Moona liitää

Eilen alkoi Maalahdessa PAWSin neljän kerran agilitykurssi. Mukana mulla oli tällä kertaa Moona, sillä Nita kävi maanantaina aamulla osteopaatilla ja on tämän viikon levossa. Neidin selästä löytyi kaksi lukkoa ja syvät lihakset olivat todella kireät.

Moona ei ole tehnyt agilityjuttuja noin vuoteen, ja viime kesänäkin vain muutaman kerran. Koira oli täynnä intoa päästessään kentälle, ja saikin kehuja siitä että se on helppo motivoida makkaralla ja että vauhti on koko ajan tasainen. Eikä se kyllästy heti kun minä mokaan, toisinkuin Nita. Rata oli kuitenkin ehkä hieman haastava Moonan tasoon nähden. Esimerkiksi alku oli aika vaikea saada nopeaksi, enkä aluksi edes osannut ohjata.

Moona on kuitenkin melko helppo siinä mielessä, että se tekee juuri niinkuin sille sanoo, eikä sooloile. Mutta toisaalta se ei irtoa yhtään. Näissä treeneissä opin itse ohjaamisesta taas paljon! Moonasta näkee heti mun oman vauhdin epätasaisuuden, miten hidastan väärissä kohdissa jne. Huidon myös kädelläni oudosti, joka saa koiran lähinnä hämmentymään. Kouluttaja uhkasikin laittaa mulle jonkun rannepainon, että lopetan huitomisen.Täytyy jatkossa keskittyä enemmän rauhalliseen ja tasapainoiseen ohjaamiseen radalla.

Moona ei ole koskaan osannut keppejä, eikä sille ole opetettu kontaktejakaan. Se teki mm. kauniin lentokeinun, mutta toisella kerralla meni jo paljon paremmin senkin kun kuunteli mun hidastuskäskyä. :D Ylösmenokontaktit se loikki lähes aina yli, eikä alasmenoissakaan kehumista. Mutta empä mä tuon kanssa tähtää mihinkään, haluan pitää agilityn Moonalle kivana harrastuksena aina silloin tällöin kun Nita ei syystä tai toisesta voi osallistua treeneihin.

   

Joko mennään? laadukas kännykkäkuva..