Vesileikkejä

Sunnuntai oli varsin kuuma päivä, joten suunnattiin illasta koko lauman kanssa hiekkamontulle uittamaan koiria. Mistykin kahlaili tyytyväisenä, ja kävi uimassa pienen lenkin kun houkuttelin ja kahlasin itse vierellä. Myöhemmin se sitten innostui uimaan itse ihan kunnolla!

Isän heitellessä Maxille noutodamia, lähti Romina vauhdikkaasti toisen koiran perään, kunnes huomasi ettei tassut ota pohjaan. Neiti otti tilanteen kuitenkin rauhallisesti, ja pysyi hienosti pinnalla. Sen jälkeen Romppu rrrrrakasti vettä. Pieni koira hyppi, pomppi, räiskytti ja haukkui riemusta rantavedessä. Sillä oli niiiin hauskaa.



Seuraavana päivänä ei enää ollutkaan niin kivaa, kun huomattiin ettei pieni saa tehtyä tarpeitaan. Se yritti pissata ihan koko ajan ja huusi kivusta. Soitto eläinlääkärille, joka kirjoitti antibioottikuurin virtsatientulehdukseen. Nyt Romppu on jo ollut vähän parempi, mutta todella usein siltä pääsee pissat sisälle. Rokotuskin siirtyi antibioottien takia parin viikon päähän.

Kurikka RN

Eilinen päivä vierähti pitkästä aikaa koiranäyttelyn merkeissä! Tuomarina Kurikan ryhnmänäyttelyssä 7-ryhmälle oli Joanna Pronin. Meiltä oli ilmoitettu vain Moona, mutta myös Sänkipellon Poju kävi kehässä pyörähtämässä.

Moona on ollut tiukalla laihdutuskuurilla jo pitkään, mutta saisi vielä muutama kilo tippua. Koira osasi käyttäytyä kehässä äärettömän hienosti, ei kummoksunut mittaustakaan vaikka ei olla harjoiteltu mitään kehäjuttuja vuosiin :D Ainoastaan se ravasi todella laiskasti, ja jouduin sitä kauheasti innostamaan liikkeeseen.

Ensimmäisenä kehässä Pronin kysyi ikää, ja kun kerroin Moonan olevan 9-vuotias, loksahti tuomarin suu auki ja hän ihmetteli, miksei koiraa esitetä veteraaniluokassa. Siihen hän vielä jatkoi, että ei käyttöluokan koira saa olla tälläisessä kunnossa, veteraani olisi saanut liikakilot ja laiskat liikkeet anteeksi. Harmitti kyllä, olisihan se ollut ROP-veteraanikin jos oltaisiin päästy yksimielisyyteen siitä, mihin luokkaan Moona kannattaa ilmoittaa. Arvostelu oli kuitenkin todella hyvä, ja tuomari piti Moonasta kovasti.

Arvostelu:
"Erinom. tyyppiä. Oikeat mittasuhteet. Kaunislinjainen kokonaisuus. Kaunis pää. Hyvä kaula, ylälinja. Tasapainoiset niukat kulmaukset. Riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Lyhyt jyrkkä lantio. Saisi liikkua pidemmällä askeleella. Takaa ahdas. Oikealaatuinen karva. Miellyttävä käytös. Valitettavasti koira esitetään liian tuhdissa kunnossa" KÄY ERI1







Tässä myös pari kuvaa Pojusta, jonka arvostelun voi lukea hänen omasta blogistaan. Pojun laatuarvosana oli JUN H.





Itse pyörähdin vielä kehässä bretoni Pallan kanssa, joka oli AVO ERI 1. :)

Kuva: Jaakko Liinamaa

Videopätkä & kesäfiiliksiä

Täällä ollaan jatkettu hiljaiseloa. Vanhemmat kävivät Porissa Moonan ja Rompun kanssa moikkaamassa Sänkipellon Pojua & muuta laumaa, ehkä saatte siitä vielä kuvia ja juttua paremmin! Moonan laihdutuskuuri on sujunut aika hyvin. Se on selvästi piristynyt ja viitsi itsekin liikkua enemmän. Ilmoitettiin se Jurvan ryhmänäyttelyynkin. Toivottavasti vielä muutama kilo tippuisi! Uskon lihoamisen johtuneen viimetalven steriloinnista. Maxinkin liikakilot putosivat nopeasti uimakauden alettua. Moona vain on ollut itse niin passiivinen, aluksi piti tehdä töitä sen eteen että koira edes suostui liikkumaan.





Tein R-pentueesta ifolor-kuvakirjan, joka tuli toissapäivänä postissa. Tässä vähän maistiaisia kirjasta. Mun mielestä siitä tuli tosi kiva, kaikki muistot tallessa kansien sisällä. Onneksi olin myös päivittänyt blogia, täältä oli hyvä kurkata tapahtumia ja ajankohtia.







Loppuun vielä video Nitasta & Rompusta. Tämä parivaljakko jaksaa painia aamusta iltaan, ja tuntuu että Nitakin on laskeutunut ihan pennuksi.. huoh! :D

young and beautiful

Pennut lähtivät jo muutama viikko sitten uusiin koteihin. Pikkuhiljaa määrä väheni, ja lopulta täällä oli vain Romina. Neiti oli aluksi hämillään, missä kaverit? se yritti epätoivoisesti tehdä tuttavuutta isojen koirien kanssa. Max on hitaasti alkanut lämpenemään Rompulle, Moona ja Misty ovat pennun suhteen aika nihkeitä. Nita puolestaan jaksaa innostua leikkimään sen kanssa koko ajan.

Romppu on muuten sopeutunut tänne hyvin, ja siitä on tullut, jos mahdollista, vieläkin villimpi ja energisempi. Se ei ulkona malta tehdä tarpeitaan, ihmisen tai koiran nähdessään se sekoaa onnesta niin että häntä heiluttaa koiraa eikä koira häntää..

Olen koittanut pikkuisesta ottaa kehityskuvia, mutta voin kertoa että se on haastavaa! Romina ei malttaisi millään pysyä paikallaan.. Tässä kuitenkin jotain, mitä kameraan on muutaman viikon aikana tarttunut

poseeraa hienosti! ikää 8vkoa

9vkoa..

Max uimisen jälkeen!

pääkuva..

the äitikoira :)