Tilannekatsaus harrastuksiin

Pitkästä aikaa on hyvä tehdä pieni tilannekatsaus meidän harrastuksiin! Sain koostettua teille jopa pari hyvin lyhyttä videota, koska ne nyt vaan kertoo enemmän kuin sanat.

Agilityssä olen ollut huomaavivani edistystä. Vauhtia ja varmuutta on tullut lisää ja sen myötä treenaaminenkin on tuntunut hyvältä. Olen keskittynyt todella paljon palkkaamiseen ja ollaan suosiolla jätetty vaikeammat treenit ja ohjauskuviot väliin. Viimeksi ratatreenit sujui jotenkin mielettömän hyvin ja Hertta väsähtikin aika nopsaa. Rimat oli vahingossa jääneet 50cm ja tajusin asian vasta treenien jälkeen. Hienosti tuo hyppi eikä pitänyt asiaa kummallisena, vaikka ollaan tähän asti treenattu hyppyjä 40cm rimoilla. Rengas alkaa sujua radan osana. Ensimmäistä kertaa radalla oli myös A-este, jota ollaan treenattu rehellisesti sanottuna kahdesti aikaisemmin. Taktiikkani tehdä puomi ensin kuntoon näyttää kuitenkin toimivan, ja A-esteen suorittaminen ja 2on2off kontaktilla toimi kuin vanhalla tekijällä :)

Keinutreeni aloitettiin lähes alusta, Hertan alkaessa inhoamaan estettä. Aluksi se jännitti jopa puomiakin, mutta olen hyvin saanut erotettua nämä esteet toisistaan ja puomille mennään taas itsevarmasti. Keinu jännittää edelleen, mutta onneksi seuralla on käytössä säädettävä keinu jolla harjoituksia voi helpottaa. Kepeillä ollaan myös edistytty. Tykkään Hertan tekniikasta tosi paljon, vielä pitäisi häivyttää ohjureita ja suoristaa kepit ihan kokonaan. Suoristus on ihan senteistä kiinni, mutta en ole halunnut vaikeuttaa treenejä liikaa ottaen samaan aikaan ohjurit pois.



Rally-tokoa ollaan treenattu ihan vaan kotosalla, talvella käväistiin kerran seuran järjestämässä päiväryhmässä. Saatiin siellä ihan mahtavia vinkkejä seuraamiseen! Tässä videossa näkyykin vain seuraamista, mutta onhan se rally-tokossakin tärkein juttu. Liikeestä maahan -kyltti sujuu hyvin, samoin 1 askel, 2 askelta, 3 askelta kyltit. Eteenmenosta yritän saada käsimerkkiä häivytettyä, ja varmaan treenataan se vähän uudella tavalla kosketuskeppiä hyödyntäen. Käännöksissä takapäänkäyttö voisi olla hieman parempaa, mutta ihan kivasti alkaa jo sujua. :)

Vaasa KV 2017

Eilen pyörähdettiin näyttelykehässä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Tuomarimuutos harmitti hieman, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan.

"20kk narttu joka on erinoimaista tyyppiä. Koira on vielä kauttaaltaan kapea. Hyvä pää, hieman kevyt kaula. Hyvä selkä ja häntä. Ikään sopiva rintakehä. Hyvin kulmautunut ja hyvät liikkeet. Hyvä turkki" NUO-ERI NUK1

Harmi ettei SA:ta tällä kertaa saatu, mutta tästä on hyvä jatkaa ensi kuussa Tampereen KV -näyttelyyn. Kuvat on napsittu noin viikko sitten, kun Hertta kävi kasvattajalla trimmissä. Tässä vielä todistusaineistoa Vaasasta. Kuvausolosuhteet ovat siellä aika haastavat, mutta katsokaa miten hauskaa meillä oli kehässä! :D

Arkisempia kuulumisia

Me ollaan eletty Hertan kanssa aikamoista hiljaiseloa. Näyttelyistä on edessä vielä muutaman kuukauden tauko, mutta keväälle ja kesälle olen tehnyt jo paljon suunnitelmia. Kevään näyttelyrupeama starttaa Vaasan kansainvälisestä näyttelystä. Vielä on siis hyvää aikaa kasvattaa lihaksia ja turkkia!

Hertta aloitti, viihdoin ja viimein, toiset juoksunsa. Ensimmäinen juoksu sillä alkoi viime toukokuussa, noin 9kk ikäisenä. Toista juoksua sitten saatiinkin odottaa lähes 9kk. Ei tosin haittaa, kun ollaan saatu niin rauhassa harrastaa ja treenata. Ihan kiva, jos se pitää tälläisen juoksuvälin myös jatkossa.

Hertta ja manchesterinterrieri Nuuti. Tiimivärit, tottakai!

Agilityä saatiin lupa treenata housut jalassa, ja hieman epäillen menin treeneihin. Juoksu ei ole kuitenkaan sekoittanut tämän neidin päätä, vaan se teki hommia ihan superhienosti. Oikeastaan jopa hieman paremmalla teholla kuin aikaisemmin. Hertasta on juoksun myötä tullut vieläkin ahneempi, ja se voisi syödä ihan mitä vaan. Näin ollen treeneissä se teki kaikkensa namien eteen. Kyllähän se muutenkin on tosi ahne, ja tekee hyvin hommia ruokapalkalla, mutta tämä oli ihan uusi ulottuvuus :D Sain myös vihdoin hankittua treeninamiksi paljon kehutun naturis -pötkön, ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Niin helppo pilkkoa, hyvä maistuvuus koiralle eikä tahraa omiakaan taskuja.

Treenitkin on sujuneet huomattavasti paremmin pienen itsetutkiskelun jälkeen. Huomasin miten paljon mun oma mielentila vaikuttaakin koiraan. Itse turhauduin virheistä ihan liikaa, ja se paineisti myös Herttaa. Ollaan helpotettu jonkun verran treenejä, ja jos jokin asia ei meinaa sujua niin tehdään välissä jotain hauskaa. Olen myös panostanut sen kanssa leikkimiseen, enkä kiirehdi palkkaamisen suhteen. Nämä pienet muutokset ovat vaikuttaneet treeneihin positiivisesti, ja Hertan vauhti on kasvanut jo paljon. Myös kehitystä on mielestäni alkanut tapahtumaan, kun molemmat mennään hyvällä fiiliksellä sinne radalle tekemään hommia. Kyllä tästä viellä hyvä tulee!

Pallohullut 

Juoksusta huolimatta Hertta on saanut koirakontakteja, vaikka vakkarikamuja Riimiä ja Tarmoa ei olla pystyttykään tapaamaan. Onneksi on kuitenkin myös narttukavereita, joiden kanssa ollaan treffattu metsälenkkien merkeissä. Hertalle on niin tärkeää päästä leikkimään ja touhaamaan lajitovereiden kanssa. Nita kun on asunut vanhempieni luona kesän muutosta lähtien.

Lauantaina käytiin kiertämässä 8km luontopolkureitti yhdessä manchesterinterrieri Nuutin ja Ilonan knassa. Reissuun kului noin kaksi tuntia kun pysähdyttiin välissä kuvailemaan. Pakko kyllä myöntää, että en ole itsekään ihan parhaassa kunnossa, kun viimeisillä kilometreillä alkoi tuntua jaloissa. Myös Hertta väsähti tästä reissusta tosi paljon! Se lenkkeilee päivittäin vapaana metsässä, mutta sen tempo on huomattavasti rauhallisempi kuin kaverin kanssa juostessa. Täytyy useammin päästä juooksuttamaan sitä kaverin kanssa, niin kohoaa kuntokin.

Tavoitteet vuodelle 2017

Perinteiseen tapaan ajattelin rustailla ylös tulevan vuoden tavoitteita. Niitä on sitten kiva katsoa vuoden päästä, ja pohtia mitä kaikkea tulikaan tehtyä :)

Hertta

• Hertta osaa vuoden lopussa kaikki agilityesteet
  Ollaan tehty oikeastaan jo kaikkia muita, paitsi keinua ja A:ta, sillä ensin opetellaan kontaktit kuntoon puomilla. Osa esteistä kaipaa vielä treeniä ja varmuutta
• Muutama startti epävirallisissa agilitykisoissa
• Rally-tokon alokasluokan kylttien opiskelu
• Näyttelyistä SERT
• Käydä yhdessä näyttelyssä ulkomailla (esim. Viro)
• Terveystarkki (selkä, lonkat, kyynärät)
• Uimisen opettelu koirauimalassa ja kesällä luonnonvesissä

Nita

• Osallistuminen erikoisnäyttelyyn
• Ehkäpä muutama epävirallinen rally-tokokisa
• Terveenä pysyminen

Minä

• Agiliyyn suhtautuminen itsevarmemmin. Ei virheistä saa luovuttaa, ja niitä tulee väkisinkin välillä.
• Kamera mukaan lenkille useammin. Nautin kuvaamisesta, mutta silti aina unohdan sen kameran hyllyyn pölyttymään!
• Tutustuminen kivoihin luontopolkureitteihin, enemmän retkeilyä Hertan kanssa

Seinäjoki KV 2016

Lauantaina oli pitkästä aikaa luvassa koiranäyttelypäivä, ihan täällä kotipaikkakunnalla. Silti kello soi aikaisin, kun kehä alkoi jo yhdeksältä ja ennen irlanninsettereitä oli vain muutama muu rotu.

Saavuttiin paikalle ajoissa, mutta silti oli hieman hankaluuksia löytää häkille sopivaa paikkaa. Hertta on nykyään niin chilli näyttelyissä kävijä, että se haluaa vaan saman tien päästä häkkiin nukkumaan kauneusuniaan. Joskus se yrittää päästä häkkiinsä kun olen vasta sitä kokoamassa :D Ennen ei tullut häkissä nukkuminen kuuloonkaan, vaan sieltä yritettiin raivolla tulla läpi.

Kuva: Joakim Caldén

Kehässä Hertta käyttäytyi hienosti ja jaksoi seisoa hyvin paikallaan. Lattia oli liukas ja matotettu aika kehnosti. Myös kehä oli pieni - kuten sisänäyttelyissä yleensäkin. Liikkeet onneksi miellyttivät tuomariakin, joten hyvin nekin sujuivat. Tuomarina toimi ruotsalainen Lars Widen, ja arvostelu on suomennettu käännöspalvelussa. :)

"Juniorinarttu, jolla hyvä koko. Kaunis femiininen pää, kiva ylälinja. Rintakehä kehittymässä. Oikein kulmautunut. Oikein mukavat liikkeet joka kulmasta. Turkki ei tänään näyttelykunnossa. Kaunis väri. Lupaava juniori" JUN-ERI JUK1 

Kuva: Joakim Caldén

Olin niin ylpeä ja iloinen tuosta arvostelusta :) Tuomari todella tykkäsi Hertasta, mutta sanoi ettei halua juniorille antaa SA:ta. Eipä me sillä mitään oltaisi tehtykään, kun nartuissa oli niin kova taso. On kuitenkin niin hieno huomata miten paljon Hertta on kehittynyt, ja odotan innolla että se kasvattaa kunnon turkin!

Viikonloppu Tampereella

Vietettiin Hertan kanssa hieman pidennetty viikonloppu Tampereella. Mitään kummempaa ohjelmaa en ollut suunnitellut, mutta tavattiin muutama koiratuttu ja Hertan kasvattajaa. Tutkittiin tietysti uusia lenkkimaastoja, ja kierrettiin muutama kiva luontopolku.



Hertta oli oikein reipas reissukoira, ja maalaisjunttini sopeutui kerrostaloelämään hyvin. Väsymyksen kyllä huomasi, uudet hajut, äänet ja runsas tekeminen teki tehtävänsä.

Vas. Hertta, sisko Ruska, emä Kaisla, isoäiti Pihka ja vääränrotuiset Hekla ja Hilla.

Perjantaina tavattiin pitkästä aikaa Hertan kasvattajaa, ja paikalle pääsi myös Hertan sisko Ruska omistajineen. Oli hauskaa miten samannäköisiä siskot olivat. Siis lähes identtisiä! Ulkonäön lisäksi eleet ja ilmeetkin olivat ihan samanlaisia. Tytöillä synkkasi heti hyvin, ja ne viilettivät kilpaa pitkin metsää. Aina ei ollut ihan varma, kumpi juoksi edellä.

Hertta 15kk

Käytiin viikonlopun aikana kiertämässä Hervannan luontopolku (5km) kahdesti sekä Suolijärven luontopolku (4,5km) myös pariin otteeseen. Mitäpä sitä hyväksi havaittuja reittejä muuttamaan! Oli kiva, että kaupungista löytyi kunnon metsämaastoa, jossa uskalsi päästää koiran vapaaksi juoksentelemaan.


Tampere oli oikein viihtyisä, ja kohteli meitä hyvin. Ensi kerralla olisi tarkoitus käydä tutustumassa Tampereen koirauimalaan, josko Herttakin oppisi ensi kesäksi uimaan :D Kunhan vaan saadaan joku kaveri houkuteltua mukaan, sillä yksin ei puoleksi tunniksi kannata aikaa sinne varata. Jos blogin lukijoista löytyy joku Tamperelainen, joka haluaisi jakaa uintikuluja meidän kanssamme, ota ihmeessä yhteyttä! :-)

Rakennekatselmuksessa

Lauantaina 1.10 käväistiin Hertan kanssa kanakoirakerhon järjestämässä rakennekatselmuksessa. Tuomarina siellä oli Eeva Anttinen, ja Hertta oli ainut oman rotunsa edustaja. Minusta oli kiva saada hieman normaalia näyttelyarvostelua kattavampi arvio koirastani. Arvostan myös Eeva Anttista tuomarina, ja mielestäni Hertan arvostelu näyttää ihan Hertalta.

Saatte nyt arvostelun kahdessa osassa, että se on edes jotenkin luettava :)



Suurimmat virheet löytyivät Hertan päästä sekä ilmeestä. Hertan kuono on lähes yhtä leveä kuin kallo, ja se kuulemma vaikuttaa ilmeeseen. Kuonon tulisi siis olla hieman kalloa kapeampi. Myös Hertan päälaella on nk. "viisauden nystyrä", joka sekin vaikuttaa negatiivisesti ilmeeseen. Myös otsapenger on hieman liian loiva. Sivuprofiililtaan pää on kaunis ja rodunomainen, mutta edestä katsottuna nämä virheet löytyvät.

Tuorein kuva Hertan päästä, josta näkyy hyvin tuo kallon keskiharjanne, "viisauden nystyrä"

Pakko myöntää että olen pitänyt Hertan etukulmauksia liian niukkoina, mutta niistä ei kummempaa mainintaa tullut. Sen sijaan takaraajoista löytyy suoruutta, joka vielä korostuu kun seisottaessa venytän takajalkoja liikaa. Tämä oli hyvä kuulla, sillä oma silmäni ei ole esim. kuvissa huomannut tälläistä. Nyt kun katsoin kuvia ihan uusin silmin, tajusin asian. Tosi hassua, miten sitä tuijottelee omaa koiraansa niin sokeasti.

Hertta sai kuitenkin paljon kehuja rakenteestaan, joka Anttisen mielestä on erinomainen. Hertta on suhteessa tasapainoinen, ja kuulemma suurin osa esille tulleista asioista on niuhottamista. Mutta sehän tämän tilaisuuden tarkoitus taisikin olla, sillä jokaiselle koiralle oli varattu n. 15min aikaa arvosteluun. :)



Myös karvapeitteestä ja väristä tuli kovasti kehuja. Hapsutus on vielä niukkaa, ja odotankin että koska neiti päättäisi kasvattaa itselleen uudet hapsut. Tässä vetauskuva kesäkuulta, ja uusin kuva syyskuulta. Hienot hapsut katosivat kesän aikana, mikä kasvattajan mukaan on normaalia. Lupaili, että kohta Hertalle kasvaa hieno uusi turkki tilalle.

Hertta 18.6. (11kk)

Hertta 3.9. (14kk)

Kokonaiskuva tässä kunnossa Hertasta on erittäin hyvä, ja olen siihen oikein tyytyväinen. On kiva omistaa tasapainoinen ja terverakenteinen koira :) Eiköhän se tuosta vielä paljonkin kehity, kun ikää tulee lisää. Esim. eturintaa odotellessa..

Puhelinkuvia ja sekalaisia kuulumisia kesältä

pitkästä aikaa päätin tulla jakamaan teille puhelinkuvia. Jos seuraatte meitä instagramissa, on osa kuvista varmasti jo sieltä tuttuja. Uuden päivityksen jälkeen olen myös lisäillyt pieniä videopätkiä meidän arjesta, eli jos sellaiset kiinnostaa niin kannattaa käydä kurkkaamassa :)


1. Kesällä me Hertan kanssa pyörähdettiin muutamassa mätsärissä, joissa se sijoittui oikein malliikkaasti. Hieno showpiskini! 2. Uimassakin käytiin vähän väliä, vaikka se ei aina ihan sujunutkaan. Nyt kesän loppuessa Hertta kuitenkin pysyy jo pinnalla. 3. Mun syntymäpäivänä lähdin kavereiden kanssa käymään yksillä, ja Herttainen pääsi mukaan. Siinä se kiltisti hengaili ja nautti saamistaan rapsutuksista. 4. Koirapuistoiltiin mun mittarilla paljon, ja Hertta sai monta kivaa koirakamua.


Ihana punavalkoinen irlanninsetteri Riimi tuli hoitoon loppukesästä, ja näistä kahdesta on tullut ihan parhaat kaverit. Hertalla  ja Riimillä on jotenkin niin samat jutut, ja ne viihtyvät toistensa seurassa.


1. Hertan asennot on jotain käsittämätöntä välillä :D Miten noin mutkalla pystyy nukkumaan? 2. Hallilla ollaan käyty treenaamassa rally-tokoa, molempien tyttöjen kanssa. 3. Agilityäkin ollaan tehty paljon! Hertta palkkautuu leluilla tosi hyvin. 4. Muuttolaatikosta löytyi kiva pehmolelu, joka ei ollut tarkoitettu Hertan hampaisiin...


1. ♥ 2. Hertan kanssa kolautettiin päät yhteen, ja sain siitä tosi kivan mustan silmän pitkäksi aikaa. 3. Ollaan myös jahdattu Pokémoneja pitkin Seinäjokea julkaisupäivästä saakka. 4. Hertta oli mukana Match Show:n järjestelyissä. Ihan tyhmää kun mitään ei saanut ottaa pusseista, jotka oli täynnä kivoja leluja ja herkkuja. 

Vuosi sitten...

..Sain vihdoin hakea ensimmäisen oman koiran, Hertan, kotiin. Monen vuoden haave toteutui, enkä voisi edelleenkään olla iloisempi tästä otuksesta.
 



Vuoden sisään on mahtunut kaikenlaista, etenkin oma arki muuttui, noh, aika radikaalisti. Kahden koirattoman vuoden aikana kävin lenkillä ihan naurettavan vähän. Niin vähän, että määrä on laskettavissa kahden käden sormilla. Nykyään lenkkeily kuuluu arkirutiineihin, ja tuntuu että omakin pää hajoaa jos ei pääse nauttimaan raittiista ulkoilmasta. Nykyään arjessa on muutenkin paljon kaikkea mielenkiintoista. Parina kertana viikossa suunnataan Hertan kanssa hallille treenaamaan, ja ne on sellaisia pieniä arjen kohokohtia. Viikonloput menee harrastuksissa, kisoissa tai ihan vain luontopoluilla koirien kanssa retkeillessä. Ja se on sitä, mistä minä ainakin nautin.



Hertta on sellainen johon kaikki ihastuvat. Lenkeillä vatsaantulijat kehuvat koiran ulkonäköä, ja naapurit tykkäävät rapsutella. Mikäs siinä, kun myös Hertta rakastaa lähes kaikkia ihmisiä, ja nauttii täysillä saamastaan huomiosta.



Halusin vain tulla jakamaan teille muutaman vertauskuvan. Melkosiesti on koira kehittynyt, ja musta tuntuu että se vain kaunistuu päivä päivältä. Ihana Hertta!

Agilityä Hertan kanssa

Eilen innostuin ajamaan hallille ja tekemään Hertan kanssa lyhyehkön omatoimitreenin. Meillä on aina joka maanantai ohjattu agilityn alkeiskurssi, josta olen ollut tosi innoissani. Meidän kouluttajat on huippuja, ja tuntuu hyvältä kun joku oikeasti osaava kertoo kädestä pitäen miten pitää tehdä. Vaikka mulla on jo harrastustaustaa Nitan kanssa, tuntuu että olen ihan pihalla kaikesta. Nitalle kaikki on opetettu sinne päin ja täysin väärin. On siis ollut paljon itselläkin opeteltavaa, ja vieläkin on.



Suurin syy hallille lähtemiseen oli pujottelukepit ja hypylle eteneminen. Keppejä ei ihan kerran
viikossa treenaamalla opita, joten niitä täytyy käydä tekemässä useammin. Harjoitellaan keppejä verkoilla. Hertalla alkaa olla jo kivasti vauhtia ja hyvä tyyli pujotellessa.

Hypyn tarjoamista tehtiin ihan vaan naksuttelemalla, kun treeneissä maanantaina käsky kävi. Hertta ei oikein osannut hakeutua hypylle, kun harjoiteltiin ohjauskuvioita. En ottanut videolla tuota hypyn tarjoamista, mutta koska se alkoi sujua hyvin niin tehtiin muutama sokkari ja valssiharjoitus hypyillä ja putkella. Nekin alkoivat sujua kivasti. Olen itse kamalan kömpelö ja huidon kaikkea turhaa koiralle. Pitäisi myös malttaa antaa sen pähkäillä asioita itse, eikä aina näyttää ja viedä kädestä pitäen. Seuraavaksi voitaisiin käydä tekemässä ihan vaan putkeen irtoamista eri suunnista.

Kontakteja ollaan harjoiteltu laatikon avulla. Mulla on siitäkin jotain videota, ehkä joskus kasaan niistä jonkun kivan pätkän. Eli kotona harjoiteltiin laatikon avulla tuota 2on2off -asentoa, ja Hertta alkoi nopeasti yleistämään sitä muuallekin. Lenkeillä tehtiin lyhyitä harjoituksia esim. rappusissa ja lenkkipolun varrella sijaitsevilla vatsalihastreeniin tarkoitetuilla jutuilla :D. Hertta myös rally-tokotreeneissä itsepäisesti yritti karata kentällä sijainneelle puomille tarjoamaan tuota asentoa, on se vaan fiksu koira. Maanantaina treeneissä tehtiin madallettua puomia ihan vaan läpijuosten että koirat tottuisivat siihen. Hertta se vaan himmasi lopussa 2on2off asentoon vaikkei sitä edes vaadittu. Eilen sitten päätin kokeilla muutaman kerran sitä ihan esteellä. Mun pitää itse kiinnittää huomiota palkkaukseen, ja tehdä se ainakin koiranpuoleisella kädellä. Pitää myös tässäkin asiassa antaa koiralle tilaa tehdä, eikä koko ajan näyttää sille. Hertta kyllä osaa!

Viimeaikoina tapahtunutta

Vaikka viimeaikoina blogi onkin täyttynyt lähinnä näyttelyhöpinöistä, on meillä Hertan kanssa liuta muitakin harrastuksia. Aloitettiin mm. agilityn alkeiskurssi ja päästiin rally-tokoryhmään. Hertasta on kouluttajien mukaan tulossa hieno harrastuspiski, ja siltä minustakin tuntuu. Se tekee töitä aina täysillä, ja etenkin agilitystä se on syttynyt huimasti. Rally-tokossa saatiin kehuja perusasennosta, vaikka olin varma että se on varmasti opetettu väärin ja kaikki on pilalla :D Turhaan pelkäsin!



Ajattelin syventyä ainakin agilityyn täällä blogin puolella enemmänkin, kunhan saan kuvattua teille vähän videomatskua meidän treeneistä. Tällä kertaa halusin tulla kertomaan tuosta hienosta showpiskistäni, joka on kahminut palkintoja lähinnä tuolla mätsäripuolella. ;)

Tällä viikolla pyörähdettiin parissa mätsärissä, sillä lauantaina oli pitkästä aikaa luvassa ihan virallinen näyttely. Näyttelyhihna oli pölyttynyt kaapissa Club Showsta saakka, joten oli aikakin käydä vähän treenaamassa kehäkäytöstä. Keskiviikkona 10.8 käytiin Kauhajoella match showssa, jonka järjestelyt ei menneet ihan täysin nappiin. Mätsäri järjestettiin ampumaradalla (en tiennyt ennen kuin ajoin paikalle), ja siellä joku alkoi kesken kehien ammuskelemaan. Onneksi koirani on rohkelikko, eikä välittänyt asiasta. Vähän kyllä itse säikähdin, koska en tiennyt miten Hertta reagoisi. Tuloksena isojen koirien PUN2, mikä oli kiva ylläri. Palkinnot eivät tällä kertaa päätä huimanneet - saatiin hiusharja sekä muutama puruluu, mikä nyt ei ihan vastannut 8e ilmottautumismaksua. Palkintojen takia emme näissä karkeloissa käy, joten mitäs moisesta. Luut on ainakin koiralle maistuneet :)

Torstaina 11.8 lähdettiin extempore Vaasaan mätsäröimään. Olin oikein tyytyväinen Hertan käytökseen, ja hieno esiintyminen palkittiin isojen koirien PUN1 ja lopulta vielä BIS1 -tuloksella. Tuomarit kehuivat Herttaa ja sanoivat että oli kiva katsoa kun koira selvästi nautti esiintymisestä. Myös mulle on tärkeää, että Herttakin nauttii tästä harrastuksesta!

Seinäjoki RN 13.8, Hertta 13kk

Lauantaina sitten olikin jo tosi kyseessä. Hertta esiintyi mielestäni hyvin, mutta minulla on edelleenkin vaikeuksia asetella sen etujalkoja. Meidän kehässä oli myös harjoitusarvostelija, joka itseasiassa kävi mulle sanomassa että pitäisi asetella etutassut kunnolla rungon alle. Ero on kyllä valtava, kun kuvia katsoo. En tiedä onko Hertta vielä niin junnumaisen pehmeä, ettei jaksa seistä ryhdikkäästi, vai minkä vuoksi ne etutassut aina valuu pois sieltä rungon alta.

Noh, tuloksena kuitenkin tuttu JUN-EH JUK1. Tuomari Erja Nummi sanoi minulle, että Hertasta on tulossa kaunis koira, ja puutteet jotka sillä nyt ovat, katoavat kyllä iän myötä. Tunnistan arvostelusta täysin koirani, ja toivotaan että se eturinta sieltä vielä tulee, ja sehän vaikuttaa myös etukulmauksiin jonkun verran. Takaliikkeet sillä on tosiaan aika kamalat myös, kun kintereet heiluvat puolelta toiselle. Hertan pää on muutamassa kuukaudessa jo kehittynyt tosi paljon, kun se aikuistuu.

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Hieno pitkä pää jossa vielä otsaluut korostuvat. Kaula voisi kaartua paremmin. Hyvä selkä, vähän pitkä lanneosa. Hieman luisu lantio. Eturinta vielä puuttuu. Riittävä rintakehän pituus. Niukasti kulmautunut etuosa, paremmin takaa. Sopiva raajaluusto, hienot käpälät. Vapaat sivuliikkeet. Takaliikkeisiin toivoisin vakaammat kintereet. Oikean laatuinen karvapeite. Miellytävä käytös"

Oli kuitenkin mukava kuulla, että Nummi tykkäsi Hertasta, ja etenkin kehui päätä ja ilmettä. Tästä on hyvä jatkaa, ehkä uskaltaudun ilmoittamaan neidin myös Voittajaan ja Winneriin. Se on mulle sellainen näyttely, jonne olen pienestä saakka haaveillut pääseväni :D Hertta menee vielä junioriluokkaankin, ja onneksi tässä on monta kuukautta aikaa kasvaa ja kehittyä.

Vuosikas Hertta

12kk Kuva: Taija Linna

Maailman paras ja ihanin Hertta täytti eilen jo yhden vuoden. Tämä koira on alusta asti tuntunut niiin omalta, ja totesinkin kaverille että Hertan myötä olen viimeistään myynyt sieluni punaisille irlanninsettereille :D

Hertan pentuaikaa uskaltaisin sanoa aika helpoksi, kun olen lähipiirin ja ystävien pentuaikaongelmia kuunnellut. Toki kaikki on niin yksilöllistä, ja riippuu varmasti siitä miten itse asiat kokee. Hertta ei kuitenkaan ole vielä ikinä rikkonut mitään ihmisille kuuluvaa. Noin puolen vuoden iässä se räjäytti sisälmykset omasta pedistään, mutta sekin oli vain Biltemasta ostettu parinkympin peti. Kaikki lelutkin on pysyneet tuon koiran käsittelyssä ehjänä. Hertta osaa olla välillä hyvin päättäväinen jääräpää, mutta pääasiassa se on kuitenkin tosi kiltti mamantyttö. Lenkkeillään lähes missä vaan ilman hihnaa, koska Hertta ei poistu näköpiiristä. Yleensä se hölköttelee muutaman metrin säteellä minusta. Vastaantulijan bongatessaan tulee Hertta heti luokseni, sitä on kyllä ihan hirveästi opeteltukin.

Hertasta varmasti saan leivottua ihan kivan harrastuskaverinkin, mutta saas nähdä mihin lajeihin lopulta päädytään. Aloitetaan kunnon agilityn alkeiskurssi muutaman viikon päästä, enkä malttaisi odottaa. Myös rally-tokoryhmään ilmoittauduttiin. Hertta on sellainen hidas mietiskelijä. Vaikka Hertta on hyvin ahne koira, se ei turhia hötkyile, vaan suorittaa tasaisen varmasti ja oikeastaan aika verkkaisesti annetut tehtävät. Ehkäpä vauhti kasvaa, kun se saa itsevarmuutta.



Synttärilahjaksi ostin Hertalle pelastusliivit, sillä tuo koira on ihan mahdoton vesipeto. Hertta rrrrrakastaa vedessä läträämistä, ja käy kyllä aina sotkemassa itsensä pieninpiinkin mutalätäköihin. Hertta ei kuitenkaan edes yritä uida, ja muutaman kerran se on vajonnut ihan uppeluksiin kun tassut eivät ole enää yltäneet pohjaan. Tosi outoa, ettei se edes yritä sellaista hätäpolskimista. Nyt on mullakin rannalla rauhallisempi olo, kun tiedän että Hertalla on pelastusliivit niskassa. Yritetään myös opiskella uimista liivien avulla, nyt kun vesikin on vielä lämmintä



Tänään käytiin testaamassa pelastusliivejä, ja vaikutti tosi hyvältä. Nämä meidän pelastusliivit on Hööksistä, ja alennuksessa maksoivat himpun verran alle 13e. Minusta ihan passelit!



Tästä koirasta on vaan tullut niin mahdottoman rakas ja tärkeä osa mun elämää. Kesä on ollut mun töiden takia tosi kiireinen, ja olen viikonloppuisin paiskinut jopa 16h työpäivää. Onneksi Hertalle on aina olemassa tuttu ja turvallinen hoitopaikka mun vanhempieni luona. Siellä se viihtyy yhtä hyvin kuin kotona. Maalla saa juosta ulkona niin paljon kuin huvittaa, tietenkin koirakavereiden kanssa. Välillä Hertta voisi edes esittää, että sillä on ollut ikävä minua hoidossa ollessaan :D

Uintikuva: Eetu Sällinen

Club show

Lauantaina ajeltiin Hertan kanssa Punaiset- ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n Club show:hun Mänttä-Vilppulaan. Odotin päivää tosi innoissani, sillä mikä voisikaan olla mukavampaa kuin viettää päivä noin 70 setterin ja niiden omistajan seurassa? :D

Hertta oli ilmoitettu junioriluokkaan, jossa oli yhteensä kolme koiraa. Osasin jo arvella tulevan järjestyksen luettelon nähdessäni, ja niinhän se lopulta menikin. Hertta sijoittui juniorinarttujen kolmanneksi. Tuomarina oli Margaret Henderson.

"Good headpropotions. Good finished with muzzle. Well crested neck. Layback of shoulder ok. Would like more sping of rib. Wide hindquarters. Pelvis a little steap cousing to fly her tail. Good feet. Moved freely"

Vapaasti suomennettuna: Hyvät pään mittasuhteet. Hyvin kehittynyt kuono. Hyvin kaareutunut niska(?). Lapojen asento ok. Toivoisin lisää pyöreyttä kylkiin. Avoin takaosa. Hieman jyrkkä lantio jonka takia häntä on lennokas. Hyvät jalat. Liikkuu vapaasti"

Hertta 11kk

Oli kuitenkin tosi mukava päivä, ja oli kiva vaihtaa kuulumisia tuttujem kanssa. Hertta esiintyi aluksi tosi mallikkaasti, mutta alkoi hieman turhautua loppua kohden. Täytyy siis ihan oikeasti alkaa treenaamaan sitä että neiti jaksaa nököttää paikallaan. :D Alkuviikosta käytiin myös ensimmäistä kertaa trimmaajalla, ja tuli kyllä ihan erinäköinen koiruus!

Nyt jäädään näyttelytouhuista pariksi kuukaudeksi tauolle, niin saa tuo neitokainen kehittyä rauhassa. Katsotaan, uskallanko ilmoittaa Hertan Seinäjoen ryhmänäyttelyyn elokuussa, Erja Nummen arvioitavaksi.

Puhelinkuvia ja sekalaisia kuulumisia

Kaverit aina jaksaa ihmetellä, että miten se Suski herää viikonloppuisinkin jo kahdeksalta aamulla. Herttainen osaa olla hyvin vaativa ruoka-aikojensa suhteen, joten minulle ei jää vaihtoehtoja :D Tarpeille ei ole kiire, mutta se aamiainen! Hertta aloitti viimeviikolla ensimmäisen juoksunsa, ja on ollut hyyyvin hellyydenkipeä. Nitaa jopa hieman ahdistaa, kun punanuttu tunkee itsensä ihan kiinni toiseen. Yleensä oikeastaan päälle. Myös leluja kannetaan petiin ja niiden kanssa nukutaan. Hertta on muutenkin kova tyttö kantamaan kaikenlaista tavaraa, ja yleensä yksi esine ei riitä. Tässä viimeisessä kuvassa Hertalla on kolme luuta suussa :)



Ollaan saatu nauttia ihan hulluista kesäkeleistä, ja Hertta on päässyt kunnolla kosketuksiin veden kanssa. Se on lätrännyt koko kevään ajan kaikissa mahdollisissa kuraojissa, mutta järveenkin se meni mieluusti. Ihan ei vielä ui, mutta riehuu vedessä kyllä niin paljon että on päälakea myöden läpimärkä :D En malta odottaa vesien lämpenemistä, että pääsen itsekin kahlailemaan ja opettamaan Herttaa uimaan kunnolla!


Koirat olivat Vapunvietossa mun vanhempieni luona, ja palasivat kotiin sunnuntaina hyvin väsyneinä. Omistajakin oli hyvin väsynyt, joten oli kiva saada väsyneet koirat kotiin. Lenkeillä on ollut kyllä niitä kesäsäitä, mutta ollaan myös kärsitty sateista. Onneksi kuralammikot ei Herttaa hidasta. Nitaa kylläkin :D

Me ollaan tosiaan elelty treenien suhteen hiljaiseloa, kun Hertalla on juoksu menossa. Nitan kanssa ollaan käyty viikottaisissa rally-tokotreeneissä, ja valmsitaudutaan hyvää vauhtia avoimeen luokkaan. Näyttelyiden saralla näyttää hiljaiselta, mutta ainakin mätsäreitä on tiedossa ihan hurja määrä.

Seinäjoki RN 15.6

Hertta 10kk

Eilen pyörähdettiin virallisessa näyttelyssä, kun vuorossa oli Seinäjoki RN. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 12 punaista irlanninsetteriä, ja niistä kolme, Hertta mukaanlukien, olivat juniori luokan narttuja. Tuomarina oli Tanya Ahlman-Stockmari, jota olen monesti kuullut sanottavan tiukaksi.

Juuri kun saavuttiin näyttelypaikalle, alkoi kevyt sade. Onneksi Herttainen rrrakastaa vettä eikä ollut asiasta moksiskaan. Ei siis tarvinnut pelätä, että sade vaikuttaisi kehäkäytökseen. Hertta esiintyikin ihan kivasti, mutta ravin kanssa saadaan tehdä vielä töitä. Neiti malttoi seistä paikallaan ja tutkiminen sujui ongelmitta. Ravi pysyi eikä Hertta edes tällä kertaa aikonut hyppiä tai napata mua reidestä. Se oli kuitenkin tosi ryhditön, ja vasta kilpailuluokassa sain siihen kunnolla draivia kun kaverit juoksi edessä :D

"Hyvän kokoinen narttu. Femiininen. Ylälinjan tulee tasapainottua iän myötä. Kevyt alaleuka. Hyvä kaula ja säkä. Toivoisin viistomman olkavarren. Hyvä runko, kokoon sopiva raajaluusto. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu hyvällä ulottuvuudella sivulta. Tarvitsee aikaa" JUN EH JUK3

Kaksi muuta junnunarttua olivat aika paljon vanhempia ja valmiimpia, sekä ansaitusti saivat erinomaiset sa:n kera. Hertta jää nyt joksikin aikaa pienelle kehätauolle kasvamaan. Se on vielä niin pentumainen, joten katsellaan näyttelytouhuja vähän syksymmällä sitten. Kesäkuussa kyllä suunnataan punaiset- ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n Club Show'hun. Se on mukava epävirallinen näyttely, jossa pääsee moikkaamaan paljon tuttuja.

Ruovesi RN 2016

Tänään vietettiin näyttelypäivää Ruovedellä. Aamu näytti aurinkoiselta ja lämpimältä, mutta matkalla jo alkoi satamaan lunta. Jossain vaiheessa alkoi sataa myös rakeita, mutta säilyttiin kuitenkin kuivana.

Esitin ensin aamulla äitini koiran Tuulin. Englanninsettereitä oli ilmoitettu paikalle huimat 13, jonka vuoksi odotukset eivät olleet suuret. Tuuli esiintyi kivasti, ja pysyi tiukasti paikallaan kun tuomari tutki. Huomasin kyllä että sitä jännitti, mutta hyvin kesti koko tilanteen. Tuomarina oli Raimo Louhio.



"2v. narttu, joka erittäin hyvää tyyppiä. Päässä otsapenkereen tulisi olla selvempi. Kallo on taakse luisu. Hyvä kaula, selkä ja häntä. Rintakehä saisi olla pidempi, leveys riittää. Edessä tulisi olla voimakkaammat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki."  AVO-EH AVK3

Irlanninsettereitä oli näyttelyyn ilmoitettu vain kahdeksaan (!!) kappaletta. Hertan suhteen mun odotukset oli jotenkin ihan nollassa, kun Vaasa KV arvostelu oli mitä oli. Myös toinen junnuluokan narttu oli lähes vuoden vanhempi kuin Hertta. Pieni punaiseni esiintyi oikein kauniisti, malttoi seisoa ja ravasi tosi hyvin. Vähän teki mieli loikata, mutta jaksoi silti ravata.



"9kk vanha. Oikeat mittasuhteet. Hyvä narttumainen pää. Saksipurenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Rintakehä riittävä ikäisekseen. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen" JUN-ERI JUK1

Olin niin yllättynyt, kun kehäsihteeri näytti punaista lappua ja sanoi että erinomainen. Siis TÄH? Omat odotukset oli suurinpiirtein jossain hyvässä. Sitten kilpailuluokassa tuomari vielä osoitti meidät ensimmäiselle sijalle, enkä olisi voinut olla iloisempi! Mun mielestä arvostelu on ihan Hertan näköinen, ja Vaasasta mieltäni kalvamaan jäänyt arvostelu on nyt unohdettu. :) SA:ta tuomari Irina Poletaeva ei ymmärrettävästi antanut, sillä Hertta on kuintekin vielä niin pentumainen.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa seuraaviin näyttelyihin. :) Hertta vaan on niin paras!

Junnuikäinen

Hertta täyttää tänään 9kk. Mun pieni punainen on jo juniori-ikäinen, ja se on kasvanut hurjan isoksi tytöksi.

En kestä!

Murrosikä koettelee meitä, mutta suurimmaksi osaksi ajasta Hertta on oikein mukava ja tottelevainen. Aina välillä se testaa rajojaan, unohtaa omistavansa korvat ja säntäilee hyvien tuoksujen perässä. Hertta on aika kovapäinen - tai siis paljon kovempi mihin olen tottunut. Mulla on paljon opeteltavaa tuon koiran käsittelystä, mutta koko ajan meistä muotoutuu tiiviimpi parivaljakko. Arkiset asiat sujuvat pääasiassa hyvin. Hihnakäytös aiheuttaa aika ajoin päänvaivaa, mutta siinäkin ollaan menty huimasti eteenpäin.



Eilen kävin Hertan kanssa ihan kahdestaan metsälenkillä. Se pysyi niin kauniisti mun lähellä, teki spurtteja syvemmälle metsään muutaman kymmenen metrin päähän ja palasi aina takaisin. Tuli kutsusta luokse kun vastaan tuli koirakko, jota päästiin sitten hihnassa moikkaamaan. Hertta on varsin photogeeninen tapaus, ja poseeraa mielellään kameralle (heh, ainakin kun on herkkuja taskussa!).

Hertta painaa n. 24kg ja säkäkorkeutta kotimittauksella 61,5cm.



Huomenna käydään korkkaamassa viralliset näyttelyt tuoreen juniorin kanssa. Minua jännittää ihan kamalasti, ja poden jäätävää vaatekriisiä. Ehkä tämä tästä.

Harrastuspiski

Viime viikon perjantaina bongasin Facebookista vapautuneen paikan pentuagilityryhmään. Nopeasti naputtelin sähköpostia, ja saatiin paikka Hertan kanssa. Maaliskuun alussa päästiin jo kerran kokeilemaan agilityä ensimmäistä kertaa, kun tuo "oma seura" järjesti pennuille tutustumistunnin. Kouluttaja oli tosi hyvä, ja tykkäsin tunnista paljon. Siitä alkoikin kyteä ajatus harrastuksesta. Silloin kaikki kurssit olivat täynnä, mutta onneksi saatiin paikka vähän jälkijunassa.

Ihan aluksi me vain leikittiin kentällä, ja olin oikeasti todella yllättynyt siitä miten hyvin Hertta leikki! Toki sillä on setterimäisen pehmeä ote lelusta, mutta huomaan jo paljon parannusta. Ollaan harjoiteltu kotonakin leikkimistä niin, että Hertta voittaa aina. Lelun luovuttaessa se saa herkun. Tällä viikolla vaan huomasin, että leikin jälkeen ei meinannut namit enää maistua, vaan koira kyttäsi koska pääsee taas lelun kimppuun. Tätä alamme työstämään, sillä ei ole todellakaan kiva jos koira sylkee palkan pois. Tehtiin mm. harjoitusta, jossa kouluttaja piti Herttaa kiinni ja itse kävelin jonkun matkan päähän. Pudotin lelun noin puoleen väliin, ja tarkoitus oli että koira nappaa lelun luokse tullessaan. Sitten riehuttiin ja kiskottiin lelua kilpaa.



Siivekkeiden läpimenoa tehtiin naksuttimen kanssa. Tarkoitus on, että koira oppisi alusta saakka itse ohjautumaan esteille, eikä seuraa vain ohjaajan kättä. Hertta ei ehkä ihan hoksannut, mistä se naksu tuli, vaan haahuili siinä jossain siivekkeiden välissä. Pitäisi päästä taas hallille naksuttelemaan, että koira oikeasti saisi jutun juonesta kiinni ja tekemisen vähän vauhdikkaammaksi. Nyt se vain laiskanpuoleisesti löntysteli ympäriinsä :D Maanantaina tehtiin siivekkeiden läpimenoa ihan vain namialustalla ja harjoiteltiin samalla etenemistä.

Sitten päästäänkin Hertan lemppariin, eli putkeen. Hertta on jo nyt ihan hulluna tähän esteeseen. Sen mielestä muiden esteiden harjoitukset on olleet tylsiä, mutta putkirallittelu on hurjan kivaa. Ensin en meinannut edes saada koko koiraa sieltä läpi, mutta ensimmäisen kerran jälkeen ei ollut enää paluuta. Jopa eilen näyttelytreeneissä mulla oli vaikeuksia pidellä Herttaa, kun se näki putken suun. Toistaiseksi ollaan vaan menty suoraa pitkää putkea.

Aloiteltiin hieman kujakeppejäkin. Hertta hieman vieroksui metalliosia, vaikkei ole muuten näyttänyt minkäänlaista alusta-arkuutta. Muutaman kerran jälkeen koira meni jo tosi reippaasti kujan läpi. Ajattelin ensikuussa hommata omatoimitreenaamisoikeuden meidän seuran halliin, niin päästään vähän harjoittelemaan näitä alkeisjuttuja. Tarkoitus olisi lähteä "paukuttelemaan" keinua, tehdä siivekkeiden läpijuoksua ja putkea. Katsotaan, mitä saan ammennettua tältä pentuagilitykurssilta, sillä haluan harjoitella turvallisesti.


Nita nimittäin kävi eilen pitkästä aikaa hierottavana, ja oli todella hyvässä kunnossa. Aikaisemmin se on ollut aina ihan tukossa koko koira. Osoitankin syyttävän sormeni agilityyn, ja totean että se laji ei todellakaan sopinut Nitan kropalle. Vielä viime syksynäkin koira oli juntturassa, vaikka ollaan käyty agilitykentällä viimeksi tammikuussa 2014.

Agilityn lopettaminen Nitan kanssa on ollut hyvä päätös, ja nyt se alkaa näkyä koiran hyvinvoinnissa. :) Hierojalla ei siis tarvitse enää ravata vähän väliä, vaan kerran-pari vuodessa riittää hyvin. En enää yhtään ihmettele, miksi koiralla oli aina niin huono motivaatio lähteä treeneihin. Kisavideot on ihan kamalaa katsottavaa. Rally-tokotreeneissä Nita tekee hommia aina täysillä häntä vispaten. Kisoissakin sillä on fiilis korkealla, eikä ole vielä kertaakaan tullut eteen päivää, kun koiraa ei muka huvittaisi.









Tokon suhteen ollaan oltu laiskoja. Näyttelykalenteri sen sijaan täyttyy huimaa vauhtia :)