Arkisempia kuulumisia

Me ollaan eletty Hertan kanssa aikamoista hiljaiseloa. Näyttelyistä on edessä vielä muutaman kuukauden tauko, mutta keväälle ja kesälle olen tehnyt jo paljon suunnitelmia. Kevään näyttelyrupeama starttaa Vaasan kansainvälisestä näyttelystä. Vielä on siis hyvää aikaa kasvattaa lihaksia ja turkkia!

Hertta aloitti, viihdoin ja viimein, toiset juoksunsa. Ensimmäinen juoksu sillä alkoi viime toukokuussa, noin 9kk ikäisenä. Toista juoksua sitten saatiinkin odottaa lähes 9kk. Ei tosin haittaa, kun ollaan saatu niin rauhassa harrastaa ja treenata. Ihan kiva, jos se pitää tälläisen juoksuvälin myös jatkossa.

Hertta ja manchesterinterrieri Nuuti. Tiimivärit, tottakai!

Agilityä saatiin lupa treenata housut jalassa, ja hieman epäillen menin treeneihin. Juoksu ei ole kuitenkaan sekoittanut tämän neidin päätä, vaan se teki hommia ihan superhienosti. Oikeastaan jopa hieman paremmalla teholla kuin aikaisemmin. Hertasta on juoksun myötä tullut vieläkin ahneempi, ja se voisi syödä ihan mitä vaan. Näin ollen treeneissä se teki kaikkensa namien eteen. Kyllähän se muutenkin on tosi ahne, ja tekee hyvin hommia ruokapalkalla, mutta tämä oli ihan uusi ulottuvuus :D Sain myös vihdoin hankittua treeninamiksi paljon kehutun naturis -pötkön, ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Niin helppo pilkkoa, hyvä maistuvuus koiralle eikä tahraa omiakaan taskuja.

Treenitkin on sujuneet huomattavasti paremmin pienen itsetutkiskelun jälkeen. Huomasin miten paljon mun oma mielentila vaikuttaakin koiraan. Itse turhauduin virheistä ihan liikaa, ja se paineisti myös Herttaa. Ollaan helpotettu jonkun verran treenejä, ja jos jokin asia ei meinaa sujua niin tehdään välissä jotain hauskaa. Olen myös panostanut sen kanssa leikkimiseen, enkä kiirehdi palkkaamisen suhteen. Nämä pienet muutokset ovat vaikuttaneet treeneihin positiivisesti, ja Hertan vauhti on kasvanut jo paljon. Myös kehitystä on mielestäni alkanut tapahtumaan, kun molemmat mennään hyvällä fiiliksellä sinne radalle tekemään hommia. Kyllä tästä viellä hyvä tulee!

Pallohullut 

Juoksusta huolimatta Hertta on saanut koirakontakteja, vaikka vakkarikamuja Riimiä ja Tarmoa ei olla pystyttykään tapaamaan. Onneksi on kuitenkin myös narttukavereita, joiden kanssa ollaan treffattu metsälenkkien merkeissä. Hertalle on niin tärkeää päästä leikkimään ja touhaamaan lajitovereiden kanssa. Nita kun on asunut vanhempieni luona kesän muutosta lähtien.

Lauantaina käytiin kiertämässä 8km luontopolkureitti yhdessä manchesterinterrieri Nuutin ja Ilonan knassa. Reissuun kului noin kaksi tuntia kun pysähdyttiin välissä kuvailemaan. Pakko kyllä myöntää, että en ole itsekään ihan parhaassa kunnossa, kun viimeisillä kilometreillä alkoi tuntua jaloissa. Myös Hertta väsähti tästä reissusta tosi paljon! Se lenkkeilee päivittäin vapaana metsässä, mutta sen tempo on huomattavasti rauhallisempi kuin kaverin kanssa juostessa. Täytyy useammin päästä juooksuttamaan sitä kaverin kanssa, niin kohoaa kuntokin.