Olin vanhempieni luona ensilumen sataessa, ja käytiin koko lauman kanssa laavulla paistamassa makkaraa. Koirilla oli hauskaa, etenkin Max nautti lumesta kinoksiin sukellellen. Romppu koitti parhaansa mukaan pysyä Nita-äidin perässä - heikoin tuloksin. Pikkuinen alkaa kuitenkin olemaan jo sen verran iso, että eiköhän sekin kohta muiden vauhdissa pysy.
Tässä kuitenkin haaste:
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
1. Epämiellyttävin asia, jonka koirasi on löytänyt?
Juuri viikonloppuna koirat löysivät ojanpohjalta hirven sisälmyksiä tms. Voin kertoa että meinasin laatta lentää kun toiset kiskoivat niitä suihinsa. En kuitenkaan usko että kukaan ehti niitä nielaista, mutta haju oli kar-mi-va. Eikä verinen oja muutenkaan kovin herkulliselta näyttänyt.
2. Mitä harrastat koirasi kanssa ja miksi? Pärjäisikö koirasi arkielämässä jos ette harrastaisi mitään?
Minä harrastan Nitan kanssa agilityä, jonka vuoksi blogi alunperin perustettiinkin. Agility on vauhdikas ja hauska laji, johon jää tosi nopeasti koukkuun. Ilman tätä lajia koira pärjäisi varmasti, omistajasta en olisi niin varma :D Vanhempani harrastavat koirien kanssa metsästystä. Jos sitä enää harrastukseksi voi kutsua, sillä se on nykyään enemmänkin elämäntapa. Agility omalta osaltaan tukee tätä harrastusta - se ylläpitää lihaskuntoa tulevaa metsästyskautta varten. Se on myös hyvä tapa väsyttää koira henkisesti kuin fyysisestikin.
On, etenkin nykyään! Opiskelen Seinäjoella ammattikorkeakoulussa kulttuurituottajaksi, ja Nita asuu pääosin vanhempieni luona Jurvassa. Opiskelijaelämä on hektistä, eikä neiti viihdy kaupungissa pitkiä jaksoja. En omista autoa, ja asun vilkkalla alueella. Koiraa on mahdotonta päästää vapaaksi, kun kaikki lenkkimaastot sijaitsevat niin kaukana. Koiraharrastus on siis jäänyt tosi vähälle viimeaikoina.
4. Mikä on viimeisin ”ahaa”-elämys koiraharrastusten tiimoilta?Koirien kanssa on tullut touhuttua sen verran vähän, että pakko sanoa etten muista mitään erityistä.
Mielestäni osaan lukea etenkin Nitaa ja perheen muita koiria todella hyvin ja pärjään koko lauman kanssa mainiosti yksinkin. Mutta muiden, etenkin tuntemattomien koirien suhteen olen aika epävarma enkä yleensä kauheasti edes jaksa niistä kiinnostua.. Olen aika kärsivällinen persoona, mutta mieleen ei tule mitään erityistä piirrettä.
6. Onko blogin ylläpito antanut sinulle mitään? Uusia ajatusmalleja, treenivinkkejä, treenikavereita?
Olen mielestäni oppinut näkemään paremmin omat virheeni agilityn saralla ja suunnittelemaan realistisia tavoitteita!
7. Saako koiraan kajota fyysisesti? Jos saa niin missä menee raja pakotteen ja eläinrääkkäyksen välillä?
Itse en juurikaan turvaudu fyysiseen komenteluun tai pakotteisiin, mutta joskus koiran esim. nuuhkiessa maata enkä saa siihen kohtaktia saatan "tökätä" sitä kevyesti sormellani kylkeen että se havahtuisi. En etenkään Nitan kohdalla käyttäisi kuitenkaan mitään kovempia keinoja kun se on sen verran pehmeä koira. Enkä ala tässä pohtimaan eriluontoisten ja tyyppisten koirien käsittelyä..
8. Oletko löytänyt elämäsi rodun vai onko etsintä vielä kesken?
Kokemusta on vain yhdestä rodusta, mutta kyllä setterit tuntuvat aika omalta. Aion kyllä vielä kokeilla muitakin rotuja kunhan sopiva elämäntilanne tulee eteen.
9. Millaisista asioista/ominaisuuksista olet muille koirakoille kateellinen? Pistääkö naapurin Rekun siisti seuraaminen kateuden vihreän poskille?
9. Millaisista asioista/ominaisuuksista olet muille koirakoille kateellinen? Pistääkö naapurin Rekun siisti seuraaminen kateuden vihreän poskille?
Mun kateus nousee pintaan agilityradoilla - mutta yleensä ne on vaan hetkellisiä tuntemuksia. Kateuskin johtuu lähinnä jostain rotujen ominaisuuksista, eivätkä niinkään koirasta tai sen koulutuksesta. Olisihan se kiva jos Nita olisi yhtä sähäkkä ja nopea kuin paimenkoira, mutta yleensä tälläset fiilikset menee kuitenkin tosi nopeasti ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti