Pentuhumua

Täällä hän nyt on, ensimmäinen ikioma punainen irlanninsetterini! Viralliselta nimeltään Glow's Affairs O'The Heart ja tuttujen kesken Hertta. :) Ikää neidillä on nyt noin 7,5 viikkoa, ja kävimme hakemassa hänet kotiin eilen.



Matka Kajaanista Seinäjoelle taittui todella rauhallisesti, kun Hertta veteli sikeitä omassa häkissään. Matka ruokataukoineen kesti noin viisi tuntia, ja kuten arvata saattaa, täällä oli myöhään illalla erittäin virkeä ja energinen pentu. Yöunet jäivät meikäläisen osalta lyhyeksi, kun Hertta väsähti vasta noin kahden aikaan ja herätti seitsämältä :D Lisäksi omistaja nukkui melkoista koiranunta, kun pentu pyöri mielessä.

5vko Kuva: Krista Lehto

Kuva: Krista Lehto

Nita on ottanut uuden "pikkusiskon" vastaan ihan hyvin. Ajattelin, että täällä olisi kamalat murinat koko illan, mutta ei! Vasta aamulla Nitankin pinna kiristyi jatkuvien leikkiinkutsumisten takia, mutta muuten ollaan elelty hyvässä sovussa. Paitsi että pentua kartetaan kuin ruttoa. Aluksi sitä ei suostuttu edes katsomaan, mutta nyt jo välillä nuuhkitaan uteliaasti. Hertta osaa antaa Nitalle omaa tilaa, eikä roiku sen kimpussa koko aikaa.

Käytiin Nitan kanssa kahdestaan pitkällä metsälenkillä, ja havaitsin jo pieniä leppymisen elkeitä. Toki se edelleen makoilee sohvalla poikaystäväni kainalossa ja mulkoilee minua syyttävästi :D Eiköhän yhteiselo ala pikkuhiljaa sujua paremmin, ja kaikki tässä harjoitellaan ihan uudenlaista arkea.

Tein myös pieniä muutoksia ulkoasuun ja blogiin. Keskityn tästä eteenpäin enemmän omien koirieni kuulumisiin, mutta postailen silloin tällöin myös vanhempieni englanninsettereistä :)

Pentujen tuoksua

Käytiin keskiviikkona pallottelemassa neljän viikon ikäisiä englanninsettereitä Punanenän kennelissä. En omista lisäsalamaa (vieläkään) joten kuvia tulee nyt vain muutama.





Kesä/kevätpennuissa on se hyvä puoli, että yleensä pääsee ulos kuvailemaan pienten koirien touhuja. Nämä söpöläiset alkoi olla jo niin vilkkaitakin, etten meinannut pysyä kameran kanssa perässä :D





Ihme kyllä, pentukuume ei edes pahentunut. Tosin en tiedä, voiko se tästä pahemmaksi edes mennä. Ihastuin vaaleaan ja siroon ruskeavalkoiseen tyttöön, josta en harmikseni saanut yhtään hyvää kuvaa napattua.

P & R-pentuetapaaminen

Toissaviikonloppuna vietettiin Jurvassa P & R-pentueiden yhdistettyä pentuetapaamista. P-pentueeseen syntyi yksi ainut pentu, 2 vuotias Sänkipellon Poju joka mahtui hyvin vuosikkaiden sekaan. Vierailevina tähtinä Pojun laumasta Vala sekä 5kk ikäinen Bea joka piti seuraa meidän Tuulille.

Ärristä mukana olivat Rasputin, Rocky, Riesa, Ruska ja tietty Romina. Paikalle oli saapunut myös isäkoira Dimi!

Viikonloppu oli hieno, ja koirille saatiin tilanteita. Tärkeintä taisi olla parihaun treenaaminen ja siinä sivussa yritettiin löytää vähän lintujakin. Sain lainaan myös huipun objektiivin (Canon 70-200mm/F2.8) joten innostuin kuvaamisesta ihan kunnolla! Noilla mun viilipurkeilla kun ei paljoa pellolla kuvailla, mutta tässäpä sitä kuvamatskua:

Ruska loikkii pystyviljassa

Vieraileva tähti Vala

Rocky

Ruska

Dimi-isukki seisoo

Lisäksi nappasin R-pennuista vähän seisotuskuvia, vaikka kuraisia olivatkin. Kiitos Ninalle avusta!

Sänkipellon Ruska:

Sänkipellon Riesa:





Sänkipellon Rocky:

Tässä vielä Sänkipellon Rasputin, jonka kuvat on napattu erikoisnäyttelyviikonloppuna!

Saanko esitellä...

Ailigaslammen Biegga, tuttavallisemmin "Tuuli"

Tuulilla on ikää 5 viikkoa, ja se kotiutuu vasta muutaman viikon päästä Utsjoelta tänne pohjanmaan lakeuksille. Pennun emä on Östraby´s Guns n´Rose ja isänä yhdistelmässä on ruotsalainen Falcsagans Blixten.

Tuuli tulee äitini Helin omistukseen. :) Jännä nähdä, millainen koira siitä kasvaa.

Kaikki kuvat (c) Katariina Roiha

...Ja taas juhlitaan!

Sänkipellon R-pentue viettää tänään 1v. synttäreitä! Onnea kaikille ärrille :)

Vuosi 2013

Viime vuonna raapustin blogiin samana päivänä merkinnän, jossa listasin tavoitteita tulevalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut todella tapahtumarikas, vaikka me ei olla näyttely- ja kisakentillä menestyttykään. Vuoteen on sisältynyt aika paljon menetystä, ikävää ja surua, mutta myös pienten pentujen tuoksua ja niiden kehittymisen seuraamista.

Nitalle listasin tavoitteeksi onistuneen astutuksen ja terveen pentueen. 17.4.2013 päivänvalon näkivät yhdeksän tervettä ja eläväistä pentua. En olisi voinut olla ylpeämpi Nitasta! Se oli niin reipas emä, hoiti pennut tunnollisesti mutta osasi myös nauttia omasta ajastaan. Syksyllä oli tarkoitus palata agilityn pariin, mutta sain itse koulupaikan toiselta paikkakunnalta ja muutto sotki suunnitelmia. Vilkkaimpana metsästysaikana en koiraa halunnut kerrostaloon raahata, ja se sai nauttia vanhempieni luona metsästyksestä.

Kevät, pennut noin vuorokauden ikäisinä :)

Tähän vuoteen mahtui silti viisi agilitystarttia, ilman sen kummempia tuloksia. Startattiin ensin tammikuussa Tamminäyttelyssä yhden radan verran, kun neiti ei aloittanutkaan juoksua ihan ajallaan. Joulukuun alussa me startattiin muutaan treenin jälkeen Seinäjoella LAGUn kisoissa, tarkoituksena saada nopeat lähdöt ja hyvä vauhti pysymään radalla. Hauskaa meillä ainakin oli, ja en voi moittia radoista kuin itseäni. Ohjaaminen on ollut pitkän tauon jälkeen täysin ruosteessa.. Näyttelyssäkin meidän piti käydä, mutta se sitten jäi pentujen tuhottua neidin turkista viimeisetkin haivenet :D

Nita hakee syksyllä 2013

Maxille, Moonalle & Mistylle toivoin lähinnä sitä kliseistä terveyttä. Mistyn tila heittelikin välillä rajusti huonommaksi. Kesä meni loistavasti, vanha muori ei pennuista juurikaan välittänyt vaan eleli omaa rauhallista elämäänsä. Syksyllä sitten alkoi tulla minulle ilmoituksia siitä, ettei Misty syö tai ruoka ei pysy sisällä ja koira on väsynyt. Aina kuitenkin se niistä toipui ja oli jonkin aikaa oma virkeä itsensä. Syyskuussa kuitenkin sain sen soiton, jota en olisi koskaan halunnut kuulla. Misty oli nukkunut pois, luultavasti maksan petettyä. Koiran sydän oli lyönyt eläinlääkärin mukaan vahvasti, mutta muut toiminnot olivat heikentyneet eikä Misty ollut jaksanut edes itse kävellä. Ikäväkseni pääsin käymään vasta haudalla hyvästelemässä rakkaan ystävän.

Misty kesällä

Pennut olivat ehdottomasti kesän kohokohta

Moonana ilmoitimme näyttelyyn, vaikka suunnitelmana oli pyörähtää kehässä Maxin kanssa. Moona oli kehässä oma varma itsensä, ja nappasi ERI. Pulskan kunnon takia jäi SA saamatta, mutta koska koira on vielä sen verran virkeä, eiköhän me vielä kesällä veteraanikehässä pyörähdetä! Max on vanhentunut vuoden aikana selvästi, ja se nauttii lähinnä sohvalla loikoilusta. Kyllä sekin metsälle lähtee enemmän kuin mielellään, ja on maastossa kuin toinen koira.

Kesällä käytiin uimassa PALJON!

Moona-tätiäkin vähän leikityttää

Uutena jäsenenä laumaamme ilahduttamaan jäi Nitan riiviölapsi Romina aka "Romppu". Energisen setteritytön oli aluksi vaikea päästä mukaan laumaan, kun vanhukset eivät jaksaneet leikkiä ja katsella villiä käytöstä. Nita laskeutui täysin pennun tasolle, ja alkoi tekemään yhtälailla pahuuksia... Lopulta Max suopui pentuun, ja nykyään antaa sen roikkua huulissaan koko ajan! Moona-täti yrittää parhaansa mukaan pitää penneliä kurissa, heikoin tuloksin :D

Moona Jurvan ryhmänäyttelyssä KÄY-ERI 1. Tuomari: Joanna Pronin

Nitan setterikamut Seinäjoella :)

Tämä vuosi on antanut ja ottanut paljon. Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, sillä me saatiin vihdoin treenipaikka agilityn saralla. JEE!

R-pentueen kuulumisia

Olen saanut kivasti kuvia R-pentueesta (lisääkin saa lähettää! on hauska seurata pienten kehitystä) ja ajattelin postata tännekin muutaman. Aika hienoja setterin alkuja, vai mitä? Kuvat eivät ole minun ottamiani.

Rosalina

Rosalina

Rasmus

Rasmus

Keskellä Rasputin, oikealla isä Dimi. Kuvasta on jo aikaa, ja Rassekin on luultavasti hujahtanut jonkun verran!

Iloisia uutisia

Vähän iloisempiakin uutisia välillä ! Eilen syntyi neljä pentua (3u+1n) Junkman's Saanalle. Yhdistelmän isänä on Mistyn pentu & Nitan veli Sänkipellon Nitro "Rippe".

Nyt vaan peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja pienistä kasvaa päteviä sekä kauniita metsästyskoiria :) Kotisivuilta löytyy paremmat kuvat myös vanhemmista

Rocky & Romina

Eilen pyörähdettiin Lapualla vanhempien kanssa moikkaamassa Sänkipellon Rockyä. Mukana tietysti Romppu, joka on ollu vähän arka muita koiria kohtaan. Aluksi  neiti jännittikin, kun Rocky teki erittäin innokkaasti tuttavuutta :D Lopulta Rompunkin jää murtui, ja meno oli tosi hurjaa. Rockykin oli kasvanut hurjasti, sekä saanut väriä! Muistatte varmaan pentukuvista vitivalkoisen pienen setterin? No, tältä se näyttää nykyään:







Blogi myös luultavasti hiljenee turhankin paljon, sillä osoitteeni on nykyään Seinäjoella ja koirat asustaa vanhempien luona Jurvassa. Nita on kyllä tälläkin hetkellä mun luona, mutta treenit ja kisaamiset jää toistaiseksi ainakin väliin. Saa nähdä, mitä talvi tuo tullessaan! Syksyllä ajattelin kuitenkin pyörähtää parissa näyttelyssä, joten en ihan koirattomana joudu kuitenkaan olemaan.

Nita on kodikkaasti vallannut (ruman) nojatuolin, joka odottaa irtopäällistään. Neiti on muuttunut hienosti maalaisjuntista kohteliaaksi citykoiraksi. Muutaman kerran se on kummastellut rapun ääniä, mutta enää tänään se ei ole jaksanut kiinnostua moisista.

young and beautiful

Pennut lähtivät jo muutama viikko sitten uusiin koteihin. Pikkuhiljaa määrä väheni, ja lopulta täällä oli vain Romina. Neiti oli aluksi hämillään, missä kaverit? se yritti epätoivoisesti tehdä tuttavuutta isojen koirien kanssa. Max on hitaasti alkanut lämpenemään Rompulle, Moona ja Misty ovat pennun suhteen aika nihkeitä. Nita puolestaan jaksaa innostua leikkimään sen kanssa koko ajan.

Romppu on muuten sopeutunut tänne hyvin, ja siitä on tullut, jos mahdollista, vieläkin villimpi ja energisempi. Se ei ulkona malta tehdä tarpeitaan, ihmisen tai koiran nähdessään se sekoaa onnesta niin että häntä heiluttaa koiraa eikä koira häntää..

Olen koittanut pikkuisesta ottaa kehityskuvia, mutta voin kertoa että se on haastavaa! Romina ei malttaisi millään pysyä paikallaan.. Tässä kuitenkin jotain, mitä kameraan on muutaman viikon aikana tarttunut

poseeraa hienosti! ikää 8vkoa

9vkoa..

Max uimisen jälkeen!

pääkuva..

the äitikoira :)

Ihan oikeita lintukoiria

Heräsin tänään viideltä aamulla ihan järkyttävään haukuntaan ja kiljumiseen, jonka jälkeen kahdet pienet tassut rynnistivät täysillä pitkin laminaattilattiaa ympäri eteistä ja mun huonetta. Pelkästä kynsien kopinasta ja iloisesta loikkimisesta kuuli miten onnellisia ja ylpeitä saavutuksestaan kaksi pentulaatikosta karannutta pentua olivat. Riemulla ei ollut rajaa, kun ne tajusivat sängyllä nukkuvan Mistyn. Juuri herätetty isoäiti ei ilahtunut asiasta yhtä paljon, vaan murisi pennuille varoittavasti aiheuttaen lähinnä lisää hilpeyttä pienissä :D Lopulta Misty sai jatkaa kauneusuniaan kun riiviöt kannettiin ulos. Muistoksi ne jättivät jälkeensä pissaa ja kakkaa... huoh!

Pennut on muutenkin niin vilkkaita ja uteliaita, ettei koko lauman kanssa pärjää ulkona yksin, vaan siihen tarvitaan vähintään kolme ihmistä :D On ne silti niin ihania ja ihanan raivostuttavia, että luopumisen tuska on viikonloppuna suuri. Harmi että olen itse töissä, enkä saa hyvästellä kaikkia. Onneksi osa lähtee vasta ensi viikon aikana ja Rominakin jää pentukuumetta helpottamaan. Ja tietysti muistuttamaan siitä pissakakkarallista, joka tuntuu olevan vasta alussa.

Nita on itsekin laskeutunut 7 viikkoisen pennun tasolle, ja leikittää pentuja ihan innoissaan. Se varastaa niiltä lelut suusta ja juoksuttaa pieniä ympäri nurmikenttää ja keittiötä... Tässä vähän liikaa kuvia yhteen postaukseen, mutta en osannut päättää mitkä näistä laittaisin. Flickristä löytyy kuvat suurempina! Siellä on myös aika paljon kuvia siitä, kun kokeiltiin miten pennut reagoivat linnunsiipeen. Aika moni sitä kantoi, etenkin Rasputin joka ei suostunut jakamaan iloa muiden kanssa vaan omi siiven itselleen...

Romina & Riesa

Rasmus

Rasputin

Rokka

Nita ja 7 pentua..

Tälläiset tein kaikille pennuille!

Pennut löytyy myös KoiraNetistä!