No miltä se koiraton elämä sitten tuntuu?

Olen puolitoistavuotta yrittänyt sopeutua koirattomaan elämään, ja huomannut miten epäsopiva se mulle on. Kun loputtomat opiskelijabileet, halpa viini ja pirkka-olut ei enää maistukaan jää ihan liikaa vapaa-aikaa. Silloin tajuaa, ettei luokkakavereiden kanssa ole saman alan lisäksi muuta yhteistä kuin bileet. Ja kyllä mä ainakin kaipaisin elämään jotain muuutakin sisältöä.

Tämän pääsiäisloman aikana olen pohtinut paljonkin mitä tällä kaikella vapaa-ajalla oikeasti voi tehdä? Vielä noin pari vuotta sitten viikonloput ja lomat kuluivat pääasiassa treeneissä, kisoissa tai koiranäyttelyissä. Ja mä nautin siitä.

Opiskeluiden alettua ajattelin, että nyt elän niinkuin ”muutkin”. Kunhan pidin huolen itsestäni: ei tarvinnut ottaa kenestäkään vastuuta, pystyin tekemään extemporereissuja ja jäädä hillumaan kaupungille koulun jälkeen. Mutta aika nopeasti huomasin että kaikki nämä asiat jäivät loppupeleissä vain ajatuksen tasolle.

En ole löytänyt uusia harrastuksia, etenkään sellaisia jossa pystyisi samalla tavalla tutustumaan uusiin ihmisiin kuin koiraharrastuksien parissa. Rehellisesti sanottuna mua ei edes kauheasti kiinnosta harrastukset, joita täällä Seinäjoella on tarjolla. Ryhmäliikuntaa, kuntosaleja. Ei kiitos.

Koiraharrastuksissa on se hyvä puoli, että aina löytyy seuraa ja juttukavereita. Koskaan ei oikeastaan tarvitse olla yksin koiratapahtumissa, juttu kun luistaa tuntemattomienkin kanssa. Uusiin treeniryhmiin meneminen ei ollut koskaan mikään ongelma.

Tästä päästäänkin siihen että koirakuume on ihan älytön. Eikä vaiva ole edes se ainainen pentukuume, joka tuntuu kaikkia koiraihmisiä vaivaamaan. Tahtoisin koiran, jonka kanssa pääsisi taas kiinni harrastuksiin ja siihen elämään, josta nautin. Olisin enemmän kuin valmis ottamaan koiran... mutta.

Ensimmäinen mutta on tämän hetkinen asuntoni. Sijainti on kaikin puolin ihanteellinen. Siis opiskelijalle. Keskellä kaikkea, keskustan ytimessä. Kahden ostoskeskuksen välissä, betonihelvetissä. Vihreää alustaa etsiäkseen saa kävellä aika kauas, vaikka kyseessä onkin pieni ”maalaiskaupunki”. Vuokrakin on sijaintiin ja kokoon nähden pirun halpa. Toinen suuri mutta on autottomuus. Etenkin jos nykyisen asunnon sijaintia miettii, on hyvät lenkkimaastot tosi kaukana.

Vaikka tämä postaus kuulostaa ehkä hieman melankoliselta, on mulla asiat ihan hyvin. Opiskelen alaa, josta tykkään ja pääsin työharjoitteluun sinne mihin halusinkin. Mulla on ihana avomies ja söpö kani. Olen vain turhautunut tähän tekemättömyyteen ja pahenevaan koirakuumeeseen. Ja katkera lukemaan Facebookista muiden kuulumisia hauskoilta kisa- ja näyttelymatkoilta. Mäki haluun.