Arkitouhuja

Innostuin eilen illalla väkertämään blogille uutta ulkoasua. Mielestäni siitä tuli ihan kiva, ja yleisilme on nyt vähän freesimpi. Olen yleensä tilannut bannerit joltain muulta, mutta eilen päätin lähteä itse yrittämään. Photoshop on kuitenkin ihan hyvin hanskassa - olenhan käyttänyt sitä myös valokuvastudiolla työskennellessäni päivittäin. Paljon on vielä opeteltavaa bannereiden suhteen, mutta tästä se lähtee! Nyt blogiin mahtuu hitusen suurempiakin kuvia, ja musta se on ainakin tosi kiva juttu :)



Meidän arki on ollut nyt melkoisen hiljaista. Nita aloitti juoksun viime viikon perjantaina, ja olemme joutuneet jäämään treeneistä pois. Hertakin tokot loppuivat juuri samoihin aikoihin, joten minulla on ollut ihan liikaa vapaa-aikaa arki-iltaisin :D



Onneksi edes seuran näyttelytreenit pyörähtivät käyntiin, ja käväistiin Hertan kanssa siellä harjoittelemassa. Oli tosi mukavaa, ja saatiin harjoiteltua ravaamista oikein urakalla. Saatiin paljon kehuja siitä miten hyvin tuo napero osaa jo seistä paikallaankin :) Sitä en viitsinyt kamalasti edes treenata, koska se on selkeästi Hertan mielestä tylsää. Haluan, että se oppisi nauttimaan esiintymisestä, ja tehdä näyttelyistä tosi kivoja juttuja.

Muuten ollaankin vaan keskitytty ulkoilemiseen. Viikonloppuna tehtiin pari pidempää lenkkiä, ja koirat nauttivat vapaanaolosta. Saatiin niiltä myös hyvin OFF-nappi päälle, ja molemmat makasivat eilen ihan raatona pitkin asuntoa. Tavattiin myös loppuviikosta Hertan kanssa pieni huvkypentu, ja voi että koirilla oli mukavaa.



Arki on sujunut oikein kivasti, ja otin itseäni niskasta kiinni Hertan hihnakäyttäytymisen suhteen. Se ei onneksi ole mikään ihan hirveä veturi, mutta alkulenkistä korvat katoaa ja kaikkialle pitäisi sinkoilla. Eilen kokeilin ottaa naksuttimen mukaan, ja voi että Hertta oli hyvin kuulolla! En tiedä, miksei se ole reagoinut minuun tai kehuihin, ei edes herkkuihin. Naksuttimen voimalla koira heräsi ihme horroksestaan, ja sai aika hyvin ideasta kiinni. Päästiin molemmat hyvällä fiiliksellä lenkiltä kotiin, kun ei tarvinnut kiskoa, pysähdellä ja vaihtaa suuntaa tai muutenkaan torua.



Hertta tapasi ensimmäistä kertaa myös riistaa, kun suuri rusakko ampaisi juoksuun ihan sen nenän edestä. Siinä vaiheessa huomasin että pilli oli jäänyt kotiin ja menin vähän paniikkiin. Huusin koiraa luokse ja suureksi yllätykseksi SE TULI! Pidettii ihan hullut bileet. Hertta on vielä niin kömpelö, ettei se varmaan pysynyt lumisessa metsässä jänön perässä. Loppulenkistä oli pakko pitää koiraa hihnassa, kun se oli ihan haltioitunut tapahtuneesta. Hertta kulki nenä maassa hajujen perässä, eikä kuunnellut yhtään. Ei se lähtenyt minun läheltäni minnekkään, mutta oli ihan kuuro. Seuraavana päivänä Hertta taas oli samassa paikassa ihan oma itsensä, kuunteli, pysyi lähellä eikä yrittänyt jäljestää pupua. :D

Toivottvasti tykkäätte myös tälläisistä arkisista höpötyksistä kera kuvaoksennuksien! Säästelen yleensä lenkkikuvia ihan muiden tekstien kuvituksiin, mutta halusin tulla jakamaan teille nämä.

Minusta olisi myös hauska kuulla, millaisia postauksia tykkäisitte lukea? Toivepostauksia saa heittää kommentteihin, jos sellaisia on mielessä! Mulla on pari ideaa takaraivossa muhimassa, ja alan niitä pikkuhiljaa toteuttamaan..