Mitä tapahtui vuonna 2014

Noniin, eiköhän taas ole aika perinteiselle vuosikatsaukselle.

Tammikuussa aloitettiin agilitytreenit Nitan kanssa LAGUlla. Suunnitelmat sen lajin parissa oli suunniteltu, ja kaikki tuntui sujuvan hienosti. Jostain syystä Nita kuitenkin alkoi oireilemaan eroahdistusta jäädessään yksin asunnolleni ja aiheutti närää naapureissa. Oma koulunkäynti kärsi, kun en viitsinyt jättää koiraa pitkäksi aikaa yksin. Päädyttiin lopulta siihen tulokseen, että Nitan on parempi asua vanhempieni luona maalla lauman kanssa.



Huhtikuussa käytiin mätsärissä ja Romppukin pääsi mukaan. Nita oli isojen PUN4.



Maaliskuulta ei ole yhtään postausta, joten silloin ei mitään kummempia tainnutkaan tapahtua. Max & Moona täyttivät kuun viimeisinä päivänä 10-vuotta!

Huhtikuussa R-pentue täytti vuoden ja pentueen emä Nita 6v.Nitan kanssa käytiin myös näyttelyssä Erja Nummen arvosteltavana, tuloksena EH2.



Toukokuussa uskalsin jo esitellä uuden laumanjäsenen, Tuulin. Käytiin myös pitkästä aikaa mätsärissä, jossa Nita oli lopulta BIS2 :) Siitä jatkettiin seuraavana viikonloppuna Tuurin näyttelyyn, jossa Joanna Pronin arvosteli Nitan Erinomaiseksi ja Moonan ROP-veteraaniksi



Kesäkuu ja heinäkuu oli melko toimettomia, ja pirun helteisiä! Sain punaisen irlanninsetterin Tarmon hoitoon sekä kuvailin paljon kotiutunutta Tuulia.



Elokuussa ajettiin kohti Kiiminkiä, jossa ryhmänäyttelyn yhteydessä järjestettiin englantilaisten kanakoirien päänäyttely. Päivä oli tosi kiireinen meikäläisen osalta, sillä handlasin monta koiraa.

Pääsin kehään ihanan Fjornot's Fluken kanssa, joka palkittiin ROP-koiraksi. Omilla ei juuri menestystä tullut, paitsi tietenkin Kennel Sänkipellon BIS3 kasvattajaryhmä oli positiivinen yllätys. Romppu JUN-H, Nita AVO-ERI4 SA & Moona VET-ERI2 SA





Syyskuussa olikin luvassa paljon käyttökokeita sekä P & R pentueiden tapaaminen. Kasvattien menestys oli hienoa seurattavaa.
13.9. Kanakoirien kenttäkoe, Jurva Sänkipellon Rocky NUO3
17.9 Kanakoirien kenttäkoe, Ilmajoki. Sänkipellon Romina NUO3 ja Sänkipellon Poju AVO3
21.9 Kultamalja & Derby Sänkipellon Rocky kultamalja sija 2, Sänkipellon Poju Derby sija 5.
25.9 Kanakoirien tunturikoe, Utsjoki. Sänkipellon Rasputin NUO2



Lokakuussa Max oli heikossa kunnossa, mutta selvittiin säikähdyksellä. Pitkästä aikaa pyörähdettiin kehässä Seinäjoen KR näyttelyssä Charlotte Jacobssonin arvosteltavana. Tuuli 1, KP ja ROP-pentu! Nita AVO-ERI3. Blogille saatiin uusi hieno ulkoasukin, siitä kiitos kuuluu Maijalle.

Kasvattien koemenstystä saatiin juhlistaa tässäkin kuussa:
12.10 Kanakoirien kenttäkoe, Kauhava. Sänkipellon Otto AVO3
18.10, Kanakoirien kenttäkoe, Lapua Sänkipellon Ruska NUO3



Marraskuussa käytiin mätsärissä ilman sen kummempaa menestystä. Löysin netin kautta itselleni ihanan hoitokoiran Wertin, joka viihdytti meitä monena viikonloppuna.



Joulukuussa julkaisin vanhoja joulukorttikuvia ja pohdin hieman sitä, miksi Nita järsii kylkeään. Vastaus ei kuitenkaan löytynyt vehnästä, vaikka niin aluksi luultiin. Siitä varmaan postausta vielä lisää.



Vuosi oli yllättävän menestyksekäs, vaikka ajattelin aluksi että koirarintamalla on ollut hiljaista. Allekirjoittnut on kärsinyt jäätävästä koirakuumeesta, josta mies on kyllä saanut kuulla "heikkoina hetkinä" jopa päivittäin. Syksyllä raahasin sen katsomaan kaikenlaisia ällöjä koiranpentuja, jonka seurauksena kuumeiltiin yhdessä :D

Joulu

Koirien joulu alkoi metsässä vapaasti kirmaillen. Itse tosin vetelin siihen aikaan vielä sikeitä, kun vanhemmat hoitivat koirien ulkoilutuksen. Jännittävin osuus oli lahjojen jako, sillä koiruudet olivat niiiiiiiin kiinnostuneita paketeista. Kuvat nappasin ipadillani, kun en jaksanut kantaa kameraa mukana.



Lahjoja piti tutkia ihan koko ajan, ja kyllä selvästi hoksasivat, mitkä lahjoista kuului nelijalkaisille :D Nitalle ostin luun lisäksi lelun, joka osoittautui koirien keskuudessa hitiksi. Rompulla ja Tuulilla meinasi tulla jopa vähän erimielisyyttä kyseisestä parin euron lelusta..



Kaikki koirat saivat lahjaksi vähän tavallista suuremmat puruluut ja "pikkutytöt" muutaman lelun. Koirien osalta ilta hurahtikin pääasiassa luiden parissa, ja lopulta oli pakko kerätä ne pois kun Tuuli meinasi syödä kaikki :D



Ostitteko te koirillenne lahjoja jouluna?

joulutervehdys

Tänään valoisaan aikaan kuvattiin koiria lumisessa maisemassa. Vanha herra Max ei kauheasti tykännyt ajatuksesta ja meni parin kuvan jälkeen oven taakse istumaan eikä suostunut hievahtamaankaan. Moonaa palelsi ja juniorit olivat asiasta vähän turhankin fiiliksissä. :D

Tämän kuvan myötä toivotan kuitenkin kaikille lukijoille oikein hauskaa joulua sekä menestyksekästä uutta vuotta! :)



Loppukevennykseksi vielä pieni kollaasi "behind the scenes" -kuvista..

Joulukortteja vuosien varrelta

Siitä lähtien kun kiinnosstuin valokuvauksesta, olen tehny aina ns. virtuaalisen joulukortin jota olen jakanut sosiaalisessa mediassa. Ajattelin nyt tehdä pienen koosteen siitä, mitä kaikkea olen "saanut aikaan". Alkupään kuvat on kyllä melko surkeita, mutta jostain on lähdettävä liikenteeseen :D

En vielä tiedä, mitä tänä vuonna aion tehdä, mutta jonkinlainen inspiraatio jo on! En tosin ole varma milloin pääsen vanhempieni luokse, ja onko aattona ainut valoisa aika kuvata koiria ulkona.

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Semmosta. Noi vuodet on tosiaan niitä, milloin kuva on otettu kuten varmaan tajusittekin :D Oletteko te ahkeria some-korttien "lähettäjiä" ja löytyykä teiltä vanhoja joulukuvia?

Loppuun vielä hilpeyttä aiheuttanut kuva, josta teetimme muistaakseni vuonna 2010 joulukortteja sukulaisille. Koirien ilmeet kertoo kaiken..

"Voisitko akka painua *piip* sen kameras kanssa."

Nitan kylki

Olen tänne aikaisemmin kertonut Nitan aina silloin tällöin nuolevan kylkensä rikki. Kuvittelin sen johtuvan lihasjumeista, koska useimmiten Nitan lihasjumit sijoittuivat selkään ja hännän lähistölle.

Agilityä ei olla harrastettu yli vuoteen eikä hierojallakaan ilmennyt juuri mitään jumeja. Silti tälläkin hetkellä neidin kylki on ihan syöty. Keksittiin kuitenkin luultavasti ratkaisu asiaan. Hoitokoirani Wertti ei syö vehnätuotteita, sillä se on yleisin allergia westieillä.



Mainitsin asiasta ohimennen äidilleni, joka sitten alkoi miettimään Nitan syömisiä. Koirille oli nimittäin annettu parina päivänä pedigreetä (normaalisti syövät siis jahti & vahti energiaa tai kana/riisiä) ja Nita oli alkanut heti ikävästi nuolemaan kylkeään.

Jotenkin tosi helpottava, että saatiin vihdoin jonkinnäköinen ratkaisu asiaan, ainakin toivottavasti! En tiedä miten vehnäallergia yleensä esiintyy, ja onko Nitalla edes kovin paha "allergia". Nyt ainakin vältellään vehnätuotteita, ja katsotaan josko kyljet pysyisi hyvässä kunnossa. Muita ongelmia ei siis ole koskaan ilmennyt, mutta aina välillä jompi kumpi kylki on nuoltu ihan karvattomaksi ja haavoille.



Toivottavasti helpottaa!

Hoitokoira Wertti

En muista, milloin viimeksi olisi viikonloppu ollut näin rentouttava! Meillä oli perjantaista sunnuntaihin hoidossa valkoinen länsiylämaanterrieri Wertti. Ohjelmassa oli siis paljon ulkoilua, vieläpä mahtavassa säässä kun lauantaina saatiin lunta ja sunnuntaina auringonpaistetta.

Öisin on siis tullut nukuttua sikeästi, kun en ole tälläiseen määrään ulkoilua tottunut :D Kameraakin oli mukava ulkoiluttaa pitkästä aikaa, joten tässä kuvasaastetta pienestä terrieristä:

Tyytyväinen koira lenkin jälkeen

Kyllä vaan koiranhoito on mukavaa, Varsinkin tälläisten pienten kanssa on niin helppoa kulkea kaupungissa kun ihan keskustassa asutaan.  Wertti on tulossa jo melko pian uudestaan meille, kivaa! :)

Koekausi 2014

Koekausi tälle vuodelle on nyt päättynyt, joten on hyvä tehdä pieni kooste kuluneesta syksystä! Syksy oli isäni kasvattien osalta loistava.

• Sänkipellon Otto AVO3
  
• Sänkipellon Ruska NUO3
  
• Sänkipellon Rasputin NUO2
  
• Sänkipellon Poju AVO3 ja Derby sij. 5
  
• Sänkipellon Romina NUO3
  
• Sänkipellon Rocky NUO3, Kultamalja sij. 2

Saa nähdä milloin seuraavan kerran tulee näin tulosrikas vuosi kokeiden osalta :) Onnittelut kaikille omistajille hienoista saavutuksista!

Pieni nelijalkainen ystävä

Päätin kesällä hankkia jonkinlaisen pienen jyrsijän, kun lemmikkikuume kävi mahdottomaksi. Päädyttiin lopulta miehen kanssa kääpiöhamsteriin, tarkemmin talvikkoon. Tämä pienen pieni nelijalkainen muutti meille elokuussa.

Otusta kutsumme tuttavallisemmin nimellä Poro. Nimi on peräisin yhdestä pelaamastamme pelistä, jossa seikkailee Poro niminen, tämän näköinen karvapallo:

Kuva TÄÄLTÄ.

Poro on peräisin eläinkaupasta, mutta on saapunut sinne kasvattajalta. Hän on oikein rekisteröity yksilö :D (tämä jaksaa huvittaa meitä edelleen).

Aluksi meillä oli käytössä minimimitat täyttävä miniduna. Hamsteri tuntui viihtyvän, mutta kun se jossain vaiheessa rupesi tarzan-leikkeihin ja dunan syöntipuuhiin päätin metsästää sille kunnon terraarion.



Nyt Porolla on arvoisensa koti, jossa on tilaa kaivaa ja kiipeillä. Vielä neiti on melko ujon puoleinen, mutta pikkuhiljaa se on sopeutunut käsittelyyn.



Myös terraarion sisustus on jo hieman muuttunut, kun sain lisättyä sinne puisia tasoja ruoka-astioille ja kiipeilylle :)

Haaveilenkin jo suuremmasta jyrsijälaumasta. Vanhempien luona asuessani minulla oli kaksi gerbiilineitosta, ja niitä otuksia tahdon vielä joskus omistaa! Myös suurempi syyrianhamsteri sekä hieman gerbiileitä muistuttavat degut kiinnostaisivat.

Onko teille jyrsijät ehdoton EI vai omistatteko moisia otuksia myös itse?

4H yhdistyksen Match Show

Tänään pyörähdettiin Kurikassa 4H järkkäämässä mätsärissä. Mukaan pääsivät vain Romppu sekä Tuuli, sillä pikkuneidit kaipaavat molemmat kehätottumusta.

Tuuli esiintyi tosi hienosti, tarjosi vapaasti seisomista ja ravasi kauniisti. Se kuitenkin jostain syystä alkoi epäilemään tuomarin aikeita ja luimisti hieman. Luulen kyllä sen johtuneen tuomarin todella varovaisesta lähestymistavasta :D Tuuli vähän hämmentyi että mikäs tässä nyt mättää. Sininen nauha saatiin, ja kokoomakehässä lennettiin ulos.

Tuuli (Seinäjoki KR)

Romppu ei jostain syystä kestänyt seisomista yhtään. Koira oli kyllä muutenkin ihan jäässä kylmässä maneesissa ja tärisi koko ajan, mutta alkoi myös väistämään asettelua. Myös vapaasti seisominen meni plörinäksi kun koira painui täristen kasaan. Toivottavasti se tajuaa kasvattaa paksumman turkin talveksi! (Tuulilla ei ollut kylmä.)

Liikkeessä Romppu oli upea, innostui oikein heiluttamaan häntääkin! Punainen nauha saatiin mutta jäätiin ilman sijoituksia.

Tuuli (Seinäjoki KR)

Oli kuitenkin loistavaa treeniä, huomaa että etenkin ärrä on tosi herkkä tuollaisissa tilanteissa. Sen näyttelyura tuskin on kovin loistokas, mutta onhan se hyvä tottua kaikenlaisiin tilanteisiin :) Tuuli on vielä pentumaisen hömppä, eikä aina osaa ihan keskittyä.

Kuvituksena muutama kuva Tuulista Seinäjoen näyttelyssä. Sain ne tällä viikolla käsiini, kiitos Taijalle kuvista. Valaistus oli erittäin haastava!

Hyvästi lokakuu

Lokakuu oli minulle melko koirapainotteinen! Alkukuusta kävin moikkaamassa suomenlapinkoiranpentuja sekä ensimmäisessä kuvassa vilahtavia saksanpaimenkoiranpentuja.

Kävin myös vanhempieni luona ja sain Vain Elämää -ohjelman katseluseuraksi sylikoiran.

Kaverin kanssa kirppiskierrokselta bongasin parilla eurolla hauskan koiravisan, jota voi pelailla koiratyttöjen kesken. Loppukuusta Nita & Tuuli tuli meidän kerrostaloasuntoon hoitoon, kun käväistiin Seinäjoen näyttelyssä.

Kuvituksena muutama instagramkuva, kun kaikki järkkärikuvat on täällä blogissa jo vilahtaneet :)

Huomenna olisi tarkoitus startata marraskuu match shown merkeissä "pikkutyttöjen" eli Tuulin ja Rompun kanssa.

Uusi ulkoasu

Kuten ehkä jotkut jo huomasivat, ulkoasu muuttui jälleen. Tällä kertaa olen kuitenkin niin tyytyväinen, että tällä mennään toivottavasti vielä pitkään. Voi olla että taustaan ja muualle tulee pieniä muutoksia, mutta banneriin olen kerrankin todella tyytyväinen.

Tulihan siitä aika hempeä, mutta mä tykkään! Mitäs mieltä te olette? Bannerista iso kiitos Never forget to smile blogin Maijalle :)

Seinäjoki KR

Tänään pyörähdettiin Seinäjoen kaikkien rotujen näyttelyssä debytoimassa Tuulin kanssa. Myös Nita pyörähti pitkästä aikaa kehässä!

Molemmat koirat esiintyivät todella nätisti. Jännitin vähän Tuulin kanssa kehään menoa, kun ollaan harjoiteltu ehkä kaksi kertaa. Onneksi äiti on treenannut näyttelyjuttuja ja käynyt näyttelykoulutuksessa pennun kanssa. Tuuli jaksoi hienosti keskittyä kehässä pyörimiseen, antoi tuomarin tutkia itsensä ja malttoi seistä paikallaan.

Tässä käännöspalvelun suomennos arvostelusta, tuomarina toimi nimittäin ruotsalainen Charlotte Jacobsson:

"Lupaava narttupentu. Femiininen pää. Voisi olla enemmän alaleukaa. Hyvä kaula ja etuosa. Tarvitsee lisää tilavuutta ja pituutta rintakehään. Vahva selkä. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin kauttaaltaan. Erinomainen turkki ja väri. Onnea näyttelyuralle!" PEK-1 KP ROP-pentu.

Nitan suhteen minulla ei ollut juurikaan odotuksia, kun "oikeat" kilpakumppanit olivat kaikki näyttelylinjan edustajia. Tuomari kuitenkin tykästyi Nitaan ja palkitsi koiran erinomaisella. Avoimessa luokassa kilpaili siis neidin lisäksi kaksi muuta narttua, jotka saivat erinomaisen lisäksi myös SA.

"Erittäin hyvät mittasuhteet. Femiininen pää. Alaleuka voisi olla aavistuksen vahvempi. Hyvä kaula. Hieman suora edestä. Erittäin hyvä rintakehä. Ylälinja voisi olla suorempi. Hieman pyöreähkö lanne. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu kauttaaltaab hyvin. Hyvä turkki ja väri. Oikein mielliyttävä luonne." AVO-ERI/3

Nitan kanssa otettiin vähän rennommin omaa vuoroa odotellessa :D

Näyttelypäivä oli hauska, ja Tuulista on pakko olla ylpeä! Ulkona se oli rai-vos-tut-ta-va kun poukkoili joka suuntaan eikä mielestään ollut koskaan ennen kävellyt hihnassa. Sisätiloissa se kuitenkin rauhoittui, ja kulki häntä heiluen eteenpäin. Sitä ei pelottanut yhtään, vaikka oli ensimmäistä kertaa isossa hallissa joka vilisee outoja koiria.

Haaveita

A dog has no use for fancy cars, big homes, or designer clothes. A water log stick will do just fine. 

A dog doesn't care if your rich or poor, clever or dull, smart or dumb.

Give him your heart and he'll give you his. How many people can you say that about? 

How many people can make you feel rare and pure and special?  

How many people can make you feel extraordinary?

Uskalsin viimeinkin muutama viikko sitten katsoa elokuvan Marley & Me, kun se kerran telkkarista tuli. Luin kirjan monta vuotta sitten, eikä lopusta meinannut tulla mitään kun en kyyneliltäni kyennyt lukemaan tekstiä.

 Kaikki elokuvan nähneet tai kirjan lukeneet koiraihmiset varmasti ymmärtävät mistä puhun. Ne, jotka eivät ole suosittelen sitä. Mutta kannattaa myös ostaa nessupaketti. Elokuvan katsominen oli omalla kohdallani virhe, sillä olen viimeakoina ikävöinyt Nitaa tavallista enemmän eikä elokuva helpottanut oloa yhtään.

Sen lisäksi, että en voi olosuhteiden pakosta viettää parhaan koiraystäväni kanssa kovin paljoa aikaa vaivaa minua riipivä pentukuume. Se ei ole koskaan yltynyt näin pahaksi, ei edes silloin kun Nitalla oli yhdeksän hienoa pentua. Löydän itseni vähän väliä tutkimasta kasvattajien sivuja tai koiranettiä. Huokailen kateellisesti muiden pentukuville, ja esittelen erirotuisia koiria miehelle. Ehkä pissakakkarallista on liian pitkä aika.

En silti voi olla ajattelematta, että JOS minulla olisi pentu, myös Nita voisi asua täällä. Varsinkin JOS pentu tulisi muutaman vuoden sisään, kun Nita ei ole vielä "liian vanha".  Mutta jossittelu on ihan turhaa. Sitä paitsi olen päättänyt etten aio kasvattaa pentua kerrostalossa, ihan kaikkien osapuolien hyvinvointia ajatellen. Omistaisin myös mieluusti auton, jotta harrastusmahdollisuudet olisivat paremmat. Mutta se kaikki tuntuu vielä niin kaukaiselta. Ja onkin kaukaista. Pelkkää haaveilua ja unelmia.

Mutta onneksi "koiraterapiaa" on tarjolla melko usein. Koirat ovat elämäntapa, josta näköjään on todella hankala päästä irti. :D

Tässä vielä tekstin suomennos kirjasta kopioituna. Minusta se toimii paremmin englanniksi.
"Koira ei arvostele muita värin tai uskon tai aseman mukaan, vaan sen mukaan, millaisia he ovat sisältä. Koira ei välitä onko ihminen rikas vai köyhä, kouluja käynyt vai lukutaidoton, viisas vai tyhmä. Jos sille antaa sydämensä, se antaa vastalahjaksi omansa. Asia on oikeastaan hyvin yksinkertainen, ja siitä huolimatta meidän ihmisten, jotka olemme niin paljon viisaampia ja kokeneempia, on aina ollut vaikea käsittää, millä on oikeasti merkitystä ja millä ei"

Syksy

Olin miettinyt viikolla lähteväni käymään vanhempien luona, ja kun sain kuulla perjantaina että Max on vähän heikossa kunnossa ei tarvinnut enää kauaa miettiä. Pappakoiralla epäilynä siis keuhkoputkentulehdus ja lisäksi kuumetta. Onneksi antibiootit sekä kipulääkkeet toivat koiraan vähän eloa. Onhan rassukka vieläkin ihan väsynyt ja nuhjuinen. Toivottavasti kunto lähtee nyt kohoamaan!

Ulkona yritin nopeasti näpsiä pari kuvaa Maxista kun se käväisi tarpeillaan. Kauaa ei koira ulkona viihtynytkään ja painui takaisin sisälle nukkumaan.

Max

Nita ja Romina viettivät viikon lapissa, jossa Romppu osallistui myös tunturikokeeseen. Tulosta ei kuitenkaan herunut, paitsi Sänkipellon Rasputinille joka samaisessa kokeessa kilpaili. Onnittelut hienosta NUO2-tuloksesta!

Nita oli onnistunut keräämään vähän liikaa lihaa luiden ympärille, mutta palasi lapinreissulta hoikkana takaisin. En ollut kiinnittänyt edes huomiota asiaan, mutta kyllä eron huomasi heti.

Nita

Tytöt: Tuuli, Romppu, Nita & Moona

Syksy on niin kivaa aikaa valokuvaukselle, kun luonto tarjoaa upeaa väriloistoa. Olen täysin kesä- ja kevätihminen, mutta ei syksystä voi kuitenkaan valittaa. Mitkä on teidän lempparivuodenajat? Kertyykö kameraan hurjat määrät kuvia syksyisin?