Seinäjoki KV

Lauantai menikin Seinäjoella kehää pyörittäessä. Sunnuntaina oli vuorossa se kauhulla odotettu päivä, kun Nita oli ensimmäistä kertaa ilmoitettu kansainväliseen koiranäyttelyyn.

Englanninsetterit alkoi heti yhdeksältä, ja oltiin paikalla kahdeksan jälkeen. Pian uroksia huudeltiin kehään ja tuomarin linja tuli aika kättelyssä selväksi, sieltä tuli joko H tai ERI. Ja SA oli kovin tiukassa. Avoimen luokan narttuihin oli ilmoitettu kolme koiraa, joista kaksi ensimmäistä lähtivät kehästä keltaisen nauhan kanssa. Nita ainoana sai erinomaisen, ja oli näin luokkansa paras. SAta ei tällä kertaa irronnut ahtaiden takaliikkeiden takia. Tuomari kuitenkin totesi "I like this dog very much". Tuomarina oli Per-Harald Nymark Norjasta.

Nitan arvostelu on jotain ihan siansaksaa (Norjaa) ja sihteerin käsiala ei juurikaan helpota asiaa. Kehän laidalla oli kuitenkin joku kiva ihminen, joka mulle arvostelun suomensi! Tässä tälläinen vapaa suomennos, toivottavasti on yhtään sinne päin:

"Keskikokoinen, valkea narttu punaisin merkein. Erittäin hyvää tyyppiä. Femiininen pää, hyvin kehittynyt rinta. Hyvät kulmaukset kauttaaltaan. Erinomainen turkin laatu, erittäin hyvä luonne. Hyvät sivuliikkeet, ahtaat takaa." AVO-ERI AVK-1

Kuvat (c) Taija Linna, www.setteri.com









Nitaa pyydettiin lauantai-iltana myös lainaan Junior Handler kehään. Lupasin että saa sitä ainakin kokeilla, ja jos hyvin sujuu niin kehäänkin sen saa ottaa. Heidin mukaan Nita lähti oikein mielellään, eikä se mun perään haikaillut ollenkaan! Olin niin ylpeä että tuo jaksoi sen 50min. kestävän kehän. Heidi & Nita sijoittuivatkin piirinmestaruuskisassa kolmanneksi :)

Nita & Heidi!

ps. Kattokaa miten söpön kansion ostin Nitan papereille! ja tottakai EU-passille samaan sävyyn suojamuovi. Iskä tosin ei luvannut tätä käyttää kokeissa, höh!

materialismionnellisuutta...

Kävin eilen ostamassa itselleni uuden takin talveksi, ja reiluuden nimissä ostin myös Nitalle ihan oman manttelin ettei tarvitse aina treeneihin lainata Mistyn manttelia. No, en mä varmaan sitä muuten olisi ostanut mutta Tokmannilla pyörähtäessä osui silmiin Best Friend mantteleiden tarjous.

Mä koitin saada tyylikkään poseerauksen kera uuden takin mutta ei siitä oikein tullut mitään kun nuo kaksi älyvapaata keksi kaikkea paljon hauskempaa.

















Moonalla on huomenna tämän syksyn viimeinen koe, mä menen Seinäjoen KVnäyttelyyn töihin ja Sunnuntaina Nita on siellä kehässä, iik! Ilmoitin Nitan myös Vöyrin agilitykisoihin kahdelle radalle..

Minä en unohda sinua koskaan, vaikka en muistaisi omaa nimeäni

Meille on heitetty pariinkin otteeseen kommenttiboksiin tälläinen koirablogeja kovasti kiertänyt tunnustusjuttu. Me saimme omamme cavaliertytöiltä Nekulta, Bellalta & Pepiltä sekä sekarotuiselta Rikulta. Kiitos paljon :) Mä en haasta ketään, sillä kaikki blogit joita luen on tainneet tämän jo tehdä. Kaikki halukkaat lukijat voivat kuitenkin haasteeseen vastata jos innostusta löytyy!
Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

- Mulla on erittäin huono tapa antaa Mistylle tiettyjä etuoikeuksia muihin koiriin verrattuna. Esimerkiksi aamuisin me syödään aamupala yhdessä niin että Misty saa mun leivän jämät ja nuolla viilipurkin. Iltaisin otan sen omassa huoneessa sohvalle kainaloon nukkumaan, vaikka mun piti pitää uusi sohva täysin koiravapaana.. Koirat ruokkiessa saatan myös lisätä sen kuppiin nappuloiden lisäksi jotain hyvää.



- Meillä koirat lenkkeilee todella vähän hihnassa. Jurva on pieni kylä, josta löytyy metsäautoteitä, talvisin moottorikelkkareittejä ja jäälläkin voi pitää koiria vapaana juoksemassa. Syksyisin taas varsinaista lenkitystä ei tarvita, sillä nuo pääsevät maastoon tositoimiin lähes päivittäin. Tietenkin lepopäivät muistaen! Mistyn kanssa oon nyt käynyt hihnalenkillä kun vanhuksen kroppa ei kestä kamalaa revittelyä niin paljon.



- Misty on tosi huono syömään. Olen useaan otteeseen ruokkinut sen kädestä, koska en halua katsoa luuviulua muistuttavaa koiraa joka ei syö moneen päivään. Jos se aloittaa itsenäisesti syömään ruokakupin antaessa, pitää olla lähestulkoon hengittämättä että neiti syö kupin tyhjäksi. Yksikin väärä liike ja se lopettaa. Misty myös luovuttaa heti jos joku toinen koira tulee sen kupille.



- Moona on välillä ihan kamala kukkahattutäti, eikä sille voi muuta kuin nauraa. Se ottaa asiat niin tosissaan! Jos Nita esimerkiksi riehuu, sille riekkumiselle tehdään kyllä loppu ja äkkiä. Jos Moona on sängyllä nukkumassa, se irvistelee ja ärisee muille koirille (ei ihmisille!) jotka uskaltautuvat tulemaan parin metrin säteelle sen valtakuntaa...



- Moonan mielestä mä olen myös välillä ihan hirveekamalarasittavaärsyttävä ihminen. Jos kutsun sitä, se on ihan 110% varma siitä että mä joko 1. pesen sen 2. harjaan sen 3. leikkaan sen kynnet tai 4. teen jotain muuta yhtä kamalaa. Se myös suuttuu helposti, mutta onneksi leppyy yhtä nopeasti (varsinkin ruualla :D)



- Max on oikeasti ihan älytön pehmo, joka kerjää rapsutuksia ja haleja ja RAKASTAA harjaamista. Muille uroksille se tietenkin esittää kovanaamaa joka ei pelkää mitään tai ketään. Se osaa myös testata ja kokeilla, olla ihan hirveän itsepäinen. Se saattaa esimerkiksi iltapissalla vain kuljeskella ympäriinsä pitkin pihaa ja kun minä kutsun sitä, se vain tyynen rauhallisesti vilkaisee kulmien alta sellaisella HV-ilmeellä. Pari kertaa olen hakenut sen korvasta, ja sen jälkeen se taas tulee kiltisti sisälle jonkun aikaa.



- Nita osaa olla aikamoinen draamakuningatar. Yleensä se on lempinimensä mukaisesti aikamoinen "pikkupoika" tai "partiopoika" joka viilettää menemään. Hihnassa se egoilee, mutta auta armias jos joku tulee lähelle, tai varsinkaan takapuolelle. Se alkaa kiljumaan ja huutamaan jos koira on sen itsensä kokoinen tai suurempi, ja piiloutuu mun jalkoihin. Koirapuistossa se ei missään nimessä uskalal ottaa asekeltakaan isojen puolella. Pienten koirien kanssa se touhuaa mielellään, ilman mitään suurempaa showta.



- "Koirat eivät ole koko elämä, mutta tekevät elämästä kokonaisen" on mun mielestäni hyvin sanottu. Oon useasti miettinyt miten tylsää mulla olis, jos en kuluttaisi perjantai-iltoja koiramiitissä, heräisi viikonloppuaamuisin aivan liian aikaisin kisoja tai näyttelyitä varten tai ajaisi arki-iltaisin töiden/koulun jälkeen 40km/suunta agilitytreeneihin.. :D Mä tuun myös niin hyvälle tuulelle kun koirat leikkii keskenään tai tekee jotain hölmöä yhdessä.

Loppuun vielä yksi pyyntö, musta ois tosi kiva jos te lukijat kävisitte äänestämässä mun kuvaa tuossa rajalan kilpailussa! (Vaikkei se koiriin varsinaisesti liitykään.)TÄTÄ tai Kuvaa klickaamalla pääset äänestyssivulle!

normipäivä

Eilen me lähdettiin Nitan kanssa Kurikkaan miittaamaan saksanpaimenkoira Loboa, Cockerspanieli Oliveria sekä villakoiratyttöjä Herttaa & Lyytiä.
Mentiin jonkun joenrannalle, ympärillä oli paaaaljon sänkipeltoa. Ajattelin että no voinhan mä Nitan vapaaksi päästää, ei se muista koirista kiinnostuisi pello takia mutta saisipa ainakin liikuntaa. Se oli virhe, koira lähti heti hakemaan vastatuuleen ja juoksi jonkun hajun perässä kauaksi. No, en viitsinyt sitä turhaan huudella, kyllä se sieltä tulisi pian takaisin. Viidentoistaminuutin jälkeen olin varma että se on löytänyt linnut kun koiraa ei näkynyt joten lähdin kävelemään ja sieltähän mä sen seisonnalta löysin.

Aluksi yritin huudella ihan turhaan koiraa, joka oli kuuro ja sokea ja hypnoosissa niistä linnuista. Nitalla on ollut koko syksyn nosto-ongelmia, joten ajattelin ihan vitsillä kokeilla mitä se meinaa jos käsken sitä nostamaan linnut. Sanoin kepeästi parin metrin päästä "eteen" ja Nita syöksyi keskelle pyyparvea. Turhaan yritin saada neitiä pysähtymään, se juoksi kauniisti monta metriä perään mutta tuli kuitenkin huudosta luokse.

Nitaparka joutui hihnaan loppuajaksi.. kotona mua ei aluksi uskottu kun kerroin sen nostaneen ensimmäisestä käskystä. Seuraavaksi sain komennon suorittaa metsästyskortin ja ruveta treenaamaan tuon kanssa. No just, ehkä mä pysyn agilityssä kuitenkin...







Viimeviikonloppuna, tarkemmin lauantaina, Jurvassa kilpailtiin englanninsettereiden rotumestaruudesta. Kilpailu kantaa nykyään nimeä ES-open. Isä ohjasi Moonaa ja äiti uskaltautui kokeeseen Nitan kanssa. Nita ja äiti sijoittuivat paristakymmenestä koirakosta neljänneksi! Laatupalkintoa ei irronnut, sillä lintuja kokeessa oli todella niukasti ja kilpailu muuttui aikalailla juoksukilpailuksi. :) Sunnuntaina oli Jurvan metsästysseuran järjestämä koe, jossa Moona palkittiin AVO3 tuloksella

pentuesuunnitelma...

Tänään julkaistiin kanakoirakerhon sivulle pentuesuunnitelma Moona - Luka Od Bacurina. Asutus on tammi/helmikuussa 2012. Molempien vanhempien lonkat on kuvattu A/A ja Moonan kyynärät 0/0. Moona on palkittu kokeissa useaan otteeseen joista kahdesti AVO2 tuloksella metsäkokeessa sekä kenttäkokeessa, Luka taas on sijoittunut Derbyssä kolmanneksi. Näyttelyissä Moona on palkittu tuloksella SERT ja Luka EH.

Ninaa lainaten, "Suomen nopein kohtaa suomen kauneimman". Lukalla on erittäin hyvä tyyli sekä vauhti hakea maastossa. Moona taas on erittäin varma metsästyskoira joka löytää linnut aina, siitä kertoo myös sen palkintosaalis 8xAVO3 & 2xAVO2.

Kesä 2010

Luka. Kuva (c) Jari Vettenniemi

Luka erikoisäyttelyssä. Kuva (c) Rauno Mäyrä

Moona

Moona

TopCanis hallin avajaiset.

(c) Siru Kivipelto

Pro Agility WikingS, lyhyemmin PAWS, avasi kuun alussa koiraurheiluun tarkoitetun TopCanis areenan Maalahteen, jossa on noin 1000m² tilaa harrastaa eri lajeja ympäri vuoden. Halli pelasti täysin mun talven! Me päästään Nitan kanssa kerran viikossa treenaamaan lämmitettyyn halliin. Tämä on kyllä niin luksusta kun ei tarvitse unohtaa agilityä koko talveksi, tai juosta näin syksyllä kilpaa auringonlaskun kanssa, pukea miljoonaa vaatekertaa ja jäätyä silti... <3

Lauantaina 1.10 lähdettiin Nitan kanssa ajelemaan kohti Maalahtea jossa hallin avajaisten kunniaksi järjestettiin epäviralliset agilitykisat. Saavuttiin paikalle aikalailla möllien aloittaessa ja odoteltiin kisaavien rataa. Ilmoitin Nitan myös hyppyradalle ja päivä kyllä venähti tosi pitkäksi, Nita tais olla aika kyllästynyt odotteluun. Neiti oli jokseenkin laama, ja mä itse vähän hämmennyin kun se ei irronnutkaan tavalliseen tapaan, mm. putkissa se oli tosi hidas! Veikkaan kyllä osasyyksi sitä, ettei me olla ikinä kisattu saati treenattu hallissa.

Kilpailevien radalta meille napsahti hylky väärästä radasta. Oon kyllä ihan tyytyväinen, vauhdista huolimatta. Nita lähti tosiaan muurilta tuonne ykköshypylle, vaikka tarkoitus olisi ollut mennä putkeen. En tiedä miksi se päätti kiertää ylimääräisen hypyn kautta, vaikka odottelin putken suulla..

Kilpailevien rata.

Hyppäriltä meille ei tullut muutakuin yliaikaa (melko reippaasti...). Olin kyllä tyytyväinen meidän ratoihin, vaikkei noilla tuloksilla sijoituksia herunutkaan. Ihan pieniä virheitä ainoastaan, nekin mun mokia.

Hyppyrata

Maanantaina 3.10 me aloitettiin treenit kolmen hengen ryhmässä tuolla Maalahdessa. Joudutaan ottaa vähän takapakkia kepeillä, koska olen opettaessa pitänyt kättä liian korkealla Nita loikkii. Tämä hidastaa suoritusta, ja tällä tyylillä on suurempi todennäköisyys että se loikkaa väärään väliin. Nyt siis treenataan keppejä käsiohjauksella, vaikkei sitä ole käytetty kesän 2010 jälkeen ollenkaan. Tässä kuitenkin havainnollistava video jonka kuvasin lähinnä itseäni varten koska kouluttaja komensi, mutta editoin sen myös blogiin!



Huomasin myös että lukijoita on tullut lisää, jee! Kommentoikaa taas ihmeessä jos on postaustoiveita. Ainakin päivä kuvina on tulossa, ja aiemmin toivottiin postausta Moonasta jonka toteutin. Teenkö myös muista samanlaisen?