8.10.2015

Hertta 3kk

Hertta täytti keskiviikkona jo 12 viikkoa, eli kolme kuukautta. Hui! Sen kunniaksi kävimme eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Odottelu sujui rauhallisesti, vaikka tilassa oli myös nuori ajokoira. Hertta olisi halunnut kovasti tehdä tuttavuutta, mutta en antanut koska ajokoira oli kipeä. Kipeät koirat kun voivat toimia arvaamattomasti.

herttainen2

Nopeasti päästiin jo eläinlääkärin käsittelyyn, ja pidin hänen tavastaan toimia. Kun koira nostettiin pöydälle, oli käytännössä piikki jo pistetty niskaan. Hertta ei ehtinyt tajuamaan koko tilannetta, kun siitä ei tehty isoa numeroa. Pöydälläolo oli selvästi vähän jännittävää, koska pentu nojasi eläinlääkäriä vasten koko tutkimusten ajan. Muuten se oli oma itsensä, tosi reipas ja rohkea.

hertta12vko
12 vko
Painoa pennulla on noin 9kg. Paino tuntuu nousevan noin kilon viikossa, mutta en ole ihan joka viikko Herttaa punninnut. Meillä ei ole puntaria, joten olen punninnut sitä lähinnä silloin kun siihen on ollut mahdollisuus. (Kiitos Musti & Mirri :D )

Yhteiselo Nitan kanssa on jatkunut yhtä tasaisesti kuin aiemminkin. Nita on tämän kuukauden aikana sairastellut tosi paljon (kirjoitan siitä oman postauksen), joten se on ollut aika väsynyt. Hertta on päässyt mukaan lenkeille metsiin, pelloille, järven rantaan yms. Kovasti se haluaisi seurata Nitaa, muttei pysy vielä yhtään mukana.

herttaretkeilee

Autossa matkustaminen sujuu hyvin, vaikka ehdin jo säikähtää matkapahoinvointia. Oksennus taisi johtua vain siitä, että ruuasta oli liian lyhyt aika. Sen jälkeen ei ole pahoinvointia ollut, vaan Hertta käpertyy heti nukkumaan auton startattua. Aluksi Hertta matkusti pienessä metallihäkissä auton perällä, mutta koska se halusi matkustaa Nitan kanssa, niin luovuimme häkistä. Hertta käyttäytyy autossa niin hyvin, eli ei roiku naskalihampaillaan Nitassa, niin se sai luvan matkustaa isojen koirien tavoin.

herttanen

Olen alusta asti opettanut Herttaa naksuttimeen ja ollaankin jo pitkään treenailtu kaikenlaista. Ei mitään kovin isoa ja tärkeää, mutta pääasia onkin että pentu oppii oppimaan ja tarjoamaan erilaisia toimintoja. Etutassuilla alustan "koskeminen" sujuu jo mallikkaasti, maahanmenon kanssa on vielä tekemistä. Perus arjessa Hertta on oppinut nätisti odottamaan, että ruuan saa vasta luvan kanssa. Lelut se tuo mielellään ihmisille, ja ollaankin paljon heitelty Hertalle palloa ja leikitty vetoleikkejä.

Hertta on kyllä ollut mun unelmien täyttymys, ja olen niin onnellinen tuosta pienestä nelijalkaisesta. Vaikka se välillä osaa olla myös todella rasittava, niin silti tykkään Hertasta ihan älyttömästi. Ilmoitin meidät jo pentukurssille, joka alkaa muutaman viikon kuluttua. Jännittää vähän, että mitä siitä tulee! Päästään myös kohta osallistumaan M&M pentutreffeillekin, enkä malttaisi millään odottaa.

Pissakakkarallikin on alkanut vähän helpottamaan (kop kop kop), mutta parempi olla sanomatta mitään. En ole ottanut liikaa stressiä sisäsiisteyden kanssa. Lehtiä ei olla enää käytetty, joten hyvällä mallilla ollaan. :)

4 kommenttia:

  1. Voi että miten kaunis Hertta! Punainen irlanninsetteri oli myös oma ensikosketukseni koiriin, kun enollani oli sellainen. Rodulla on siis edelleen paikka sydämessäni, vaikka kyseessä ei ollutkaan oma koira :')<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertta kiittää! Irlanninsetterit on kyllä tehneet muhun lähtemättömän vaikutuksen, meidän perheen eka irkku oli varmaan maailman kiltein koira :)

      Poista