RTK1 plakkarissa

Eilen vietettiin hvyin lämmintä kisapäivää Kauhavalla. Tavoitteena oli tietenkin saada viimeinen hyväksytty tulos alokasluokasta, ja onnistuttiinkin siinä! :) Jännitin kilpailua ihan hirveästi, koska ei olla koskaan edes treenattu rally-tokoa ulkona. Agilityssä kylläkin, mutta laji on niin paljon vauhdikkaampi ettei koira ehdi kiinnittää huomiota häiriöihin.

Näin kevään tullen Nita on ollut melko.. korvaton. Sitä kiinnostaa linnut niin paljon, ja riistavietti kyllä menee niin helposti kaiken muun ohi. Rata vaikutti ihan kivalta, mutta meinasin jo panikoida lähdössä. En saanut Nitaa millään perusasentoon, kun koira tuijotteli iloisesti taivaalla lenteleviä pikkulintuja. Yritin vain hengittää syvään ja saada kontaktin koiraan, lopulta onnistuen.

Rata lähti kivasti käyntiin takkuisesta alusta huolimatta. Radan lopussa Nitan keskittyminen taas alkoi herpaantumaan.  "Koira eteen, vasemmalta sivulle" -kyltillä Nita vain istui mun edessä eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen sivulle. :D Tuomari naureskeli tälle vielä palkintojenjaossa ja kysyi että mitä se koira oikein tuijotti. Se hetki radalla tuntui ikuisuudelta, ja olin jo suurinpiirtein luovuttamassa kunnes Nitalla välähti lamppu ja se kiepsahti kauniisti mun sivulle.



Saatiin kasaan kuitenkin 89/100p ja se tavoiteltu RTK1 :) Rata ei ollut meidän hienoimmista suorituksista, mutta olin silti tosi iloinen siihen miten hyvin molemmat tsempattiin ja oikeasti saatiin se tulos vaikeuksista huolimatta.

5. 270* käännös vasempaan -6 UUSI x2
9. 270* käännös vasempaan -1 kontrollin puute, -1 epätarkasti suoritettu liike
12. Koira eteen, vasemmalta sivulle -1 epätarkasti suoritettu liike, -1 puutteelinen yhteistyö
13. Liikkeestä maahan -1 puutteelinen yhteistyö

Tästä on hyvä jatkaa avoimeen luokkaan, mutta vielä on paljon työtä tehtävänä. Ollaan jo hieman aloitettu avoimen luokan kylttien harjoittelemista, mutta myös perusasioita täytyy hioa. Mun pitää oppia luottamaan koiraan ja vähentää vartaloapuja rutkasti. Nita kyllä osaa, mutta sorrun aina auttamaan sitä. Kun teen sen kerran, koira tuijottaa vain mun kättä ja odottaa lisää apuja.