Agilityä ja eroahdistusta

Nitan kanssa tehtiin muutama viikko sitten hienot treenit. Kontaktit on edelleen vielä epävarmat ja koira tuli keinusta aika pahannäköisesti läpi. Motivaatio kuitenkin oli katossa ja uusi lelu toi koiraan selvästi lisää vauhtia. Koira haki kepit upeasti ja teki ne niin hienosti!

Seuraavat treenit olivatkin varsin kummalliset. Koira oli kyllä innoissaan ja kävi kierroksilla, muttei keskittynyt agilityyn ollenkaan! Se kyttäsi vain lelua eikä palauttanut sitä takaisin palkkauksen jälkeen. Nita oli todella innoton hyppäämään, joten aloin epäillä selän taas kipuilevan. Ehkä leikkiminen oli jonkinlainen sijaistoiminto: Nita tykkää agilitystä ja kävi kierroksilla, mutta selän takia ei halunnut suorittaa esteitä joten purki energiansa leikkimiseen. Rataa ei siis päästy tekemään ja lähdettiin siitä kunnon jäähdyttelylenkille.

Nitan kylki alkoi näyttämään tältä parin päivän kuluttua treeneistä. Sillä oli ennenkin samanlainen vaiva, jonka luulin johtuvan allergiasta. Lähes vuoden agilitytauon aikana kylki oli kuitenkin täysin rauhassa.

Treeneistä Nita lähti äidin mukana takaisin Jurvaan, sillä meillä on ollut hieman ongelmia. Neiti on nimittäin yhtäkkiä päättänyt, että yksinolo on kamalin asia maailmassa...

Nita on ollut luonani aikaisemminkin, yleensä viikonloppuja/viikkoja kerrallaan. Syksyllä videoin sen yksinoloa, ja koiralla ei tuntunut olevan mitään ongelmaa sen kanssa. Kun Nita tuli tänne tammikuun alussa, kuulin naapurilta että koira oli haukkunut poissaollessani. Alettiin heti treenaamaan rauhallisia lähtöjä, ja itse ramppasin rappuun ja takaisin. Kokeiltiin haukkupantaa ja DAPia. Reilu viikon harjoittelun jälkeen koira oli täysin hiljaa kauppareissun ajan. Koulupäivät olivat sille kuitenkin liikaa, sillä videolta huomasin että n. puolentunnin yksinolon jälkeen täällä alkoi itku ja koira muuttui levottomaksi. Kotiin palatessa se kiipeili pöydille eikä meinannut rauhoittua.

Nita on tietenkin jo kohta 6-vuotias ja elänyt aina laumassa, mutta ihmettelen suuresti mistä tämä käytös johtuu sillä aikaisemmin se on ollut ihan rauhallinen. Mitä nyt tapansa mukaan hötkyilee aina kun joku pukee ulkovaatteita, sillä se on aina valmis ulkoilemaan :D Joku on saattanut säikäyttää koiran tai sitten se on kyllästynyt siihen että aina lähtiessäni saatan olla pitkäänkin poissa. En tosin tiedä, onko koirilla varsinaista ajantajua. Kotona Nita ei juuri viihdy lauman kanssa: se nukkuu yksin minun vanhassa huoneessani ja käy ihmisten ilmoilla lähinnä ruokailemassa.



Agilityä me tuskin jatketaan ainakaan näin aktiivisesti, sillä ei ole kiva kuskata koiraa kuukauden välein osteopaatille korjattavaksi. Kyljen repiminen juontaa selvästi selkäkipuun, eikä allergiaan. Eniten tässä harmittaa, ettei minulla taaskaan ole koiraa jonka kanssa lenkkeillä ja touhata. Voi olla, että kokeilemme vielä sopeuttaa Nitaa tänne, mutta se vaatii paljon aikaa. Pitkät koulupäivät vain pitkittävät ongelman ratkaisua, enkä uskalla suututtaa naapureitani enempää.





Parin viikon aikana ehdin taas tottua koiralliseen elämään, ja löydettiinkin paljon uusia lenkkipaikkoja!