Kirjoittelin tänne reipas vuosi sitten Nitan eroahdistuksesta. Koira ei sopeutunut kerrostaloon sitten millään, vaan meni aina ihan paniikkiin yksin ollessaan. Harjoitus ei tuottanut tulosta, eikä naapurit sietäneet yhtään koiran ääniä päiväsaikaan. Nita lähti takaisin vanhempien luokse, omakotitaloon tutun lauman luokse.
Rivitaloon kun muutettiin, päätin että nyt kokeillaan uudestaan. Kyseessä kun on rauhallinen mutta nuorekas rivitaloasuinalue, ja päätyasunto. Mullakin kun on pitkä kesäloma, eli aikaa harjoittelullekin olisi.
Kaikki on kuitenkin sujunut alusta asti hyvin. Koira on niin rauhallinen yksin ollessaan; nukkuu pedillään, syö luita eikä tunnu ikävöivän yhtään. Siis käyttäytyy täysin päinvastaisesti kuin kerrostalossa.
Alusta asti meillä on ollut DAP -haihdutin seinässä eikä tietenkään olla huomioitu koiraa kotiin tullessa tai kotoa lähtiessä. Ainoastaan sanotaan vain "Nita odottaa". Ja se odottaa! Olen ollut niin ylpeä siitä. Ensimmäisen kerran avasin kuvaamani videopätkän yksinolosta tärisevin käsin, mutta sainkin yllättyä positiivisesti.
Koska taustalla on kuitenkin ollut jonkin asteista eroahdistusta, niin varmasti jatkossakin toimitaan tähän malliin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, sillä Nitakin tuntuu viihtyvän meillä niin kivasti. Se saa tietysti enemmän huomiota kuin isossa laumassa ja pääsee pitkille lenkille uusiin maastoihin. :) Eikä Nitan tarvitse enää montaakaan viikkoa olla ainoana koirana.
Olen niin iloinen siitä että oon saanut tuon otuksen mun luokse! Nitallakin on jo ikää 7 vuotta, eli oletettavasti yli puolet yhteisestä ajasta on jo kulunut.
Saitte Liebster Award haasteen!
VastaaPoistahttp://mainiomanta.blogspot.fi/2015/07/28-liebster-award.html