Joulutervehdys

Palaillaan Joulun jälkeen blogin pariin pienen vuosikatkauksen kera!

Loppukevennykseksi vielä kuva piparihaasteesta. Max oli pakko diskata, kun pipareita upposi koiraan siihen tahtiin että pelkäsin sen mahan menevän sekaisin. 3/4 onnistui, jee!

R-pentueen kuulumisia

Olen saanut kivasti kuvia R-pentueesta (lisääkin saa lähettää! on hauska seurata pienten kehitystä) ja ajattelin postata tännekin muutaman. Aika hienoja setterin alkuja, vai mitä? Kuvat eivät ole minun ottamiani.

Rosalina

Rosalina

Rasmus

Rasmus

Keskellä Rasputin, oikealla isä Dimi. Kuvasta on jo aikaa, ja Rassekin on luultavasti hujahtanut jonkun verran!

Hyllyrivi kasvaa

..Ei lisättävää :D Harjoituksen puutteen huomasi kyllä, eikä radat kulkeneet sunnuntaina yhtä vauhdikkaasti kuin lauantaina. Nita kyllä teki iloisesti, mutta oli selvästi vähän laiska ja unella. Sama taisi vaivata ohjaajaa. Molemmat  sunnuntain hylyt tulivat viimeisillä esteillä, heh. Ei sillä, eivät radat muutenkaan olisi olleet puhtaita.

Tässä vähän julkaisukelvotonta videomateriaalia. Hyi kamala mitkä kontaktit. Ja sipsuttava ohjaaja.

Agilitykisat

Tänään kisattiin Seinäjoella LAGUn kisoissa kahden radan verran. Viimeksi ollaan startattu tammikuussa, ja kyllä huomasi että on ollut melkein vuoden tauko. Mua jännitti ihan kamalasti koko päivän, mutta kisapaikalla se alkoi vaihtua aika hyväksi fiilikseksi.

Ekaan rataan tutustuessa tuli aika varma olo, ja luotin siihen että se on meille sopiva rata kunhan vain ohjaan huolella. Koko rata meni ihan okei, itsestä tuntui siltä että roiskin ohjauksia välillä miten sattuu mutta jostain syystä päästiin aina oikeille esteille :D Kontaktit oli hitaita ja vikan putken suulla koira jäi vähän empimään. Radalta saatiin silti 0, mutta yliaikaa tuli joku kaksi (2) sekuntia. Kuvaaja ei saanut rataa kuvattua, mikä harmittaa! Ei tosin yhtä paljon kuin noi pari sekuntia.

Toinen rata vaikutti vieläkin simppelimmältä, ja siinä oli tosi paljon vauhtipätkiä - mikä sopii meille erinomaisesti. Rata meni mun mielestä aika kivasti sinne kepeille asti, ja ohjasinkin aika huolimattomasti enkä antanut koiralle tarpeeksi tilaa. Sen jälkeen lähti rullaamaan ihan okei, mutta sössin itse lopussa kun jätin koiran oman onnensa nojaan ja se hyppäsi väärältä puolelta kolmanneksiviimeisen hypyn. Tuloksena näinollen HYL, mutta tykkäsin tästä radasta silti enemmän.



Huomenna kisataan kahden radan verran vielä, toivottavasti molemmilla olisi yhtä kiva fiilis ja turhat virheet jäisi tekemättä.

Haaste & rutkasti kuvia

Saatiin hauska haaste Soopelimonsterit blogilta ja sen myötä sain hyvän syyn lykätä teille myös vähän talvikuvia toissaviikonlopulta!

Olin vanhempieni luona ensilumen sataessa, ja käytiin koko lauman kanssa laavulla paistamassa makkaraa. Koirilla oli hauskaa, etenkin Max nautti lumesta kinoksiin sukellellen. Romppu koitti parhaansa mukaan pysyä Nita-äidin perässä - heikoin tuloksin. Pikkuinen alkaa kuitenkin olemaan jo sen verran iso, että eiköhän sekin kohta muiden vauhdissa pysy.

Tässä kuitenkin haaste:
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät


1. Epämiellyttävin asia, jonka koirasi on löytänyt?
Juuri viikonloppuna koirat löysivät ojanpohjalta hirven sisälmyksiä tms. Voin kertoa että meinasin laatta lentää kun toiset kiskoivat niitä suihinsa. En kuitenkaan usko että kukaan ehti niitä nielaista, mutta haju oli kar-mi-va. Eikä verinen oja muutenkaan kovin herkulliselta näyttänyt.

2. Mitä harrastat koirasi kanssa ja miksi? Pärjäisikö koirasi arkielämässä jos ette harrastaisi mitään?
Minä harrastan Nitan kanssa agilityä, jonka vuoksi blogi alunperin perustettiinkin. Agility on vauhdikas ja hauska laji, johon jää tosi nopeasti koukkuun. Ilman tätä lajia koira pärjäisi varmasti, omistajasta en olisi niin varma :D Vanhempani harrastavat koirien kanssa metsästystä. Jos sitä enää harrastukseksi voi kutsua, sillä se on nykyään enemmänkin elämäntapa. Agility omalta osaltaan tukee tätä harrastusta - se ylläpitää lihaskuntoa tulevaa metsästyskautta varten. Se on myös hyvä tapa väsyttää koira  henkisesti kuin fyysisestikin.

3. Onko sinulla elämää koiraharrastusten ulkopuolella?

On, etenkin nykyään! Opiskelen Seinäjoella ammattikorkeakoulussa kulttuurituottajaksi, ja Nita asuu pääosin vanhempieni luona Jurvassa. Opiskelijaelämä on hektistä, eikä neiti viihdy kaupungissa pitkiä jaksoja. En omista autoa, ja asun vilkkalla alueella. Koiraa on mahdotonta päästää vapaaksi, kun kaikki lenkkimaastot sijaitsevat niin kaukana. Koiraharrastus on siis jäänyt tosi vähälle viimeaikoina.

4. Mikä on viimeisin ”ahaa”-elämys koiraharrastusten tiimoilta?Koirien kanssa on tullut touhuttua sen verran vähän, että pakko sanoa etten muista mitään erityistä.

5. Mitkä ovat suurimmat vahvuutesi koiranomistajana? Osaatko lukea koiraasi oikein ja tiedät miten se käyttäytyy eri tilanteissa vai jatkuuko kärsivällisyytesi loputtomiin?

Mielestäni osaan lukea etenkin Nitaa ja perheen muita koiria todella hyvin ja pärjään koko lauman kanssa mainiosti yksinkin. Mutta muiden, etenkin tuntemattomien koirien suhteen olen aika epävarma enkä yleensä kauheasti edes jaksa niistä kiinnostua.. Olen aika kärsivällinen persoona, mutta mieleen ei tule mitään erityistä piirrettä. 

6. Onko blogin ylläpito antanut sinulle mitään? Uusia ajatusmalleja, treenivinkkejä, treenikavereita?

Olen mielestäni oppinut näkemään paremmin omat virheeni agilityn saralla ja suunnittelemaan realistisia tavoitteita!

7. Saako koiraan kajota fyysisesti? Jos saa niin missä menee raja pakotteen ja eläinrääkkäyksen välillä?
Itse en juurikaan turvaudu fyysiseen komenteluun tai pakotteisiin, mutta joskus koiran esim. nuuhkiessa maata enkä saa siihen kohtaktia saatan "tökätä" sitä kevyesti sormellani kylkeen että se havahtuisi. En etenkään Nitan kohdalla käyttäisi kuitenkaan mitään kovempia keinoja kun se on sen verran pehmeä koira. Enkä ala tässä pohtimaan eriluontoisten ja tyyppisten koirien käsittelyä..

8. Oletko löytänyt elämäsi rodun vai onko etsintä vielä kesken?

Kokemusta on vain yhdestä rodusta, mutta kyllä setterit tuntuvat aika omalta. Aion kyllä vielä kokeilla muitakin rotuja kunhan sopiva elämäntilanne tulee eteen.

9. Millaisista asioista/ominaisuuksista olet muille koirakoille kateellinen? Pistääkö naapurin Rekun siisti seuraaminen kateuden vihreän poskille?

Mun kateus nousee pintaan agilityradoilla - mutta yleensä ne on vaan hetkellisiä tuntemuksia. Kateuskin johtuu lähinnä jostain rotujen ominaisuuksista, eivätkä niinkään koirasta tai sen koulutuksesta. Olisihan se kiva jos Nita olisi yhtä sähäkkä ja nopea kuin paimenkoira, mutta yleensä tälläset fiilikset menee kuitenkin tosi nopeasti ohi!

10. Milloin olet hävennyt koirasi puolesta eniten?
Hmm.. Varmaan kerran sisätilanäyttelyssä olin viemässä Nitaa ulos tarpeilleen, ja se päätti tehdä ne suoraan siihen ulko-oven eteen... Se oli aika noloa, etenkin kun matkassa ei sattunut olemaan yhtään pussia.

11. Mikä koirassasi viehättää sinua eniten?
Nita on mun mielestä aika huumorintajuinen ja ilmeikäs koira: sen tunteet näkyy ja kuuluu :D Se on musta tosi hieno piirre koirassa.

Hähää, en haasta ketään koska moni on tämän jo tehnyt. Kiitos kuitenkin haasteesta, oli mukava vastailla kysymyksiin!

Citykoira

Nita vietti tämän viikon pitkästä aikaa Seinäjoella, ja peruslenkkeilyn lisäksi käytiin hallilla aksaamassa. Ollaan kilpailtu viimeksi tammikuussa, ja treenattu sen jälkeen kerran. Neiti oli ihan liekeissä ja teki täysillä. Taija koittikin houkutella meitä osallistumaan itsenäisyyspäivän kisoihin, mutta en luota omaan ohjaamiseeni oikeastaan yhtään. Ei ole sellaista statsia siihen yhtään, ja tuntuu että olen unohtanut kaiken. Pitäisi päästä treenaamaan vähän enemmän, mutta se ei ole tällä hetkellä oikein mahdollista. Ehkä viimeistään vuodenvaihteen jälkeen olisi kiva päästä ihan säännöllisiin, ohjattuihin treeneihin!



Otettiin Nitasta myös uusi seisotuskuva! Se on kyllä niin hyvässä kunnossa pentujen jäljiltä, ainoastaan turkki on äärettömän lyhyt sekä muutenkin koira trimmaamatta. Ensivuoden näyttelyitäkin pitäisi alkaa katsomaan vähän sillä silmällä - kaksi varasertiä & yksi serti kun on jo taskussa.



Tässä myös yksi instagramkuva iltalenkiltä, jonka kuvatekstiksi kirjoitin: "Taisin just nauttia koiran ulkoiluttamisesta vaikka tihkuttaa. Ai mikä koirakuume?". Oli kyllä ihana viikko, ja nautin Nitan seurasta. Olen koko päivän meinannut lähteä pisattaamaan koiraa, vaikkei se täällä enää olekaan :D



Eilen saatiin myös Max tänne muutamaksi tunniksi hoitoon, eikä se kyllä viihtynyt kaupungissa tippaakaan! Onneksi Max pääsi nopeasti takaisin landelle, tuttuihin maisemiin :)

Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin mestaruuskilpailu

Lauantaina Kauhavalla palkittiin E-P:n kennelpiirin mestariksi Sänkipellon Otto joka sai lisäksi AVO3 tuloksen. Kanakoirakerhon sivulla oli hieno juttu, joka kannattaa lukaista läpi!

Titteli siirtyi äidiltä pojalle, sillä viime vuonna Sänkipellon Moona vei voiton. Onnittelut Otolle & ohjaajalle mahtavasta suorituksesta :)

Ladyt Lakialla kilpailu käytiin myös samana päivänä, mutta ei ollut Helin & Moonan päivä. Toiseksi kilpailussa sijoittuivat Peppi sekä, R-pentueen isä, Hangman's Grave Digger "Dimi" !

Kuva: Jukka Puro

Taitava pentu ;)

Sänkipellon Otto

Palkintoporsaat

Viimeviikonloppu vierähti kotikotona koiravahtina! Vanhemmat olivat Moonan ja Nitan kanssa kisaamassa Lapualla ES-openin merkeissä (kenttäkoe, johon saa osallistua vain englanninsetterit) ja kotiin jääneet Max & Romppainen kaipasivat huolenpitoa.

Sunnuntaina Jurvassa järjestettiin Match Show jonne olin jo aikaisemmin päättänyt lähteä kaksikon kanssa. Edellinen ilta vierähtikin Maxia trimmatessa.. oli nimittäin melkoisesti päässyt koira takkuuntumaan ja hajukin oli ihan mielenkiintoinen turkin kastuessa :D Ah, ihana metsästyskausi. Harmi etten ottanut ennen-jälkeen kuvia, koska kyllä sieltä pehkon alta paljastui koira.

Kun sitten aamulla olin tekemässä lähtöäni mätsäriin, kurvasi vanhempien auto pihaan. Nita oli maailman onnellisin minut nähdessään, ja sai kummasti lisää virtaa. En sitten millään malttanut jättää sitä kotiin, vaan nappasin likaisen neidin myös matkaan. Ensimmäisenä kehään pääsi Max, jonka ilmoitin veteraaniluokkaan. Vetskuja oli paikalla vain neljä, mutta vanha herra sijoittui toiseksi, jee :) Kehässä M alkoi hieman ontua, en tiedä johtuiko selkäjumeista vai syksyn kovasta rasituksesta? Lepo kuitenkin on auttanut tähän pappakoiran vaivaan.



Seuraavaksi oli Nitan vuoro. Sen koiran kanssa on kyllä aina niin ihana mennä kehään, ja varsinkin kun N oli päättänyt näyttää mulle miten hieno hän on! Vitsit mikä asenne, Nita esiintyi äärettömän upeasti. "Hei kato oon niiin hyvä, minäminäminä!!!". Sininen nauha napsahti, mutta sijoituttiin lopulta isojen SIN3.

Kuva: Tarja Tastula

Romppainenkin pääsi pyörähtämään kehään joka oli onneksi melko pitkän odottelun jälkeen, ehti pieninkin vähän rauhoittua. Harjoituksen määrään nähden meni ihan valtavan hyvin, muutama raviaskelkin sieltä tuli ja seisoakin malttoi hienosti. Isossa kehässä sitten alkoi jännittää, ja jouduttiin juostessa "isojen koirien" ryhmään! Oltiin kaikkien tiellä, kun ei tuon kanssa voi vielä kauheasti juosta, ja takana tullut jättikoira oli ihan liian lähellä. Romppu-parkaa ahdisti kun toinen juoksi iihan nenä pyllyssä kiinni.. (huoh!). Ymmärrettävästi emme palkintosijoille päässeet mutta ihan mielettömän tyytyväinen kakaran käytökseen saa olla :)

Tässä vielä videopätkä Maxista ja Rompusta :D Maxia alkoi ärsyttää Romppaisen jatkuva suukottelu, ja tuo pikkuneiti on ihan hirveä komentelija jos kaikki ei mee niinkuin hän tahtoo..

fallen leaves

onks pakko jossei taho.

Romppainenkin haluaa huomiota!

Ikävä on valtava

Kultamalja 2013

Perjantaina Sänkipellon Poju pääsi 75 nuoren koiran joukosta kultamaljafinaaliin, 12 parhaan joukkoon. Finaalissa Poju & ohjaajansa Jari sijoittuivat kolmanneksi, ONNEA! On upeaa kun tutut koirat, ja etenkin "omat kasvatit" menestyvät.

Kultamalja on siis vuoden ikäisille settereille ja pointtereille tarkoitettu kilpailu. Näinollen kaikilla koirilla on vain yksi mahdollisuus osallistua tähän paljon arvostettuun kisaan. Mannermaisten puolella junkkari on vastaava koe.

Poju. Kuva: Matti Bäcklund

Heergårds Sallyn lintutilanne perjantaina

KULTAMALJAVOITTAJA 2013 gsu Puronperän Ukkoonen / Jarkko Mannersuo
KUL2 esn Heergårds Sally / Harri Heino
KUL3 esu Sänkipellon Poju / Jari Vettenniemi
KUL4 pu Köpi / Taneli Lemettylä
KUL5 gsu Puronperän Usko Eevertti / Seppo Luoma

Yleisössä oli kannustamassa myös Romppu (jonka uusi lempinimi on Romppainen..) josta sain napattua uuden seisotuskuvan. Neidillä alkaa olla melkoisesti jalkoja rungon alla, ja näyttää välillä takakorkealta. Eiköhän se siitä ala tasoittua, ikää kun on vasta 5kk.





Oli myös kiva nähdä Riesaa ensimmäistä kertaa luovutusiän jälkeen. Hän on niin kovin kaunis neiti, ja muistuttaa paljon emäänsä Nitaa.

Riesa

Iloisia uutisia

Vähän iloisempiakin uutisia välillä ! Eilen syntyi neljä pentua (3u+1n) Junkman's Saanalle. Yhdistelmän isänä on Mistyn pentu & Nitan veli Sänkipellon Nitro "Rippe".

Nyt vaan peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja pienistä kasvaa päteviä sekä kauniita metsästyskoiria :) Kotisivuilta löytyy paremmat kuvat myös vanhemmista

Rakkain on poissa

Kevätriekon Charon "Misty" 17.4.2000 - 11.9.2013

Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.

Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas. 

Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui, katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs. 

Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren, miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni. Sen on hyvä olla. 

Rocky & Romina

Eilen pyörähdettiin Lapualla vanhempien kanssa moikkaamassa Sänkipellon Rockyä. Mukana tietysti Romppu, joka on ollu vähän arka muita koiria kohtaan. Aluksi  neiti jännittikin, kun Rocky teki erittäin innokkaasti tuttavuutta :D Lopulta Rompunkin jää murtui, ja meno oli tosi hurjaa. Rockykin oli kasvanut hurjasti, sekä saanut väriä! Muistatte varmaan pentukuvista vitivalkoisen pienen setterin? No, tältä se näyttää nykyään:







Blogi myös luultavasti hiljenee turhankin paljon, sillä osoitteeni on nykyään Seinäjoella ja koirat asustaa vanhempien luona Jurvassa. Nita on kyllä tälläkin hetkellä mun luona, mutta treenit ja kisaamiset jää toistaiseksi ainakin väliin. Saa nähdä, mitä talvi tuo tullessaan! Syksyllä ajattelin kuitenkin pyörähtää parissa näyttelyssä, joten en ihan koirattomana joudu kuitenkaan olemaan.

Nita on kodikkaasti vallannut (ruman) nojatuolin, joka odottaa irtopäällistään. Neiti on muuttunut hienosti maalaisjuntista kohteliaaksi citykoiraksi. Muutaman kerran se on kummastellut rapun ääniä, mutta enää tänään se ei ole jaksanut kiinnostua moisista.

Vesileikkejä

Sunnuntai oli varsin kuuma päivä, joten suunnattiin illasta koko lauman kanssa hiekkamontulle uittamaan koiria. Mistykin kahlaili tyytyväisenä, ja kävi uimassa pienen lenkin kun houkuttelin ja kahlasin itse vierellä. Myöhemmin se sitten innostui uimaan itse ihan kunnolla!

Isän heitellessä Maxille noutodamia, lähti Romina vauhdikkaasti toisen koiran perään, kunnes huomasi ettei tassut ota pohjaan. Neiti otti tilanteen kuitenkin rauhallisesti, ja pysyi hienosti pinnalla. Sen jälkeen Romppu rrrrrakasti vettä. Pieni koira hyppi, pomppi, räiskytti ja haukkui riemusta rantavedessä. Sillä oli niiiin hauskaa.



Seuraavana päivänä ei enää ollutkaan niin kivaa, kun huomattiin ettei pieni saa tehtyä tarpeitaan. Se yritti pissata ihan koko ajan ja huusi kivusta. Soitto eläinlääkärille, joka kirjoitti antibioottikuurin virtsatientulehdukseen. Nyt Romppu on jo ollut vähän parempi, mutta todella usein siltä pääsee pissat sisälle. Rokotuskin siirtyi antibioottien takia parin viikon päähän.

Kurikka RN

Eilinen päivä vierähti pitkästä aikaa koiranäyttelyn merkeissä! Tuomarina Kurikan ryhnmänäyttelyssä 7-ryhmälle oli Joanna Pronin. Meiltä oli ilmoitettu vain Moona, mutta myös Sänkipellon Poju kävi kehässä pyörähtämässä.

Moona on ollut tiukalla laihdutuskuurilla jo pitkään, mutta saisi vielä muutama kilo tippua. Koira osasi käyttäytyä kehässä äärettömän hienosti, ei kummoksunut mittaustakaan vaikka ei olla harjoiteltu mitään kehäjuttuja vuosiin :D Ainoastaan se ravasi todella laiskasti, ja jouduin sitä kauheasti innostamaan liikkeeseen.

Ensimmäisenä kehässä Pronin kysyi ikää, ja kun kerroin Moonan olevan 9-vuotias, loksahti tuomarin suu auki ja hän ihmetteli, miksei koiraa esitetä veteraaniluokassa. Siihen hän vielä jatkoi, että ei käyttöluokan koira saa olla tälläisessä kunnossa, veteraani olisi saanut liikakilot ja laiskat liikkeet anteeksi. Harmitti kyllä, olisihan se ollut ROP-veteraanikin jos oltaisiin päästy yksimielisyyteen siitä, mihin luokkaan Moona kannattaa ilmoittaa. Arvostelu oli kuitenkin todella hyvä, ja tuomari piti Moonasta kovasti.

Arvostelu:
"Erinom. tyyppiä. Oikeat mittasuhteet. Kaunislinjainen kokonaisuus. Kaunis pää. Hyvä kaula, ylälinja. Tasapainoiset niukat kulmaukset. Riittävä rintakehä. Hieman pitkä lanne. Lyhyt jyrkkä lantio. Saisi liikkua pidemmällä askeleella. Takaa ahdas. Oikealaatuinen karva. Miellyttävä käytös. Valitettavasti koira esitetään liian tuhdissa kunnossa" KÄY ERI1







Tässä myös pari kuvaa Pojusta, jonka arvostelun voi lukea hänen omasta blogistaan. Pojun laatuarvosana oli JUN H.





Itse pyörähdin vielä kehässä bretoni Pallan kanssa, joka oli AVO ERI 1. :)

Kuva: Jaakko Liinamaa

Videopätkä & kesäfiiliksiä

Täällä ollaan jatkettu hiljaiseloa. Vanhemmat kävivät Porissa Moonan ja Rompun kanssa moikkaamassa Sänkipellon Pojua & muuta laumaa, ehkä saatte siitä vielä kuvia ja juttua paremmin! Moonan laihdutuskuuri on sujunut aika hyvin. Se on selvästi piristynyt ja viitsi itsekin liikkua enemmän. Ilmoitettiin se Jurvan ryhmänäyttelyynkin. Toivottavasti vielä muutama kilo tippuisi! Uskon lihoamisen johtuneen viimetalven steriloinnista. Maxinkin liikakilot putosivat nopeasti uimakauden alettua. Moona vain on ollut itse niin passiivinen, aluksi piti tehdä töitä sen eteen että koira edes suostui liikkumaan.





Tein R-pentueesta ifolor-kuvakirjan, joka tuli toissapäivänä postissa. Tässä vähän maistiaisia kirjasta. Mun mielestä siitä tuli tosi kiva, kaikki muistot tallessa kansien sisällä. Onneksi olin myös päivittänyt blogia, täältä oli hyvä kurkata tapahtumia ja ajankohtia.







Loppuun vielä video Nitasta & Rompusta. Tämä parivaljakko jaksaa painia aamusta iltaan, ja tuntuu että Nitakin on laskeutunut ihan pennuksi.. huoh! :D