Saatiin Jokerikortti blogista haaste. Ensin ajattelin jättää sen tekemättä, ajattelin että edellisestä on niin vähän aikaa. Tekstejä selatessani sain kuitenkin huomata, että viimeksi meidät on haastettu huhti-toukokuussa.
Tässä kysymykset ja vastaukset niihin, olkaa hyvät!
1. Miksi valitsit juuri sen rodun (rodut) joka sinulla nyt on? Onko se sinun "omaa" rotutyyppiä?
Valinta oli oikeastaan aika "luonnollinen". Isäni kasvattaa englanninsettereitä, ja olen pienestä pitäen itsekin touhannut settereiden parissa. Punainen irlanninsetteri on jostain syystä aina ollut haaveissa, koska rotu on mielestäni niin kaunis, ja setterit luonteeltaan ihan mahtavia. En edes harkinnut vakavasti muita rotuja, kun aloin tosissani suunnittelemaan koiran hankintaa. Molemmat tytöt ovat sitä mitä koiralta kaipaan. Vaikka ajoittain menetän hermoni Nitan riistavietin takia, en syytä siitä koiraa. Setteri tuntuu minulle sopivalta rodulta kaikinpuolin. Esimerkiksi tykkään harrastaa tavoitteellisesti, mutta en tähtää SM- tai MM-tasolle. Setterissä riittää paukkuja monenlaiseen harrastamiseen, mutta siitä saa myös hyvän kainalokaverin laiskoille päiville.
2. Harrastattetteko? Mitä ja miksi? Mitä et haluaisi harrastaa? Kerro mielipiteesi kilpailemisesta.
Harrastetaan. Hertan kanssa on pentukurssi käytynä, ja vuodenvaihteen jälkeen aloitetaan toko-ryhmässä. Nitan kanssa hömpötellään Rally-tokon parissa. Oikeastaan mielenkiintoisia lajeja on valtava määrä, eikä mieleeni tule sellaisia joita en missään nimessä harrastaisi. Ehkä joku taakanveto on sellainen, josta en ole koskaan ollut kiinnostunut sen kummemmin.
Kilpaileminen on mun mielestä mukavaa, ja se tuo motivaatiota treenaamiseen. Olen oikeastaan tosi kilpailuhenkinen ihminen, mutta koirien kanssa kilpaillaan aina niiden ehdoilla ja hyvällä mielellä. On harmi että monissa lajeissa yhteinen kilpailuhenki on tosi kireä, ja viikonloppuna agilitykisoissa moni kolmosluokan ohjaaja lopetti radan kesken itse mokattuaan ohjauksen. Tuli paha mieli niiden koirien puolesta, koska eivät saaneet ohjaajaltaan mitään kehuja. Nelijalkaisten kanssa täytyy olla huumoriakin matkassa, eikä kilpailua saa ottaa liian vakavasti!
3. Mitä mieltä olet rotusi terveydentilasta, mitä siitä muuttaisit (muuttaisitko)?
Settereiden terveystila ei mielestäni ole niin huolestuttava, mutta varmasti parantamisen varaa on. Viimeaikoina olen ihmetellyt lähinnä sitä, että C-lonkkaista koiraa ei saa enää käyttää jalostukseen. Koirassa on kuitenkin paljon muutakin kuin numerot ja kirjaimet sen luustosta. En silti tarkoita, että C-lonkkainen koira olisi välttämättä ykkösvalinta jalostukseen. Se riippuu niin monesta asiasta. Lähinnä mietityttää geenipoolin pienentyminen. Ehkä eniten kuitenkin toivoisin sitä, että rotujeni PEVISA-ohjelmaa olisivat tekemässä pitkän linjan kasvattajat, joilla on paljon tietoa aiheesta.
4. Kerro mielipiteesi jalostuksesta. Suositko puhdasrotuisia vai sekarotuisia?
Suosin puhdasrotuisia, mutta en silti väheksy sekarotuisia. Moelmpien jalostuksessa toimitaan varmasti väärin, eikä vain sekarotuisia voida luokitella pentutehtailijoiden tuotoksiksi. Jalostus on mielestäni hyvä asia, mutta tähän maailmaan mahtuu niin monenlaisia kasvattajia. Pentua hankkiessa pitää olla tarkkana, sillä en halua tukea omasta mielestäni huonoa kasvatustoimintaa.
5. Kerro hetki, jolloin olet ollut ylpeä koirastasi. Entä hetki, kun et ole ollut?
Olen ylpeä monista pienistä asioista päivittäin. Etenkin Hertta on antanut aiheutta ylpeyteen, koska se on vielä niin "pieni ja kokematon". Joka päivä se jaksaa yllättää osaamisellaan. Nyt kun mörköikä alkaa kovaa vauhtia lähestyä, olen ehkä hieman ollut nolona. Naapurit ovat koran mielestä ihan hurjan kamalia aamun ensimmäisellä ja illan viimeisellä pissalla. Neiti pörisee karvat pystyssä epäilyttäville hahmoille, jotka päiväsaikaan pitäisi pussailla hengiltä.
Tänään olin ylpeä Nitasta, koska se ohitti kapealla polulla intensiivisesti tuijottavan koiran vilkaisemattakaan siihen. Hieno! En ole siitä ylpeä silloin, kun se pörisee vastaantulijoille tai liian lähelle tukkiville koirille.
6. Kuinka paljon liikutte päivässä?
Riippuu niin päivästä. Syksyllä liikuttiin hurjasti enemmän, mutta näin pimeänä aikana liikunta on ollut hankalampi toteuttaa. Nitaa ei hihnalenkit väsytä, ja haluan tarjota koirilleni vapaata liikuntaa päivittäin.
Pyritään yleensä siihen, että koirat saavat juosta noin tunnin verran vapaana päivässä. Siihen lisäksi pienet pissatukset päivän mittaan. Viikonloppuisin tehdään pidempiä lenkkejä, kun on aikaa ja valoa. Lisäksi meillä on lähes joka ilta jotkut treenit tai muuta koiramaista menoa. Mutta meilläkin on välillä laiskuuspäiviä, kun ollaan vaan ja käydään korttelikierroksella.
7. Kuinka koirasi ruokailee? Onko teillä tiettyjä traditoita, joita suoritetaan ennen ruokailua?
Hertta syö vielä kolme kertaa päivässä ja Nita kahdesti. Molemmat syövät 50/50 mallisesti nappulaa ja lihaa. Lisäksi kaapista löytyy lohiöljyä ja Nutrolin pentuöljyä. Ruuan saa ottaa vasta luvan kanssa, joskus teetän jotain temppuja.
8. Millainen on mielestäsi hyvä kasvattaja? Ovatko kasvattaja(t), jolta olet koirasi ottanut olleet hyvä (hyviä)?
Mielestäni kasvattajalla tulee olla samantyyppinen ajatusmaailma koirien suhteen, silloin on helppo lutotaa puolin ja toisin. Mielestäni on positiivistä, jos kasvattaja on kiinnostunut kasvateistaan myös tulevaisuudessa.
Molemmilla koirillani on hyvä kasvattaja. Tykkään todella paljon Hertan kasvattajan ajatusmaailmasta ja
arvoista koirien suhteen. Olen isäni (Nitan kasvattaja) kanssa monista asioista samaa mieltä, ja tuen hänen kasvatustoimintaansa mielelläni.
Parasta on yhdessä tekeminen ja oppiminen. Onnistumisilla elää pitkälle! Viimeaikoina olen miettinyt (ikävä kyllä) muiden mielipiteitä, ja etenkin sitä mitä koirattomat ihmiset ajattelevat koiraharrastuksestani. Se on tosi ikävä puoli tässä. Myönnän olevani hullu koiranainen, mutta ei sen takia tarvitse tuomita. Harrastus sekin on!
10. Mikä on paras puoli koirassasi? Entä huonoin?
Hertta on vielä niin pentu, että on hankala sanoa. Parasta on ollut se, kuinka reipas Hertta on. Uudet paikat otetaan vastaan häntä tötteröllä ja yleensä kaikki on tosi kivaa. Huonoin puoli tällä hetkellä on hampaiden käyttö, mutta eiköhän sekin ala helpottaa kun hampaat on vaihtuneet.
Nita osaa ottaa tosi rauhallisesti kaikissa tilanteissa. Vaikka Nita ei pääsisi pariin päivään kunnon lenkille, se makoilee tyytyväisenä kainalossa. Tapahtumissa se osaa rauhoittua omaan häkkiin nukkumaan eikä hötkyile. Huonoin puoli on ehkä epäsosiaalisuus, kun ei voida oikeastaan tavata muita koiria. Jos haluan yhteislenkille Hertan ja kavereiden koirien kanssa, täytyy Nita lenkittää erikseen. Onneksi se ei ole kuitenkaan aggressiivinen, vaan lähinnä liian hyvin oman arvonsa tunteva leidi joka ei siedä toisia ihollaan.
11. Miten palkkaat koirasi?
Ruokapalkkaa käytän molemmille, nakki on parasta! Arkisissa asioissa pyrin vahvistamaan laumaviettiä.
Haaste on kiertänyt niin monessa blogissa, että en tällä kertaa haasta ketään. Kiitos kuitenkin hyvistä kysymyksistä, toivottavasti jaksoitte lukea kaikki vastaukset :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti