Kultamalja 2013

Perjantaina Sänkipellon Poju pääsi 75 nuoren koiran joukosta kultamaljafinaaliin, 12 parhaan joukkoon. Finaalissa Poju & ohjaajansa Jari sijoittuivat kolmanneksi, ONNEA! On upeaa kun tutut koirat, ja etenkin "omat kasvatit" menestyvät.

Kultamalja on siis vuoden ikäisille settereille ja pointtereille tarkoitettu kilpailu. Näinollen kaikilla koirilla on vain yksi mahdollisuus osallistua tähän paljon arvostettuun kisaan. Mannermaisten puolella junkkari on vastaava koe.

Poju. Kuva: Matti Bäcklund

Heergårds Sallyn lintutilanne perjantaina

KULTAMALJAVOITTAJA 2013 gsu Puronperän Ukkoonen / Jarkko Mannersuo
KUL2 esn Heergårds Sally / Harri Heino
KUL3 esu Sänkipellon Poju / Jari Vettenniemi
KUL4 pu Köpi / Taneli Lemettylä
KUL5 gsu Puronperän Usko Eevertti / Seppo Luoma

Yleisössä oli kannustamassa myös Romppu (jonka uusi lempinimi on Romppainen..) josta sain napattua uuden seisotuskuvan. Neidillä alkaa olla melkoisesti jalkoja rungon alla, ja näyttää välillä takakorkealta. Eiköhän se siitä ala tasoittua, ikää kun on vasta 5kk.





Oli myös kiva nähdä Riesaa ensimmäistä kertaa luovutusiän jälkeen. Hän on niin kovin kaunis neiti, ja muistuttaa paljon emäänsä Nitaa.

Riesa

Iloisia uutisia

Vähän iloisempiakin uutisia välillä ! Eilen syntyi neljä pentua (3u+1n) Junkman's Saanalle. Yhdistelmän isänä on Mistyn pentu & Nitan veli Sänkipellon Nitro "Rippe".

Nyt vaan peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja pienistä kasvaa päteviä sekä kauniita metsästyskoiria :) Kotisivuilta löytyy paremmat kuvat myös vanhemmista

Rakkain on poissa

Kevätriekon Charon "Misty" 17.4.2000 - 11.9.2013

Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.

Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas. 

Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui, katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs. 

Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren, miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni. Sen on hyvä olla.