22.2.2016

Arkitouhuja

Innostuin eilen illalla väkertämään blogille uutta ulkoasua. Mielestäni siitä tuli ihan kiva, ja yleisilme on nyt vähän freesimpi. Olen yleensä tilannut bannerit joltain muulta, mutta eilen päätin lähteä itse yrittämään. Photoshop on kuitenkin ihan hyvin hanskassa - olenhan käyttänyt sitä myös valokuvastudiolla työskennellessäni päivittäin. Paljon on vielä opeteltavaa bannereiden suhteen, mutta tästä se lähtee! Nyt blogiin mahtuu hitusen suurempiakin kuvia, ja musta se on ainakin tosi kiva juttu :)

lumisadeneidit

Meidän arki on ollut nyt melkoisen hiljaista. Nita aloitti juoksun viime viikon perjantaina, ja olemme joutuneet jäämään treeneistä pois. Hertakin tokot loppuivat juuri samoihin aikoihin, joten minulla on ollut ihan liikaa vapaa-aikaa arki-iltaisin :D

herttiii_värit

Onneksi edes seuran näyttelytreenit pyörähtivät käyntiin, ja käväistiin Hertan kanssa siellä harjoittelemassa. Oli tosi mukavaa, ja saatiin harjoiteltua ravaamista oikein urakalla. Saatiin paljon kehuja siitä miten hyvin tuo napero osaa jo seistä paikallaankin :) Sitä en viitsinyt kamalasti edes treenata, koska se on selkeästi Hertan mielestä tylsää. Haluan, että se oppisi nauttimaan esiintymisestä, ja tehdä näyttelyistä tosi kivoja juttuja.

vaanijahertta Muuten ollaankin vaan keskitytty ulkoilemiseen. Viikonloppuna tehtiin pari pidempää lenkkiä, ja koirat nauttivat vapaanaolosta. Saatiin niiltä myös hyvin OFF-nappi päälle, ja molemmat makasivat eilen ihan raatona pitkin asuntoa. Tavattiin myös loppuviikosta Hertan kanssa pieni huvkypentu, ja voi että koirilla oli mukavaa.

nitaa

Arki on sujunut oikein kivasti, ja otin itseäni niskasta kiinni Hertan hihnakäyttäytymisen suhteen. Se ei onneksi ole mikään ihan hirveä veturi, mutta alkulenkistä korvat katoaa ja kaikkialle pitäisi sinkoilla. Eilen kokeilin ottaa naksuttimen mukaan, ja voi että Hertta oli hyvin kuulolla! En tiedä, miksei se ole reagoinut minuun tai kehuihin, ei edes herkkuihin. Naksuttimen voimalla koira heräsi ihme horroksestaan, ja sai aika hyvin ideasta kiinni. Päästiin molemmat hyvällä fiiliksellä lenkiltä kotiin, kun ei tarvinnut kiskoa, pysähdellä ja vaihtaa suuntaa tai muutenkaan torua.

tyttöset_2

Hertta tapasi ensimmäistä kertaa myös riistaa, kun suuri rusakko ampaisi juoksuun ihan sen nenän edestä. Siinä vaiheessa huomasin että pilli oli jäänyt kotiin ja menin vähän paniikkiin. Huusin koiraa luokse ja suureksi yllätykseksi SE TULI! Pidettii ihan hullut bileet. Hertta on vielä niin kömpelö, ettei se varmaan pysynyt lumisessa metsässä jänön perässä. Loppulenkistä oli pakko pitää koiraa hihnassa, kun se oli ihan haltioitunut tapahtuneesta. Hertta kulki nenä maassa hajujen perässä, eikä kuunnellut yhtään. Ei se lähtenyt minun läheltäni minnekkään, mutta oli ihan kuuro. Seuraavana päivänä Hertta taas oli samassa paikassa ihan oma itsensä, kuunteli, pysyi lähellä eikä yrittänyt jäljestää pupua. :D

Toivottvasti tykkäätte myös tälläisistä arkisista höpötyksistä kera kuvaoksennuksien! Säästelen yleensä lenkkikuvia ihan muiden tekstien kuvituksiin, mutta halusin tulla jakamaan teille nämä.

Minusta olisi myös hauska kuulla, millaisia postauksia tykkäisitte lukea? Toivepostauksia saa heittää kommentteihin, jos sellaisia on mielessä! Mulla on pari ideaa takaraivossa muhimassa, ja alan niitä pikkuhiljaa toteuttamaan..

11 kommenttia:

  1. Upeita otoksia, Hertta on <3 Uus ulkoasukin on oikein nätti!

    Tuli tosta pupujutusta mieleen, mua ihmetyttää kun Selma on ihan älytön nenänkäyttäjä ulkona mutta ei ole koskaan ikinä lähtenyt kuitenkaan riistan jäljille. No, en valita... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Herttakin nuuskii, ja tänäänkin oli selvästi kiinnostunut fasaanien jäljistä. Ei kuitenkaan lähde niiden perään. Pupu sattui vain törmäämään meihin, ja Hertta intoutui sen kanssa kilpajuoksuun... :D

      Poista
  2. Mua (yllättäen) kiinnostais tarkemmat analyysit treeneistä (ja kisoista ja näyttelyistä) ja tottakai tämmöiset hienot kuvat kelpaa aina :)

    Ulkoasusta myös pisteet kotiin sulle, tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Mä olen tosi huono tekemään hienoja analyysejä meidän treeneistä :D Mä oon jotenkin niin aloittelija vielä kaikessa. Mutta pistetään korvan taa! Ja kiitos, hyvä että ulkoasu on mieleen :)

      Poista
  3. Ihan sikakiva tää uus ulkoasu! Ja yhdyn edelliseen että reenianalyysti kiinnostaa aina :D Niistä saa yllättävän paljon itekkin irti, vaikka aluks onkin hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Oon kirjoitellut vihkoseen meidän treenejä, joten ehkä jossain vaiheessa tännekin ilmestyy jotain analyysejä :D

      Poista
  4. Tosi kiva tää uus ulkoasu ja hienoja kuvia! :)
    Tuosta pupuhommasta tuli vaan mieleen, että Vella ei osaa ainakaan sanoa juoksevista pupuista juuta tai jaata, kun jää vaan ihmettelemään jänöstä. Tuo kai johtuneen kai siitä, kun on saanut elää pentuna pupun kanssa. Mut hyvin teillä ainakin luoksetulo on yllättävissäkin tilanteissa hallussa :)

    http://vellajakumppanit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Meilläkin asustaa kotona yksi kääpiöluppa, mutta en osaa sanoa onko asialla vaikutusta :) Molemmilla koirilla on metsästysviettiä (Nitalla etenkin), joten en uskalla kania pitää vapaana, saavat ihailla toisiaan verkon läpi.

      Poista
    2. Lapsuudenkotona metsästyskäytössä olevat suomenpystykorvamme eivät pitäneet lemmikkikaniamme saaliina vaan niiden saattoi valvotusti antaa "seurustella" keskenään. Muutettuani omaan asuntoon oli nuorempi pystykorva kerran luonani hoidossa eikä tajunnut häkissä olevista lemmikkirotistanikaan mitään, vaikka ulkona nähdessään olisi samantien puraissut hengen pois. Kissoihin niitä taas ei olisi saanut tottumaan (eikä niitä meillä koskaan ollutkaan), ne olivat saalis.

      Poista
    3. Mielenkiintoista! Nita jättää pupun hyvin rauhaan, mutta Hertta viihtyy häkin lähistöllä liiankin hyvin. Kani on muutaman kerran murtautunut ulos häkistään, ja molemmat koirat on kyllä lähteneet vilkkaasti sen perään. Veikkaan että juokseva kani on niille liian paha. Herttakaan tuskin kania tappaisi, mutta se yrittää leikkiä hyvin rajusti ja siinä kani jäisi kyllä toiseksi.

      Poista
    4. Meillä meinasi käydä kerran kesällä hullusti, kun olin opettanut kanin hyppimään esteitä, niin se harjoittelun päätteeksi hyppäsi sitten piha-aitauksestaan pois, vaikka ennen oli kiltisti pysynyt siellä. Satuin sisälle mennessä vilkaisemaan ikkunasta ulos ja siellä kani hyppelee nurmikolla ohi narussa kiinni olleen nuoremman pystykorvan... Meinasi tulla hätä, että nyt on entinen kani, mutta pystykorva jatkoi laiskaa makoiluaan auringossa ja vain vähän nosti päätään "ai jaa, se tuo kani tuossa pomppii". Koira sai kehuja, kani korkeammat aidat. :)

      Poista