Tyhmä maanantai

Tämä päivä ei alkanut mitenkään lupaavasti. Aamulla oli mun viimeisen matikankurssin koe joka meni ihan pieleen. Seuraavaksi meidän piti lähteä kaverin kanssa tekemään asiakastyötä, mutta kaveri peruutti parkkipaikalla toisen auton kylkeen ja koko aamupäivä menikin sitä selvittäessä. Hetki sitten tultiin treeneistä, ja olin jo aika varma mennessä että nyt ei kyllä suju. Maanantait vastustaa joskus ihan älyttömästi!



Tuollainen pätkä tällä kertaa. Alku meni ihan hyvin, ja Aalta seiskahypylle vienti sujui yllättävän hyvin! Siitä kepeille persjätöllä. Tänään ei kepit onnistuneet sitten yhtään, aina se harppasi tokavikan välin, tosin vika oli ilmeisesti minussa kun en osannut päättää menenkö lujempaa vai odottelenko koiraa. Tein molempia ja rytmi meni ihan sekaisin koiraparalla.

Sitten Nita kyllästyi, eikä suostunut tekemään taas mitään. Se jäi vain Aan kontaktille istumaan ja tuijotti mua, otettiin vaan putki ja lähdettiin pois radalta. Käytin nopeasti ulkona, annoin vettä ja jätin kiinni kauemmaksi, seurasin itse muiden suorituksia. Hain tuon vasta kun oli taas meidän vuoro, ja sillä oli taas enemmän motivaatiota. Otettiin vain Aalta kepeille ihan hyvällä vauhdilla! Tajusin muuten vasta nyt että me ei päästy rataa loppuun asti kokeilemaan ollenkaan, mutta eipä tuon kanssa oikein yhteistyö sujunut.

Josko sunnuntaina epiksissä olisi neitosella taas kiinnostusta. Musta tuntuu että se turhautuu mun töppäilyyn. Fyysisesti se ei väsy, mutta henkinen puoli sillä jotenkin aina väsähtää, varsinkin jos pitää ottaa muutamaan otteeseen sama kohta, äh.