Viimeaikoina tapahtunutta

Vaikka viimeaikoina blogi onkin täyttynyt lähinnä näyttelyhöpinöistä, on meillä Hertan kanssa liuta muitakin harrastuksia. Aloitettiin mm. agilityn alkeiskurssi ja päästiin rally-tokoryhmään. Hertasta on kouluttajien mukaan tulossa hieno harrastuspiski, ja siltä minustakin tuntuu. Se tekee töitä aina täysillä, ja etenkin agilitystä se on syttynyt huimasti. Rally-tokossa saatiin kehuja perusasennosta, vaikka olin varma että se on varmasti opetettu väärin ja kaikki on pilalla :D Turhaan pelkäsin!



Ajattelin syventyä ainakin agilityyn täällä blogin puolella enemmänkin, kunhan saan kuvattua teille vähän videomatskua meidän treeneistä. Tällä kertaa halusin tulla kertomaan tuosta hienosta showpiskistäni, joka on kahminut palkintoja lähinnä tuolla mätsäripuolella. ;)

Tällä viikolla pyörähdettiin parissa mätsärissä, sillä lauantaina oli pitkästä aikaa luvassa ihan virallinen näyttely. Näyttelyhihna oli pölyttynyt kaapissa Club Showsta saakka, joten oli aikakin käydä vähän treenaamassa kehäkäytöstä. Keskiviikkona 10.8 käytiin Kauhajoella match showssa, jonka järjestelyt ei menneet ihan täysin nappiin. Mätsäri järjestettiin ampumaradalla (en tiennyt ennen kuin ajoin paikalle), ja siellä joku alkoi kesken kehien ammuskelemaan. Onneksi koirani on rohkelikko, eikä välittänyt asiasta. Vähän kyllä itse säikähdin, koska en tiennyt miten Hertta reagoisi. Tuloksena isojen koirien PUN2, mikä oli kiva ylläri. Palkinnot eivät tällä kertaa päätä huimanneet - saatiin hiusharja sekä muutama puruluu, mikä nyt ei ihan vastannut 8e ilmottautumismaksua. Palkintojen takia emme näissä karkeloissa käy, joten mitäs moisesta. Luut on ainakin koiralle maistuneet :)

Torstaina 11.8 lähdettiin extempore Vaasaan mätsäröimään. Olin oikein tyytyväinen Hertan käytökseen, ja hieno esiintyminen palkittiin isojen koirien PUN1 ja lopulta vielä BIS1 -tuloksella. Tuomarit kehuivat Herttaa ja sanoivat että oli kiva katsoa kun koira selvästi nautti esiintymisestä. Myös mulle on tärkeää, että Herttakin nauttii tästä harrastuksesta!

Seinäjoki RN 13.8, Hertta 13kk

Lauantaina sitten olikin jo tosi kyseessä. Hertta esiintyi mielestäni hyvin, mutta minulla on edelleenkin vaikeuksia asetella sen etujalkoja. Meidän kehässä oli myös harjoitusarvostelija, joka itseasiassa kävi mulle sanomassa että pitäisi asetella etutassut kunnolla rungon alle. Ero on kyllä valtava, kun kuvia katsoo. En tiedä onko Hertta vielä niin junnumaisen pehmeä, ettei jaksa seistä ryhdikkäästi, vai minkä vuoksi ne etutassut aina valuu pois sieltä rungon alta.

Noh, tuloksena kuitenkin tuttu JUN-EH JUK1. Tuomari Erja Nummi sanoi minulle, että Hertasta on tulossa kaunis koira, ja puutteet jotka sillä nyt ovat, katoavat kyllä iän myötä. Tunnistan arvostelusta täysin koirani, ja toivotaan että se eturinta sieltä vielä tulee, ja sehän vaikuttaa myös etukulmauksiin jonkun verran. Takaliikkeet sillä on tosiaan aika kamalat myös, kun kintereet heiluvat puolelta toiselle. Hertan pää on muutamassa kuukaudessa jo kehittynyt tosi paljon, kun se aikuistuu.

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Hieno pitkä pää jossa vielä otsaluut korostuvat. Kaula voisi kaartua paremmin. Hyvä selkä, vähän pitkä lanneosa. Hieman luisu lantio. Eturinta vielä puuttuu. Riittävä rintakehän pituus. Niukasti kulmautunut etuosa, paremmin takaa. Sopiva raajaluusto, hienot käpälät. Vapaat sivuliikkeet. Takaliikkeisiin toivoisin vakaammat kintereet. Oikean laatuinen karvapeite. Miellytävä käytös"

Oli kuitenkin mukava kuulla, että Nummi tykkäsi Hertasta, ja etenkin kehui päätä ja ilmettä. Tästä on hyvä jatkaa, ehkä uskaltaudun ilmoittamaan neidin myös Voittajaan ja Winneriin. Se on mulle sellainen näyttely, jonne olen pienestä saakka haaveillut pääseväni :D Hertta menee vielä junioriluokkaankin, ja onneksi tässä on monta kuukautta aikaa kasvaa ja kehittyä.

Helteinen mätsäripäivä

Viime lauantai vierähti hyvin helteisessä säässä mätsärissä. Tällä kertaa olin kuitenkin järjestäjän roolissa, ja Hertta veteli sikeitä kotona. Opiskelen siis ammattikorkeakoulussa tapahtumatuottajaksi, ja meillä on aika paljon itsenäisiä tuotantoja merkitty hopsiin. Koiria harrastavan luokkakaverin kanssa sitten joskus mietittiin, että pitäisikö meidän järjestää kesällä match show. Mikäs sen mukavampaa, kuin yhdistää koulutyöt rakkaaseen harrastukseen! Myös opettaja näytti idealle vihreää valoa - ja oli siitä itseasiassa aika innoissaan. Kuulemma kiva välillä arvioida ihan toisenlainen tuotanto.

BIS-Kehän tunnelmia. Kuva: Katri Hautala

Haluttiin ehdottomasti järjestää hyväntekeväisyysmätsäri. Pyöriteltiin erilaisia kohteita mielessä jonkun aikaa, mutta Seinäjoen eläinsuojeluyhdistys valikoitui yhteisestä päätöksestä meidän kohteeksi. Näin opiskelijana ei itselläni ole varaa antaa omistani, mutta pienellä työpanoksella ja omalla tietotaidollamme saatiin kerättyä mukava summa hyvään tarkoitukseen. :)

Saatiin työparini Amandan kanssa mukaan tosi mukava määrä sponsoreita, ja mielestämme palkinnot olivat tosi onnistuneet. Saatiin palkinnoista kiitosta myös tapahtuman Facebook-sivulla. Tapahtumaan ilmoittautui lopulta 98 koirakkoa, joten voin sanoa että tavoitteeseen päästiin! Odotuksemme oli nimittäin 100 koirakkoa, ja sillä laskimme esim. tarvittavien nauhojen ja numerolappujen määrät.

Tuomarit ja BIS1 Kääpiösnautseri Ramon. Kuva: Katri Hautala

Aamun järjestelyt sujuivat paikanpäällä todella hyvin, olihan meillä mahtava tiimi kasassa. Oltiin myös Amandan kanssa tehty asiat etukäteen niin valmiiksi kuin voitiin, joten mätsäripäivälle ei jäänyt muutakuin tapahtumapaikan kasaaminen. Meillä oli käytössämme kaksi ilmoittautumispöytää, eikä jonoja ehtinyt syntyä yhtään. Siitäkin saimme kiitosta - päivä sujui hyvin aikataulussa, eikä kenenkään tarvinnut siinä helteessä odotella liian pitkään.

Tapahtumapaikalle olimme järjestäneet Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen pitämään buffettia, mikä helpotti myös meidän työsarkaamme. Sesy sai pitää myös buffetin tuotot itsellään, ja kaikki saivat keskittyä täysillä omiin hommiinsa. Lisäki Kennel Sumuvuoren oli paikalla myymässä tarvikkeita sekä ruokaa.

Palkintoja. Olin tosi tyytyväinen meidän ruusukkeisiin, joihin saatiin sponsorointina mahtavat tarrat.

Itse jännitin eniten tapahtumasta tulevaa palautetta, sillä koiraihmiset osaavat kyllä sanoa jos joku mättää. Tähän saakka palaute on ollut oikeastaa vain positiivista, ja se kyllä lämmittää mieltä suuresti. Tälläiset hyvän mielen tapahtumat on niin parhaita, ja on mukava saada oikeasti palautetta omasta työstään.

Ainiin, kun puhuin helteestä.. Muistakaa käyttää aurinkorasvaa! Mun hartiat, rintakehä ja selkä on vieläkin todella kipeänä. Ja kaupan päälle sain mukavan kuvion pitsiselkäisestä mekosta.

Vuosikas Hertta

12kk Kuva: Taija Linna

Maailman paras ja ihanin Hertta täytti eilen jo yhden vuoden. Tämä koira on alusta asti tuntunut niiin omalta, ja totesinkin kaverille että Hertan myötä olen viimeistään myynyt sieluni punaisille irlanninsettereille :D

Hertan pentuaikaa uskaltaisin sanoa aika helpoksi, kun olen lähipiirin ja ystävien pentuaikaongelmia kuunnellut. Toki kaikki on niin yksilöllistä, ja riippuu varmasti siitä miten itse asiat kokee. Hertta ei kuitenkaan ole vielä ikinä rikkonut mitään ihmisille kuuluvaa. Noin puolen vuoden iässä se räjäytti sisälmykset omasta pedistään, mutta sekin oli vain Biltemasta ostettu parinkympin peti. Kaikki lelutkin on pysyneet tuon koiran käsittelyssä ehjänä. Hertta osaa olla välillä hyvin päättäväinen jääräpää, mutta pääasiassa se on kuitenkin tosi kiltti mamantyttö. Lenkkeillään lähes missä vaan ilman hihnaa, koska Hertta ei poistu näköpiiristä. Yleensä se hölköttelee muutaman metrin säteellä minusta. Vastaantulijan bongatessaan tulee Hertta heti luokseni, sitä on kyllä ihan hirveästi opeteltukin.

Hertasta varmasti saan leivottua ihan kivan harrastuskaverinkin, mutta saas nähdä mihin lajeihin lopulta päädytään. Aloitetaan kunnon agilityn alkeiskurssi muutaman viikon päästä, enkä malttaisi odottaa. Myös rally-tokoryhmään ilmoittauduttiin. Hertta on sellainen hidas mietiskelijä. Vaikka Hertta on hyvin ahne koira, se ei turhia hötkyile, vaan suorittaa tasaisen varmasti ja oikeastaan aika verkkaisesti annetut tehtävät. Ehkäpä vauhti kasvaa, kun se saa itsevarmuutta.



Synttärilahjaksi ostin Hertalle pelastusliivit, sillä tuo koira on ihan mahdoton vesipeto. Hertta rrrrrakastaa vedessä läträämistä, ja käy kyllä aina sotkemassa itsensä pieninpiinkin mutalätäköihin. Hertta ei kuitenkaan edes yritä uida, ja muutaman kerran se on vajonnut ihan uppeluksiin kun tassut eivät ole enää yltäneet pohjaan. Tosi outoa, ettei se edes yritä sellaista hätäpolskimista. Nyt on mullakin rannalla rauhallisempi olo, kun tiedän että Hertalla on pelastusliivit niskassa. Yritetään myös opiskella uimista liivien avulla, nyt kun vesikin on vielä lämmintä



Tänään käytiin testaamassa pelastusliivejä, ja vaikutti tosi hyvältä. Nämä meidän pelastusliivit on Hööksistä, ja alennuksessa maksoivat himpun verran alle 13e. Minusta ihan passelit!



Tästä koirasta on vaan tullut niin mahdottoman rakas ja tärkeä osa mun elämää. Kesä on ollut mun töiden takia tosi kiireinen, ja olen viikonloppuisin paiskinut jopa 16h työpäivää. Onneksi Hertalle on aina olemassa tuttu ja turvallinen hoitopaikka mun vanhempieni luona. Siellä se viihtyy yhtä hyvin kuin kotona. Maalla saa juosta ulkona niin paljon kuin huvittaa, tietenkin koirakavereiden kanssa. Välillä Hertta voisi edes esittää, että sillä on ollut ikävä minua hoidossa ollessaan :D

Uintikuva: Eetu Sällinen