Junnuikäinen

Hertta täyttää tänään 9kk. Mun pieni punainen on jo juniori-ikäinen, ja se on kasvanut hurjan isoksi tytöksi.

En kestä!

Murrosikä koettelee meitä, mutta suurimmaksi osaksi ajasta Hertta on oikein mukava ja tottelevainen. Aina välillä se testaa rajojaan, unohtaa omistavansa korvat ja säntäilee hyvien tuoksujen perässä. Hertta on aika kovapäinen - tai siis paljon kovempi mihin olen tottunut. Mulla on paljon opeteltavaa tuon koiran käsittelystä, mutta koko ajan meistä muotoutuu tiiviimpi parivaljakko. Arkiset asiat sujuvat pääasiassa hyvin. Hihnakäytös aiheuttaa aika ajoin päänvaivaa, mutta siinäkin ollaan menty huimasti eteenpäin.



Eilen kävin Hertan kanssa ihan kahdestaan metsälenkillä. Se pysyi niin kauniisti mun lähellä, teki spurtteja syvemmälle metsään muutaman kymmenen metrin päähän ja palasi aina takaisin. Tuli kutsusta luokse kun vastaan tuli koirakko, jota päästiin sitten hihnassa moikkaamaan. Hertta on varsin photogeeninen tapaus, ja poseeraa mielellään kameralle (heh, ainakin kun on herkkuja taskussa!).

Hertta painaa n. 24kg ja säkäkorkeutta kotimittauksella 61,5cm.



Huomenna käydään korkkaamassa viralliset näyttelyt tuoreen juniorin kanssa. Minua jännittää ihan kamalasti, ja poden jäätävää vaatekriisiä. Ehkä tämä tästä.