Tavoitteet vuodelle 2017

Perinteiseen tapaan ajattelin rustailla ylös tulevan vuoden tavoitteita. Niitä on sitten kiva katsoa vuoden päästä, ja pohtia mitä kaikkea tulikaan tehtyä :)

Hertta

• Hertta osaa vuoden lopussa kaikki agilityesteet
  Ollaan tehty oikeastaan jo kaikkia muita, paitsi keinua ja A:ta, sillä ensin opetellaan kontaktit kuntoon puomilla. Osa esteistä kaipaa vielä treeniä ja varmuutta
• Muutama startti epävirallisissa agilitykisoissa
• Rally-tokon alokasluokan kylttien opiskelu
• Näyttelyistä SERT
• Käydä yhdessä näyttelyssä ulkomailla (esim. Viro)
• Terveystarkki (selkä, lonkat, kyynärät)
• Uimisen opettelu koirauimalassa ja kesällä luonnonvesissä

Nita

• Osallistuminen erikoisnäyttelyyn
• Ehkäpä muutama epävirallinen rally-tokokisa
• Terveenä pysyminen

Minä

• Agiliyyn suhtautuminen itsevarmemmin. Ei virheistä saa luovuttaa, ja niitä tulee väkisinkin välillä.
• Kamera mukaan lenkille useammin. Nautin kuvaamisesta, mutta silti aina unohdan sen kameran hyllyyn pölyttymään!
• Tutustuminen kivoihin luontopolkureitteihin, enemmän retkeilyä Hertan kanssa

Nitan sairastelut

Koiran omistamisessa kamalinta on se, kun nelijalkainen sairastaa. Sitä tuntee itsensä niin avuttomaksi kun toinen on kipeä. Etkä voi edes kertoa, että kunhan otat kiltisti lääkkeitä, niin pian olet terve.

Meillä ei onneksi mitään kovin vakavaa ole ollut, mutta Nita on silti ollut kipeä ja apaattinen. Kuukausi sitten Nita alkoi siristelemään vasenta silmäänsä, joka punoitti kamalasti. Lähdettiin eläinlääkäriin, jossa koiralle todettiin silmätulehdus. Tutkimus oli kamala, minun teki todella pahaa katsoa. Nita istui pöydällä niin kiltisti, vaikka silmään kaadettiin kaikenlaisia aineita, tökittiin ja käänneltiin pumpulipuikoilla. Saatiin kolmen viikon silmätippakuuri. Nita on onneksi tässäkin asiassa niin helppo koira, ja antoi kiltisti minun hoitaa itseään.

Silmätipat laajensivat pupillin järkyttävän kokoiseksi

Silmä alkoi parantua, ja koirakin tuntui virkistyvän. Se oli mielestäni ollut hyvin flegmaattinen, mutta en osaa sanoa oliko Nita väsynyt/möksähtänyt pennun tulosta, vai johtuiko se silmästä. Kuuri loppui maanantaina 28.9, ja kaikki näytti hyvältä. Kunnes saman viikon perjantai-iltana huomaan Nitan taas siristelevän silmäänsä. Päätän seurata tilannetta, mutta lauantaina lähdettiinkin käymään päivystyksessä koska Nita ei pitänyt silmäänsä ollenkaan auki.

Tällä kertaa samasta silmästä löytyi haava. Huoh! Siihenkin vaivaan saimme taas silmätipat, tällä kertaa onneksi vain muutaman päivän kuurin. Aloin jo hieman huolestua, ettei silmä parane ollenkaan, mutta loppuviikosta alkoi jo näyttää huomattavasti paremmalta. 

Nyt silmä on ollut jo täysin normaali, Nita ei yhtään siristele sitä. On kyllä helpottunut olo, ja toivotaan, ettei näitä eläinlääkärireissuja nyt vähään aikaan tulisi. Nitahan on geneettisesti sairas PRA-rcd4 silmäsairauteen, ja nämä silmäongelmat tuntuivat siksikin niin kurjalta. Eläinlääkäri tarkisti samalla tuon PRA:n tilan, ja huomasi hyvin pieniä muutoksia Nitan silmissä. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, ei kuitenkaan tarvitse arvailla ja miettiä, millä vauhdilla PRA-rcd4 etenee.

Kun väkivahva kevät puhkeaa ja aamu kantaa rautahaarniskaa

Jokin aika sitten Nitalta testattiin  prcd-pra eli "Etenevä verkkokalvon surkastuma". Tarkoituksen oli selvittää R-pentueen (Nita x Hangman's Grave Digger) PRA. Norjasta kantautui eilen erittäin ikävät tulokset, joihin en ainakaan henkilökohtaisesti ollut varautunut. Nitan todettiin sairastavan tätä ikävää silmäsairautta (PRA4), mikä käytännössä tarkoittaa sitä että koira saattaa sokeututua iän myötä.

Itse ainakin aluksi säikähdin tosi paljon, koska en tunne kyseistä sairautta juuri ollenkaan. En myöskään odottanut mitään negatiivista tulosta kuten aikaisemmin mainitsin. Olin jostain syystä ihan varma, että tulos olisi positiivisempi.

Nyt olen hieman lueskellut aiheesta, mutta kyllä fiilikset on silti olleet melko lohduttomat. PRA:han kun ei ole minkäänlaista hoitokeinoa. Toki sokeakin koira pärjää tutussa ympäristössä, mutta onhan se silti kamala ajatus. Voi tietenkin olla, ettei sairaus ehdi vaivaamaan koiraa sen koko elämän aikana.



Näin ollen Nitan pentuesuunnitelmakin mitätöitiin Olin ehtinyt tietenkin jo innostua pennuista ja keksinyt pitkän listan nimiäkin. Asia toki harmittaa, mutta pennut eivät ole suurin murhe.

Tuli tietysti ihan kamala ikävä tuota äärettömän tärkeää otusta.

Nitan kylki

Olen tänne aikaisemmin kertonut Nitan aina silloin tällöin nuolevan kylkensä rikki. Kuvittelin sen johtuvan lihasjumeista, koska useimmiten Nitan lihasjumit sijoittuivat selkään ja hännän lähistölle.

Agilityä ei olla harrastettu yli vuoteen eikä hierojallakaan ilmennyt juuri mitään jumeja. Silti tälläkin hetkellä neidin kylki on ihan syöty. Keksittiin kuitenkin luultavasti ratkaisu asiaan. Hoitokoirani Wertti ei syö vehnätuotteita, sillä se on yleisin allergia westieillä.



Mainitsin asiasta ohimennen äidilleni, joka sitten alkoi miettimään Nitan syömisiä. Koirille oli nimittäin annettu parina päivänä pedigreetä (normaalisti syövät siis jahti & vahti energiaa tai kana/riisiä) ja Nita oli alkanut heti ikävästi nuolemaan kylkeään.

Jotenkin tosi helpottava, että saatiin vihdoin jonkinnäköinen ratkaisu asiaan, ainakin toivottavasti! En tiedä miten vehnäallergia yleensä esiintyy, ja onko Nitalla edes kovin paha "allergia". Nyt ainakin vältellään vehnätuotteita, ja katsotaan josko kyljet pysyisi hyvässä kunnossa. Muita ongelmia ei siis ole koskaan ilmennyt, mutta aina välillä jompi kumpi kylki on nuoltu ihan karvattomaksi ja haavoille.



Toivottavasti helpottaa!

Syksy

Olin miettinyt viikolla lähteväni käymään vanhempien luona, ja kun sain kuulla perjantaina että Max on vähän heikossa kunnossa ei tarvinnut enää kauaa miettiä. Pappakoiralla epäilynä siis keuhkoputkentulehdus ja lisäksi kuumetta. Onneksi antibiootit sekä kipulääkkeet toivat koiraan vähän eloa. Onhan rassukka vieläkin ihan väsynyt ja nuhjuinen. Toivottavasti kunto lähtee nyt kohoamaan!

Ulkona yritin nopeasti näpsiä pari kuvaa Maxista kun se käväisi tarpeillaan. Kauaa ei koira ulkona viihtynytkään ja painui takaisin sisälle nukkumaan.

Max

Nita ja Romina viettivät viikon lapissa, jossa Romppu osallistui myös tunturikokeeseen. Tulosta ei kuitenkaan herunut, paitsi Sänkipellon Rasputinille joka samaisessa kokeessa kilpaili. Onnittelut hienosta NUO2-tuloksesta!

Nita oli onnistunut keräämään vähän liikaa lihaa luiden ympärille, mutta palasi lapinreissulta hoikkana takaisin. En ollut kiinnittänyt edes huomiota asiaan, mutta kyllä eron huomasi heti.

Nita

Tytöt: Tuuli, Romppu, Nita & Moona

Syksy on niin kivaa aikaa valokuvaukselle, kun luonto tarjoaa upeaa väriloistoa. Olen täysin kesä- ja kevätihminen, mutta ei syksystä voi kuitenkaan valittaa. Mitkä on teidän lempparivuodenajat? Kertyykö kameraan hurjat määrät kuvia syksyisin?

Agilityä ja eroahdistusta

Nitan kanssa tehtiin muutama viikko sitten hienot treenit. Kontaktit on edelleen vielä epävarmat ja koira tuli keinusta aika pahannäköisesti läpi. Motivaatio kuitenkin oli katossa ja uusi lelu toi koiraan selvästi lisää vauhtia. Koira haki kepit upeasti ja teki ne niin hienosti!

Seuraavat treenit olivatkin varsin kummalliset. Koira oli kyllä innoissaan ja kävi kierroksilla, muttei keskittynyt agilityyn ollenkaan! Se kyttäsi vain lelua eikä palauttanut sitä takaisin palkkauksen jälkeen. Nita oli todella innoton hyppäämään, joten aloin epäillä selän taas kipuilevan. Ehkä leikkiminen oli jonkinlainen sijaistoiminto: Nita tykkää agilitystä ja kävi kierroksilla, mutta selän takia ei halunnut suorittaa esteitä joten purki energiansa leikkimiseen. Rataa ei siis päästy tekemään ja lähdettiin siitä kunnon jäähdyttelylenkille.

Nitan kylki alkoi näyttämään tältä parin päivän kuluttua treeneistä. Sillä oli ennenkin samanlainen vaiva, jonka luulin johtuvan allergiasta. Lähes vuoden agilitytauon aikana kylki oli kuitenkin täysin rauhassa.

Treeneistä Nita lähti äidin mukana takaisin Jurvaan, sillä meillä on ollut hieman ongelmia. Neiti on nimittäin yhtäkkiä päättänyt, että yksinolo on kamalin asia maailmassa...

Nita on ollut luonani aikaisemminkin, yleensä viikonloppuja/viikkoja kerrallaan. Syksyllä videoin sen yksinoloa, ja koiralla ei tuntunut olevan mitään ongelmaa sen kanssa. Kun Nita tuli tänne tammikuun alussa, kuulin naapurilta että koira oli haukkunut poissaollessani. Alettiin heti treenaamaan rauhallisia lähtöjä, ja itse ramppasin rappuun ja takaisin. Kokeiltiin haukkupantaa ja DAPia. Reilu viikon harjoittelun jälkeen koira oli täysin hiljaa kauppareissun ajan. Koulupäivät olivat sille kuitenkin liikaa, sillä videolta huomasin että n. puolentunnin yksinolon jälkeen täällä alkoi itku ja koira muuttui levottomaksi. Kotiin palatessa se kiipeili pöydille eikä meinannut rauhoittua.

Nita on tietenkin jo kohta 6-vuotias ja elänyt aina laumassa, mutta ihmettelen suuresti mistä tämä käytös johtuu sillä aikaisemmin se on ollut ihan rauhallinen. Mitä nyt tapansa mukaan hötkyilee aina kun joku pukee ulkovaatteita, sillä se on aina valmis ulkoilemaan :D Joku on saattanut säikäyttää koiran tai sitten se on kyllästynyt siihen että aina lähtiessäni saatan olla pitkäänkin poissa. En tosin tiedä, onko koirilla varsinaista ajantajua. Kotona Nita ei juuri viihdy lauman kanssa: se nukkuu yksin minun vanhassa huoneessani ja käy ihmisten ilmoilla lähinnä ruokailemassa.



Agilityä me tuskin jatketaan ainakaan näin aktiivisesti, sillä ei ole kiva kuskata koiraa kuukauden välein osteopaatille korjattavaksi. Kyljen repiminen juontaa selvästi selkäkipuun, eikä allergiaan. Eniten tässä harmittaa, ettei minulla taaskaan ole koiraa jonka kanssa lenkkeillä ja touhata. Voi olla, että kokeilemme vielä sopeuttaa Nitaa tänne, mutta se vaatii paljon aikaa. Pitkät koulupäivät vain pitkittävät ongelman ratkaisua, enkä uskalla suututtaa naapureitani enempää.





Parin viikon aikana ehdin taas tottua koiralliseen elämään, ja löydettiinkin paljon uusia lenkkipaikkoja!

Vesileikkejä

Sunnuntai oli varsin kuuma päivä, joten suunnattiin illasta koko lauman kanssa hiekkamontulle uittamaan koiria. Mistykin kahlaili tyytyväisenä, ja kävi uimassa pienen lenkin kun houkuttelin ja kahlasin itse vierellä. Myöhemmin se sitten innostui uimaan itse ihan kunnolla!

Isän heitellessä Maxille noutodamia, lähti Romina vauhdikkaasti toisen koiran perään, kunnes huomasi ettei tassut ota pohjaan. Neiti otti tilanteen kuitenkin rauhallisesti, ja pysyi hienosti pinnalla. Sen jälkeen Romppu rrrrrakasti vettä. Pieni koira hyppi, pomppi, räiskytti ja haukkui riemusta rantavedessä. Sillä oli niiiin hauskaa.



Seuraavana päivänä ei enää ollutkaan niin kivaa, kun huomattiin ettei pieni saa tehtyä tarpeitaan. Se yritti pissata ihan koko ajan ja huusi kivusta. Soitto eläinlääkärille, joka kirjoitti antibioottikuurin virtsatientulehdukseen. Nyt Romppu on jo ollut vähän parempi, mutta todella usein siltä pääsee pissat sisälle. Rokotuskin siirtyi antibioottien takia parin viikon päähän.

Terveystuloksia

Sänkipellon Otto on kuvattu luustoltaan (kyynärät & lonkat) terveeksi, ja tulokset on tulleet näkyviin myös KoiraNettiin! :) Lonkat A/B ja kyynärät 0/0

Otto n. 6 viikon ikäisenä

Otto erikoisnäyttelyssä 2012, Kuva: JAri Vettenniemi

:)

Kävimme myös eilen moikkaamassa n. 10kk ikäistä Sänkipellon Pojua, jolle oli muutama viikko sitten laskeutunut toinen kives. JEE! Poju oli kasvanut ihan mielettömästi, ja siitä on kyllä tullut niin upea englanninsetteriuros. Viimenäkemällä koiruus oli pelkkiä jalkoja :D

Hierojalla

Nita kävi tänään Kauhajoen Evankelisellä opistolla kurssilaisilla hierottavana. Neiti oli aluksi aika stressaantunut kun tilassa oli kaksi muutakin koiraa, mutta alkoi vähitellen rentoutua. Nita sai paljon kehuja hyvästä lihaskunnostaan sekä keräsi valtavasti huomiota ilmeikkyydellään. Se on kyllä oikeasti niin ilmeikäs otus, ei tule tylsää koskaan :D Lopulta Nita kyllästyi makoilemiseen ja alkoi keskustella hierojan kanssa äänekkäästi. Koira myös venytteli itse tosi reipppaasti takajalkojaan, ei tarvinnut paljoa koiraa auttaa. Huomaa että se on tottunut.

Mun oli alunperin tarkoitus ottaa Misty, mutta alkuviikosta kävi pieni onnettomuus jonka johdosta Mistyn vasemman etutassun varvas murtui. Mummokoira pääsee jo vikkelästi etenemään kolmella tassulla ja nauttii "hissikyydeistä" ylös & alas rappusia. Ikävä kuitenkin että se joutui kokemaan tuollaisen vielä tällä iällä, toivottavasti varvas kuitenkin parantuu nopeasti ja vaivatta niin pääsee Mistykin jatkamaan normaalia elämää. Muuten se on onneksi ollut oma reipas itsensä. Tänäänkin se nautti kaikesta huomiosta jota sai kahdelta ala-asteikäiseltä serkultani. Se varasi röyhkeästi ensimmäisenä sohvalta paikan kun laitoin Kotia Kohti -leffan pyörimään, ja kerjäsi popcorneja.. :D

Otin pitkästä aikaa kameran mukaan jäälenkille kun aurinkokin paistoi!

little things

Moona on ollut toipilaana muutaman viikon, sillä koiralta leikattiin 26.11 nisäkasvain sekä kohtu. Ensimmäinen päivä leikkauksen jälkeen oli varsin epämiellyttävä niin Moonalle kuin meillekin, mutta onneksi koira voi jo hyvin ja tikitkin voidaan poistaa :) Leikkaus ja parantuminen on sujuneet ilman ongelmia.

Luken kanssa ollaan käyty joka viikko agilityn alkeiskurssilla, ja se osaakin jo hienosti hypätä niin maksi-kokoisen hypyn kuin renkaankin, mennä putkeen ja pussiin sekä suorittaa pituusesteen. Ajattelin aluksi, ettei tuo opi mitään ainakaan ensimmäisellä kurssilla, mutta Luke on osoittautunut oikein päteväksi agilitykoiraksi. Voi sitä riemun määrää nykyään kun mennään treeneihin! Viimeviikolla se saikin ihan järkyttävän hepulin, kun suoritettiin hyppyä ja putkea peräkkäin. Lopulta Luke kävi niin kierroksilla ettei enää keskittynyt ja juoksenteli ympäriinsä.. Tällä viikolla se kuitenkin suoritti tosi loistavasti molemmat esteet: sillä oli hyvin intoa mutta jaksoi kuitenkin keskittyä.

Luke hakeutuu erittäin hyvin namialustalle, joten sille on ollut helppo opettaa esteitä! Paikallaoloon tarvitaan vielä paljon treeniä sillä hallissa se ei millään meinaa malttaa odottaa. Aluksi Luke myös riehui ihan älyttömästi hallissa, pyrki lähinnä leikkimään kaikkien muiden kanssa. Treenaaminen on tuottanut kuitenkin tulosta ja nykyään Luke menee jopa makoilemaan omaa vuoroa odottaessaan ja kuuntelee todella nätisti minua.

Kajaani KV lähestyy, ja näyttelytreenejä olen tuolle yrittänyt pitää. Luke keksi yhtäkkiä että seisominen on ihan kamalaa, ja alkaa pyöriä levottomasti jos sitä asettelee. Uros osaa kuitenkin jo melko hyvin seisoa vapaasti, mutta haluaisin että se tottuu myös asetteluun. :)

Luke koirapuistoilemassa

Nitaa nukuttaa

Moona leikkauksen jälkeen. Misty ja luke vartioi! :)

Perusharjoituksia ja osteopaattikäynti

Muutamat on kyselleet Lukesta, joten tässä vähän lisää taustatietoja uroksesta :) Luke on siis viralliselta nimeltään  Ørnevatnet's Skywalker. Luke on tuotu Norjasta, eikä koira ole suomen rekisterissä. Jos kuitenkin kiinnostaa, koiranetistä löytyy Luken velipojat Jazzi & Jens.

Luke on todella vilkas ja energinen setteri. Ollaan harjoiteltu ihan perusjuttuja, kuten katsekontaktia. Ensimmäisenä opetin tuolle naksuttimen, sillä itse tykkään käyttää sitä apuvälineenä koulutuksessa. Luke on melko kovapäinen ja kokeilee useasti rajojaan. Sisätiloissa se on kuitenkin tosi kuuliainen ja tottelee ihan hyvin :) Luke on vähän huono keskittymään, ja se haluaa tehdä miljoonaa asiaa samaan aikaan. Ihan niinkuin Nitakin tuon ikäisenä. Ilmoitin koiran agilityn alkeiskurssille, ainakin Nitalle agility auttoi tuohon keskittymisongelmaan tosi hyvin.

Luke

Luke on myös tottunut aika hyvin ympäristöön, ja osaa jo rentoutua. Se on ottanut minusta suuren turvan, heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Luke seuraa minua ihan kaikkialle kuin hai laivaa, ja aluksi se itki perääni kun menin esimerkiksi vessaan tai suihkuun. Nyt se on onneksi lopettanut itkut, ja odottaa kiltisti oven takana. Maanantaina uros jäi itkemään perääni kun lähdettiin Nitan kanssa agilityyn. Tiistaina se jo oli ottanut lähtöni rauhallisemmin ja tehny tuttavuutta muiden perheen ihmisten kanssa. Toivottavasti Luke on tajunnut että tulen kyllä takaisin aikanaan.

Nita the koirapuistovahti :D

Tänään totutin Lukea myös tarhaan, sillä meillä koirat on päivisin häkeissä. Siellä ne viihtyvät hyvin työpäivän ajan, kun saa seurata naapuruston elämää. Luke vietti häkissä noin kolme tuntia melko äänekkäästi. Hain sen pois vasta kun oli hiljaa, ja lähdettiin 3km hihnalenkille! Luke käyttäytyi hihnassa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin, vaikka kyllä se vieläkin kiskoi. Tällä kertaa sillä oli kuitenkin korvatin mukana ja sain siihen kivasti kontaktin. :)

Nita

Tiistaina oli Nitalla jälleen osteopaattikäynti. Neiti ei ole oireillut oikeastaan yhtään, ainakin treeneissä ja kisoissa se on tehny hyvin ja mielellään. Olen kuitenkin huomannut sen kirputtavan kylkeä sekä säärtä. Samoista selän viimeisistä nikamoista löytyi taas lukot ja alettiinkin pohtia mistä se voisi johtua. Lähetin osteopaatille samana päivänä Nitan kahden vuoden takaiset lonkkakuvat joista näkyy myös selkä.  Kuvasta näkyy että kaksi viimeistä lannenikamaa siirtyvät hieman, joten todennäköisesti rakenteessa on syy lukkiutumiseen sekä kirputtamiseen. Saadaan jatkaa kyllä agilityä ihan normaalisti niin kauan kun koira tekee mielellään, kunhan selkää hoidetaan. Selkä pitäisi myös kuvata, jos jotain häikkää tulee. :)

Nita

Mulla oli autossa mukana myös Luke, sillä tulomatkalla pysähdyttiin vielä Kurikkaan koirapuistoon. 20 minuuttia tuo juoksi ihan täysillä ympäri puistoa, ennenkuin ehti kuuntelemaan minua. Harjoiteltiin luoksetuloa, palkkasin koiran aina kun kävi luonani. Postauksen kuvat on eilen koirapuistosta otettu! Kuvat löytyy suurempina ja parempilaatuisena kuvagalleriasta, jos jotakuta kiinnostaa :)

Sairastelua ja osteopaattikäynti

Viimeviikolla Maxin silmästä alkoi vuotaa erittäin vihreää rähmää, ja aluksi putsailin sitä ihan vaan keitetyllä vedellä. Ajattelin että silmään oli mennyt roska, kun nyt koirat on päässeet juoksemaan puiduilla pelloilla. Silmä alkoi kuitenkin ns. kääntymään pään sisälle. Myös eturauhanen alkoi selvästi vaivaamaan, eikä Max voinut tehdä tarpeitaan kunnolla. Soitto eläinlääkärille, joka määräsi silmätippoja. Varattiin myös aika kastraatioon, ja eilen koira leikattiinkin.

Tämän viikon Max joutuu pitämään tötteröä päässään, vaikka eipä tuo koiraa näytä haittaavan. Se kävelee kaikkea päin. Nita ja Misty on ihan kauhuissaan ja juoksee pakoon, kun Max ei väistä ollenkaan :D

Tänään käytiin Nitan kanssa osteopaatilla "jälkitarkastuksessa". Ei löytynyt onneksi mitään, enkä epäillytkään. Se veti eilen treeneissä niin hyvällä fiiliksellä ja ihan täysillä, en edes muista milloin olis saanut juosta noin lujaa.. Kuukauden päästä käydään vielä tarkistamassa tilanne ja sitten otetaan osteopaattiin yhteyttä jos koira oireilee. Kivaa :) Pitäisi myös hommata BOT-mantteli, mutta en yhtään tiedä minkä kokoinen. Pitäisi päästä sovittamaan..

Max ja tötterö

Nita ottaa rennosti.

Eläinlääkärillä

Maxilla todettiin maanantaina eläinlääkärissä eturauhasen tulehdus, jonka Moonan juoksu ilmeisesti oli laukaissut. Se sai antibioottikuurin sekä kipulääkkeeksi rimadyliä. Illalla heti ruuan jälkeen se alkoi oksentelemaan, ja ajateltiin ettei se ollut vaan tottunut lääkkeisiin. Seuraavana päivänä se sai vain hieman ruokaa joka ei pysynyt ollenkaan sisällä, koira oli hirveän felgmaattinen eikä ollenkaan oma itsensä. Se ei edes halunnut syödä. Keskiviikkona käytiin taas eläinlääkärillä, ja Max sai uudet lääkkeet. Illalla kevyt ruoka jo pysyi sisällä, ja koira piristyi huomattavasti. Nyt se on ollut taas lähes oma itsensä, ehkä hieman väsynyt. Mutta ainakin eilen se oli jo päättänyt lähteä mukaan lenkille. En kuitenkaan ottanut, olisitte nähneet koiran ilmeen kun joutui takaisin sisälle.. :D

Parin viikon päästä on kontrollikäynti ja katsotaan sitten mitä tehdään. Jos lääkkeet eivät auta, on edessä kastraatio, mutta toivotaan että Max paranee! Samalla ajateltiin kysellä josko Moona mahdollisesti ultrattaisiin... Pentuvarauksia on tullut jo nyt paljon, ja me itsekin odotetaan pentuja ihan malttamattomina. Olisi kiva saada tietoa siitä, onko siellä Moonan masussa mitään. Pakko olla! Pitäiskin ottaa neidistä jotain profiili ym. kuvia, että voisi sitten vertailla jos/kun maha alkaa kasvamaan..

Pakko vielä loppuun vähän hehkuttaa, kun mut palkittiin tänään Suupohjan koirakerhon vuosikokouksessa "Vuoden 2011 Agility kisatulokas" -palkinnolla. :) Siistiä!

Hierojalla

Eilen Max ja Nita pääsivät hierojan käsittelyyn. Ja voi jestas sitä levottomuuden määrää :D Nita oliviimeksi tosi rauhallinen ja rento mutta ilmeisesti Maxilla oli huono vaikutus neitiin. Ensin Nita rentoutui ja oli ihan kiltisti hierottavana. Mä sitten pitelin Maxia ja koitettiin saada se rentoutumaan huonoin tuloksin. Huoneeseen asteli joku outo ihminen, ja siitä alkoikin ensimmäinen show. Max oli todella stressaantunut ja alkoi haukkua, Nita tietenkin lähti mukaan. Sen jälkeen neiti alkoi uikuttaa levottomasti ja pyrki koko ajan mun luo. Seuraavaksi huoneeseen löntysteli asteli älyttömän lihava labradorinnoutaja, joka koitti tehdä iloisesti tuttavuutta koiriin, jotka haukkuivat sille niskakarvat pörrössä.

No, koiran omistaja kävi sen sieltä hakemassa pois ja Maxi siirrettiin pöydältä lattialle kun se oli niin levoton. Mä siirryin pitelemään Nitaa ja neiti rauhoittui mukavasti kun rapsuttelin sitä samalla kun hieroja hieroi. Max antoi periksi ja heitti maahan kyljelleen. Huh. Kunnon hierontaa herra ei kuitenkaan saanut, sillä aikaa oli enää niin vähän jäljellä. Nita toivottavasti sai jotain tuosta irti, ja jos vaikka agility sujuisi taas vähän vauhdikkaammin. Pitää kyllä jatkossa saada se hieroja tänne kotiin, kun ei tuollaisesta tule mitään...

Tässä pari kuvaa eiliseltä lenkiltä, yritin epätoivoisesti väsyttää nuo kaksi ennen hierojaa mutta eihän niiltä koskaan virta lopu. Lopussa myös video uusimmasta tempusta, pään ravistelusta. Pitäs vielä häivyttää vielä nuo targetit, että näyttäis kivemmalta :)