Ruovesi RN 2016

Tänään vietettiin näyttelypäivää Ruovedellä. Aamu näytti aurinkoiselta ja lämpimältä, mutta matkalla jo alkoi satamaan lunta. Jossain vaiheessa alkoi sataa myös rakeita, mutta säilyttiin kuitenkin kuivana.

Esitin ensin aamulla äitini koiran Tuulin. Englanninsettereitä oli ilmoitettu paikalle huimat 13, jonka vuoksi odotukset eivät olleet suuret. Tuuli esiintyi kivasti, ja pysyi tiukasti paikallaan kun tuomari tutki. Huomasin kyllä että sitä jännitti, mutta hyvin kesti koko tilanteen. Tuomarina oli Raimo Louhio.



"2v. narttu, joka erittäin hyvää tyyppiä. Päässä otsapenkereen tulisi olla selvempi. Kallo on taakse luisu. Hyvä kaula, selkä ja häntä. Rintakehä saisi olla pidempi, leveys riittää. Edessä tulisi olla voimakkaammat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki."  AVO-EH AVK3

Irlanninsettereitä oli näyttelyyn ilmoitettu vain kahdeksaan (!!) kappaletta. Hertan suhteen mun odotukset oli jotenkin ihan nollassa, kun Vaasa KV arvostelu oli mitä oli. Myös toinen junnuluokan narttu oli lähes vuoden vanhempi kuin Hertta. Pieni punaiseni esiintyi oikein kauniisti, malttoi seisoa ja ravasi tosi hyvin. Vähän teki mieli loikata, mutta jaksoi silti ravata.



"9kk vanha. Oikeat mittasuhteet. Hyvä narttumainen pää. Saksipurenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Rintakehä riittävä ikäisekseen. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen" JUN-ERI JUK1

Olin niin yllättynyt, kun kehäsihteeri näytti punaista lappua ja sanoi että erinomainen. Siis TÄH? Omat odotukset oli suurinpiirtein jossain hyvässä. Sitten kilpailuluokassa tuomari vielä osoitti meidät ensimmäiselle sijalle, enkä olisi voinut olla iloisempi! Mun mielestä arvostelu on ihan Hertan näköinen, ja Vaasasta mieltäni kalvamaan jäänyt arvostelu on nyt unohdettu. :) SA:ta tuomari Irina Poletaeva ei ymmärrettävästi antanut, sillä Hertta on kuintekin vielä niin pentumainen.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa seuraaviin näyttelyihin. :) Hertta vaan on niin paras!

21.4.2016

Mun viimeinen työviikko on ollut hektinen, eikä blogikirjoitteluun tuntunut millään löytyvän aikaan. Meillä oli tällä viikolla tärkeä merkkipäivä, nimittäin Nita täytti torstaina tasan kahdeksan vuotta! Korkataan kesäkuussa erkkarissa veteraaniluokka, niin pääsee mummokoirakin pitkästä aikaa mukaan näyttelyreissuun :)

Nita on päässyt muutamana päivänä mukaan töihin toimittamaan toimistokoiran virkaa. Se on ollut siitä todella täpinöissään, kun pääsee mun mukaan ja punainen kakara jätetään kotiin. Nita on tosi virkeä, ja jaksaa vielä painaa lenkeillä tuhatta ja sataa. Treeneissä on viimeaikoina sujunut tosi kivasti, ja koira on ollut äärettömän motivoitunut.

Kakkua ei tällä kertaa koiralle loihdittu, sillä ruuan suhteen ollaan oltu hyvin nirsoja. Nappulat ei maistu, mutta liha kyllä uppoaa. Jääkaapille ilmestyy aina ruskea silmäpari tapittamaan ja keittiönpöydän vieressä odotetaan josko ruokaa liikenisi. Ehkä ruokahalu taas alkaa palaamaan. :)

Onnea maailman rakkaimmalle Nitalle!

Vaasa KV 2016

Eilen ajeltiin Hertan kanssa aamupäivästä Vaasaan kohti ensimmäistä virallista näyttelyä. Saavuttiin pelipaikalle oikein hyvään aikaan, sillä meidän kehän tuomari Ekaterina Senashenko oli todella ripeä arvostelemaan ja aikataulut pitivät minuutilleen paikkansa. Ehdin rupatella tuttujen kanssa ja Hertta sai vähän purkaa ylimääräiset energiat ja rauhoittua ennen kehään menemistä.

Pakko kyllä kehua että Vaasassa on aina niin hyvä liikenteenohjaus ja muutenkin halli on tosi tilava sekä toimiva!

Hertta oli ensimmäinen narttu kehässä. Junioriluokkaan oli ilmoitettu yhteensä seitsämän koiraa, joten kilpailuakin oli. Junnunartut eivät tällä kertaa olleet niin kovasti tuomarin mieleen, sillä vain yhdelle annettiin erinomainen. Nää pikkuiset tytöt on vielä niin keskeneräisiä, ja Hertta ainakin on ihan pentu vielä. :D Kehä meni ihan ok mun mielestä, tuomari toivoi lisää treeniä.

"Femine young female. Elegant head. Upright front. Croup should be better. Enough deep chest. Correct angulation in hind quarters. Correct coat. Front movement should be much better. Needs show training" JUN-EH JUK4

Olisin ehkä toivonut hieman kattavampaa arvostelua, sillä tämä oli melko lyhyt ja ytimekäs. Hertta on vielä löysä joka suuntaan. joten uskon ja toivon että etuliikkeet kehittyvät iän myötä. Neiti oli myös aika innoissaan, eikä olisi malttanut pysyä ravilla, ja se aiheuttaa aika lennokasta askellusta etupäähän :D Tuomarin tullessa tutkimaan yritti Hertta antaa suukkoja ja tuomari vielä yllytti sitä hyppimään itseään vasten. Sen jälkeen meni vähän pakka sekaisin, enkä meinannut saada koiraa rauhoittumaan. Hampaiden näyttöä Hertta ei ole koskaan väistänyt, mutta nyt se yritti leikkiä tuomarin kanssa ja väisti lähestyvää kättä. Näytti kyllä hienosti hampaat kun sain koiran rauhoittumaan ja kommennettua takaisin seisomaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen siitä että päästiin kilpailuluokassa edes sijoittumaan! En odottanut mitään kummempaa menestystä saati tulosta, ja tästä on taas hyvä jatkaa :)

Harmi ettei mulle sattunut yhtään kuvia näyttelystä, mutta oli jotenkin vapauttavaa olla liikkeellä ilman kameraa. Ensiviikonloppuna suunnataan Ruovedelle ryhmikseen, jonne on ilmoitettu vain kahdeksan punaista. Sinne olen saanut houkuteltua kameramiehenkin mukaan, joten saatte sitten nähdä kuvia kehästäkin. :)

Junnuikäinen

Hertta täyttää tänään 9kk. Mun pieni punainen on jo juniori-ikäinen, ja se on kasvanut hurjan isoksi tytöksi.

En kestä!

Murrosikä koettelee meitä, mutta suurimmaksi osaksi ajasta Hertta on oikein mukava ja tottelevainen. Aina välillä se testaa rajojaan, unohtaa omistavansa korvat ja säntäilee hyvien tuoksujen perässä. Hertta on aika kovapäinen - tai siis paljon kovempi mihin olen tottunut. Mulla on paljon opeteltavaa tuon koiran käsittelystä, mutta koko ajan meistä muotoutuu tiiviimpi parivaljakko. Arkiset asiat sujuvat pääasiassa hyvin. Hihnakäytös aiheuttaa aika ajoin päänvaivaa, mutta siinäkin ollaan menty huimasti eteenpäin.



Eilen kävin Hertan kanssa ihan kahdestaan metsälenkillä. Se pysyi niin kauniisti mun lähellä, teki spurtteja syvemmälle metsään muutaman kymmenen metrin päähän ja palasi aina takaisin. Tuli kutsusta luokse kun vastaan tuli koirakko, jota päästiin sitten hihnassa moikkaamaan. Hertta on varsin photogeeninen tapaus, ja poseeraa mielellään kameralle (heh, ainakin kun on herkkuja taskussa!).

Hertta painaa n. 24kg ja säkäkorkeutta kotimittauksella 61,5cm.



Huomenna käydään korkkaamassa viralliset näyttelyt tuoreen juniorin kanssa. Minua jännittää ihan kamalasti, ja poden jäätävää vaatekriisiä. Ehkä tämä tästä.

FCI-roturyhmien lempparit

Tälläistä postausta ehdittiin jo kysellä meidänkin blogista, ja päätin toiveen toteuttaa :) Monissa koirablogeissa on listattu pitkin kevättalvea suosikkirotuja eri ryhmistä. Täältä pesee mun lempparit, tuntuu että oon aika nirso koirarotujen suhteen. Lapsena lempirotu vaihtui varmaan päivittäin, nyt en ihan rehellisesti osaa sanoa, millaisen koiran ottaisin jos setteriä en saisi. Kummallista!

pk collie Dali

FCI 1 - Lammas- ja karjakoirat

Treeniryhmässä olen saanut tutustua muutamaa hauskaan Schapendoesiin, ja olen jotenkin mieltynyt ko. rotuun. Jos joskus kaipaisin pienikokoista paimenta, olisi tässä varmasti yksi hyvä vaihtoehto. Schapendoesin turkkia saisi hoitaa, sen kanssa voisi käydä näyttelyissä ja näyttäisi niissä olevan kivasti potkua harrastuksiinkin! Myös shetlanninlammaskoira on pyörinyt aina välillä mielessä, mutta olisi varmasti hankala löytää sopiva yhdistelmä. Lyhytkarvainen collie on myös aiheuttanut minussa ihastusta.

Olen jostain syystä törmännyt kuluneen vuoden aikana yhä enemmän paimeniin, joiden luonne ei ole miellyttänyt pätkääkään. Etenkin kehätoimitsijana työskennellessä olen seurannut, miten pelokkaita ja epävarmoja monet yksilöt ovat. Harrastuskentän laidalla seuraamistani koirista on muuten vaan tullut sellainen "ei ikinä mulle tuollaista" -olo. Etenkin niistä suosituimmista harrastuspaimenista.

lancashire heeler Saku

FCI 2 - Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Jostain syystä tässä on roturyhmä, jonka rodut eivät ainakaan ulkoisesti miellytä minua tippaakaan. :D Suurin osa roduista on ihan liian isokokoisia omaan makuuni - eivätkä ne rakenteellisesti sovi omiin harrastuksiini. Roturyhmän pikkukoirat taas ovat ensivaikutelmaltaan ärsyttäviä räksyjä. Valkoinen kääpiösnautseri on ehkä ainut jonka voisin huolia, näin pinnallisemmin ajateltuna. En tunne tämän ryhmän rotuja kovin hyvin.

valkoinen länsiylämaanterrieri Wertti

FCI 3 - Terrierit

En ole myöskään kovin ihastunut terriereihin niiden luonteen vuoksi. Tässä ryhmässä on kuitenkin yksi rotu, joka ihastuttaa minua ja se on silkkiterrieri! Myös avomies aina puhuu silkeistä, sillä meillä oli muutama vuosi sitten hoidossa ihastuttava Safia.

FCI 4 - Mäyräkoirat

Ei kiitos - rakenne ei miellytä tippaakaan. Koen rakenteen liian rajoittava, enkä näe mäyräkoiraa sopivana omiin harrastuksiini.

siperianhusky Helia

FCI 5 - Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Yleisesti ottaen pystykorvaiset koirat ei miellytä ulkonäöllisesti mun silmääni yhtään. En myöskään ole innostunut siitä, miten haukkuherkkiä monet tämän roturyhmän koirat ovat. En osaa tämän ryhmän koiria kuvitella myöskään itselläni harrastuksissa. Ainut kiehtova rotu on oikeastaan basenji sekä ibizanpodenco. En kuitenkaan tunne rotuja kovin hyvin, en tiedä niiden luonteesta- saati sitten terveydestä mitään. Vaikuttavat kuitenkin hauskan näköisiltä, ja muutaman basenjin olen tavannutkin.

FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat

Tästä ryhmästä omat suosikit on ehdottomasti beagle, dalmatiankoira ja basset hound. Kaikki vaikuttavat hauskoilta roduilta, ja tunnen muutamia näiden rotujen edustajia.

pointteri Mette pentunsa kanssa

FCI 7 - Kanakoirat

Tästä ryhmästä lempparit on tietenkin englanninsetteri ja punainen irlanninsetteri. Se ei varmaan tule kenellekään blogin lukijalle yllätyksenä. Jos kuitenkaan omaa rotuaan ei saa mainita, on valinta aika hankala. Spanieli- ja griffontyyppiset kanakoirat ei ole mun makuuni yhtään. Mannermaiset seisojat ovat vähän kiikun kaakun. Weimarinseisojat ovat upeita - mutta ehkä vähän turhankin kovapäisiä mun mielestäni. Bourbonnaisinseisoja vaikuttaa hauskalta rodulta, joten jos settereitä ei saa sanoa, kallistun siihen. ;)

FCI 8 - Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Cockerspanieli! Sellaisen minä vielä joskus tarvitsen. Todella ihana rotu, jonka ominaisuudet on jo aikalailla sitä mistä minä pidän. Myös amerikancockerspanieli on mielestäni kaunis rotu. Pakko myös mainita sileäkarvainen noutaja, siinä olisi hyvännäköinen "oikean" kokoinen koira jonka kanssa voisi harrastella.

novascotiannoutaja Nova

FCI 9 - Seurakoirat ja kääpiökoirat

Villakoira, mieluusti keskikokoinen. En oikein näe itseäni tämän roturyhmän koiran omistajana noin muuten. Lähes kaikkien rakenne tai yleinen terveystilanne saa aikaan puistatuksia,

FCI 10 - Vinttikoirat

Afgaaninvinttikoira on todella upea ilmestys. Jos turkinhoito kiinnostaisi näin paljon, niin ehdottomasti. Myös saluki tulee hyvänä kakkosena, mutta uskon että nämä rodut ovat lähinnä sellaisia joita tyydyn ihailemaan sivusta. Vinttikoirat ovat kauniita.

lk mäyräkoira Sokka

Löysin ihan omista arkistoista näinkin paljon erirotuisten koirien kuvia, ja yllätyin suuresti. Ihan jokaiselle roturyhmälle ei löytynyt omaa kuvaa, joten kuvituksena vähän sekalainen sakki erilaisia koiruuksia. Mitäs mieltä olette mun suosikeista, onko mulla ihan eri maku kuin sulla?

Olla tiukka ja kätevä, olla huikean pätevä

Tänään taas kisattiin virallisissa rally-tokoissa Nitan kanssa. Perjantaina meillä oli illalla vielä ohjatut viikkotreenit, ja ilmeisesti se oli vähän liikaa mummokoiralle. Treeneissä Nita oli yli-innokas, keuli ja hassutteli eikä malttanut keskittyä. Tänään kisoissa siltä oli hieman veto pois. Nita kyllä teki hommia iloisesti häntä heiluen, mutta paljon rauhallisemmalla tahdilla kuin yleensä.

Suoritus olikin aika tasainen, kun Nita oli kerrankin todella keskittynyt. Suoritettiin rata omasta mielestäni aika hiljakseen, mutta mikäs siinä. Oma fiilis säilyi hyvänä koko radan ajan, ja tsemppasin koiraa sanallisesti aika paljon. Tuloksena toinen hyväksytty tulos alokasluokasta, pistein 92/100. Olin niin iloinen tästä suorituksesta! Kisassa oli todella hyvä taso, ja tuloksia tahkottiin toden teolla. Eli tälläkään kertaa meidän pisteet ei riittäneet palkintosijoille, mutta se ei meitä haittaa :)

Kuva: frihetawa.blogspot.fi

7. - VINO, -1 KONTR (Tämä on yleensä sujunut tosi hyvin, nyt Nita jotenkin laiskotteli takapään käytön kanssa)
12. -3 UUSI, -1 OV, -1 TVÄ (Viime kisoissa kävi sama kömmähdys, että Nita jäi vaan haahuilemaan mun taakse. Täytyy treenata lisää! Ensin uusin ja sitten meni vielä uudestaan vähän reisille)
13. -PY (Maassa oli joku iiihaaana karvatupsu jota Nita nuuski. Uskallan väittää että normaalitilassa se ei ehdi keskittyä tollasiin asioihin :D)

Tuomarin kommentti: "Oikein kivan oloinen suoritus, miellyttävä ohjaus, söpö koira"

Kotona Nita nukahti sohvalle samantien. Iltapäivän hihnalenkilläkin se oli vielä aika vaisu, käpsytteli vieressä eikä viitsinyt edes nuuskia tienreunoja. Ruoka ei meinannut maistua, mutta pienellä maarittelulla sain koiran lopulta syömään. Nitakin tajusi että sillä olikin kova nälkä, ja kuppi tyhjeni vauhdilla. Ruuan jälkeen Nita vielä otti pienet päivätorkut joiden jälkeen koira oli taas oma itsensä. Onneksi, olin jo melkein huolissani siitä! Ilmeisesti liika aivotyöskentely sai Nitan vähän nuupahtaneeksi.

Kisapäivä oli muutenkin niin mukava, että ilmoitin meidät jo seuraaviin kisoihin toukokuulle. Lähdetään metsästämään koulutustunnusta. Samana päivänä olisi ollut ryhmänäyttely, jonne olin ajateluut ilmoittaa Hertan. Rally-tokokisoja on täällä pohjanmaalla paljon harvemmin kuin näyttelyitä, joten päätös oli helppo. Hertan kanssa ehditään kyllä kiertää kehiä :)

Kiitos Mirvalle videoinnista, ja pahoittelut laadusta. Pokkarini on melkoinen peruna jo, mutta parempaa odotellessa...