei poistu näköpiiristä. Yleensä se hölköttelee muutaman metrin säteellä minusta. Vastaantulijan bongatessaan tulee Hertta heti luokseni, sitä on kyllä ihan hirveästi opeteltukin.

Hertasta varmasti saan leivottua ihan kivan harrastuskaverinkin, mutta saas nähdä mihin lajeihin lopulta päädytään. Aloitetaan kunnon agilityn alkeiskurssi muutaman viikon päästä, enkä malttaisi odottaa. Myös rally-tokoryhmään ilmoittauduttiin. Hertta on sellainen hidas mietiskelijä. Vaikka Hertta on hyvin ahne koira, se ei turhia hötkyile, vaan suorittaa tasaisen varmasti ja oikeastaan aika verkkaisesti annetut tehtävät. Ehkäpä vauhti kasvaa, kun se saa itsevarmuutta.



Synttärilahjaksi ostin Hertalle pelastusliivit, sillä tuo koira on ihan mahdoton vesipeto. Hertta rrrrrakastaa vedessä läträämistä, ja käy kyllä aina sotkemassa itsensä pieninpiinkin mutalätäköihin. Hertta ei kuitenkaan edes yritä uida, ja muutaman kerran se on vajonnut ihan uppeluksiin kun tassut eivät ole enää yltäneet pohjaan. Tosi outoa, ettei se edes yritä sellaista hätäpolskimista. Nyt on mullakin rannalla rauhallisempi olo, kun tiedän että Hertalla on pelastusliivit niskassa. Yritetään myös opiskella uimista liivien avulla, nyt kun vesikin on vielä lämmintä



Tänään käytiin testaamassa pelastusliivejä, ja vaikutti tosi hyvältä. Nämä meidän pelastusliivit on Hööksistä, ja alennuksessa maksoivat himpun verran alle 13e. Minusta ihan passelit!



Tästä koirasta on vaan tullut niin mahdottoman rakas ja tärkeä osa mun elämää. Kesä on ollut mun töiden takia tosi kiireinen, ja olen viikonloppuisin paiskinut jopa 16h työpäivää. Onneksi Hertalle on aina olemassa tuttu ja turvallinen hoitopaikka mun vanhempieni luona. Siellä se viihtyy yhtä hyvin kuin kotona. Maalla saa juosta ulkona niin paljon kuin huvittaa, tietenkin koirakavereiden kanssa. Välillä Hertta voisi edes esittää, että sillä on ollut ikävä minua hoidossa ollessaan :D

Uintikuva: Eetu Sällinen