Putkitreeniä

Maanantaina treenailtiin putkia, kuten otsikosta saattaa päätellä. Suorassa putkessa ei ole mitään ongelmaa, eikä toisinaan edes mutkaputkessa. Mutta jostain syystä Nitaa ei huvita mennä enää toista kertaa mutkaputkeen, kun se on sen jo  kerran suorittanut. Neiti vaan jää kallistelemaan päätään korvia höristellen ja heiluttaa häntää. En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa, mutta asiaan pitää tulla muutos! Sulakaa lumet äkkiä jooko, niin päästäis treenaamaan tohon kilsan päässä olevalle kentälle :)

Tehtiin ns. kisanomainen treeni. Yleensä me otetaan rata joko kahdessa- tai kolmessa osassa, mutta tänään tutustuttiin rataan itsenäisesti ja tehtiin koko pätkä itsenäisesti ja saatiin sitten koulttajalta palautetta. Nita oli lähdössä ihan liekeissä. Mä en pysynyt sen mukana, saati osannut ohjata nopeaa koiraa kun se on niin pitkään laamaillut, olin auttamattomasti jäljessä heti kepeillä. Kepit ei muutenkaan toimi kun koirassa on noin paljon virtaa, se menee epämääräiseksi loikkimiseksi. Kontaktin se hosui, putkella piti ottaa hurja spurtti.

Ysihypyn jälkeen sokkari ja yllättävän hyvin se vielä meni putkeen. Sitten mä tein valssin päin per..sikkaa ja vauhti pysähtyi. 14-15 oli yllättävän haastava, koska yritin aluksi ihan väärältä puolelta! toisella kerralla teinkin 12 hypyllä jaakotuksen ja juoksin odottamaan koiraa putken suulle (tietenkin hypyn ja putkiputki sekoilun jälkeen) että sain sen oikeaan suuntaan. Ekalla kerralla juoksin vaan tonne hypylle ja koira tietysti oli vailla ohjausta putken jälkeen, hups. Ekalla kerralla kaunis lentokeinu, ai mikä liika vauhti.. Sitten otettiin pariin otteeseen keinu, kun tuolle jäi taas joku "iiiik en voi mennä" -kohtaus päälle.

Tuon kaiken säätämisen (joka mahtui.. 10 minuuttiin?) tehtiin targetin avulla putkitreeniä, ja Nitalla oli huisin hauskaa. Kyllä siltä vauhtia löytyi ja se haki putkiin tosi hyvin, kun putken jälkeen odotti herkku suoraan lautaselta säilykepurkin muoviselta kannelta tarjoiltuna

Mittasuhteet... :D