 |
| Kuva (c) JHmedia |
Koska Nita aloitti maanantai-tiistai välisenä yönä juoksun, mä kävin tänään treenaamassa Moonan kanssa. Nita itki ja huusi meidän perään, se ei voinut ymmärtää miksi mä en otakaan sitä niinkuin tavallisesti.. Oli melkosen outoa treenata marraskuun viimeisimpinä päivinä ulkokentällä, eikä ollut edes kylmä!
Moonan kanssa oon tainut agilitykentällä käydä viimeksi kesäkuussa, mutta neiti oli ihan super! Moona on aina ollut helppo agilitykoira. Se tekee kaiken just eikä melkein, ja on muutenkin niin ohjattavissa. Moona tosin ei irtoa oikeastaan yhtään, eikä esimerkiksi siedä takaaleikkauksia. Mutta sen kanssa on kiva tehdä, varsinkin kun oli melko helppo rata jonka avulla mä itse opettelin vähän valsseja ja persjättöjä. Rata on Annin suunnittelema, ja häneltä sain taas uusia vinkkejä ja opin uuden tekniikan (ihmisnuoli, jos muistan nimen oikein :D)
Lisäksi treenattiin putkeen menoa pimeästä kulmasta, ja mä yllätyin siitä miten hyvin tuo sinne putkeen haki. Ehkä tauko on vaikuttanut! Moonan kanssa treenattiin myös keppejä ohjureiden kanssa, se oli ihan uutta mulle. Oon aina opettanut koirat veivaamalla, mutta pääsimpä nyt käytännössä kokeilemaan tuotakin. Aluksi Moona koitti hyppiä verkkojen yli, mutta tajusi idean ja pujotteli nätisti kuudella kepillä.
Ajattelin hommata verkot myös kotiin, niin voin harjoitella Nitan kanssa keppikulmia, lähetyksiä ja ehkä vieläkin itsenäisempiä keppejä. (Suuret on taas suunnitelmat. Onneksi meillä on iso lämmin halli ja kepit omasta takaa. Seuran halli kun on n. 30km päässä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti