Jyväskyläilyä

Perjantaina me hypättiin Nitan kanssa junaan joka suuntasi kohti Jyväskylää. Matka kesti kevyet kolme tuntia, mutta me selvittiin kunnialla! :D Nita oli toista kertaa junassa, tällä kertaa kuitenkin se oli vähän pirteämmällä tuulella eikä paikoillaan makoilu olisi huvittanut sitten yhtään. Loppumatkasta se kuitenkin tunki syliin ja nukahti siihen, oltiin varmaan aika hupaisa näky, ainakin katseista päätellen. Nita kun ei ole ihan kokoluokkaa sylikoira...

Jyväskylässä Aino oli meitä asemalla vastassa ja hypättiin bussiin, Nitalle ihan uusi kokemus. Häntä karkasi takatassujen väliin kun jännitti matkustaa epätasaisesti & kolisevassa bussissa. Partacollie Ronja oli Nitalle jo ennestään tuttu kaveri, mutta puolisokea kääpiösnautserivanhus Lilli oli ihan uus juttu. Ilta meni aika rauhallisesti, koirat välttelivät toisiaan kun eivät vielä uskaltaneet mennä toistensa lähettyville.

Lauantaina herättiin yhdeksän aikaan ja lähdettiin kiertämään jotain järveä (?). Koirat sai juosta vapaana eikä Nita ihme kyllä lähtenyt painamaan sen kauemmaksi. Teki pyrähdyksiä ja hyppi välillä kinoksiin mutta jäi aina sopivan matkan päähän odottamaan.
Iltapäivällä suunnaksi otettiin koirapuisto - Nita pääsi kokeilemaan sellaistakin ensimmäistä kertaa elämässään! Aluksi jänskätti kun vieraita koiria oli joka puolella. Pian neiti kuitenkin rohkaistui ja lähti leikkeihin mukaan. Nita on kyllä ihan huippu koira, se on niiin sosiaalinen ja mukautuva tilanteeseen kuin tilanteeseen :)

Sunnuntaina sitten taas istuskeltiin linja-autossa ja junassa, jossa saatiin osaksemme huomiota niin kanssamatkustajilta kuin konnariltakin. Joku pikkupoika tosin hyökkäsi silittelemään Nitaa mitään kysymättä - teki mieli sanoa sille että varo se puree, vaikkei tosiaan tee sitä. Olisi vain kiva jos ihmiset viitsisivät kysyä ennenkuin käyvät käsiksi..

Kaikinpuolin meillä oli kuitenkin ihan huippu viikonloppu, kiitos Ainolle ja hurtille!

Ronja, Nita ja joku random

Nitan uusi kaveri koirapuistosta :D

Ronja (ja Nita.. )

Ronja & Aino <3

Moottorikelkkareitillä

Tänään käytiin juoksuttamassa koirat pellolla, jota poikki meni moottorikelkkareitti. Koirat juoksivat välillä upottavassa hangessa mutta Misty viihtyi aika paljon hyvin kantavalla reitillä. Pakkasta oli n. 15 astetta, mutta aurinko paistoi. Oli pitkästä aikaa mukava myös kuvata, ja mukana olikin vain canonin 55-250mm "suttuzoomi", jolle valoa oli riittävästi tälläisellä kelillä.

Tässä vähän päivän kuvasaldoa, teksti ei nyt ihan suju :D

Nita

Max

Nita

Ihana Nita!

Tultiin just Mistyn & Nitan kanssa iltalenkiltä, jonka päätteeksi jäin vielä tuohon pihaan tekemään tokojuttuja Nitan kanssa. Ilmoitin neidin pari päivää sitten alkavalle Tokon alkeiskurssillekkin, joten pitäähän meidän nyt vähän muistella juttuja, joita taidettiin viimeksi kesällä treenata ihan kunnolla.

Tänään harjoiteltiin luoksetuloja niin että tulee istumaan suoraan eteen. Aluksi Nita oli epävarma, ja ensimmäisellä kerralla jouduin huikkaamaan kahdesti "tänne", että tuli. Sitten kun tajusi jutun niin alkoi löytymään vauhtia ja lähti heti kutsusta tulemaan luokse. Otettiin vähän seuraamistakin ja lopuksi riehuttiin lumessa (lue= heitin lumipalloja uppohankeen, Nita juoksi niiden perässä ja söi lunta :D ). Menin ovelle, kun tuo ei malttanut tulla sieltä kinoksesta millään pois, sanoin "tänne" ja sieltähän se tuli kuin rasvattu salama, jee!

Treenattiin me viimeviikollakin parina päivänä, lähinnä seuraamista. Nita on alkanut edistämään kamalasti ja keksin siihen syyn: Olin palkannut pitkään vain seuraamisesta enkä ollut ottanut pysähdyksiä ollenkaan. Naksutin kehiin ja johan rupesi pylly putoamaan nopeasti maahan ja edistäminen loppui! Myös sivulletulo korjaantui suoremmaksi. Ei se nyt ihan paimenten laialla mun reiteen nojaa mutta mitäpä pienistä.

Jonkunn aikaa ollaan treenattu myös maahanmenoa, lähinnä ruokailun yhteydessä. Aluksi toki naksuttelin että tajusi käskyn. Nyt menee aika nopeasti maahan, ainakin kun on ruokakuppi nokan edessä ;)

Koiramiitti

Tänään osallistuttiin Nitan kanssa pienimuotoiseen miittiin Kurikassa. Sovittiin pienen porukan kanssa että käydään koirinemme Pitkämön maastoissa ulkoilemassa. Mukana olivat myös australianpaimenkoira Ceri sekä kääpiövillakoirat Hertta ja Pipsa omistajineen. Käveltiin muutama kilometri moottorikelkan jälkiä, koirat saivat juosta vapaana. Nita tapansa mukaan painoi edellä, kävi välillä moikkaamassa ja jatkoi matkaansa. Se ei niin paljon innostunut leikkimisestä, kun ympäristössä oli hyviä tuoksuja ja fasaaneja...

Mentiin sitten takaisin pitkämön rannalle, jossa Nitakin vähän koitti leikkiä muiden kanssa. Pakkasta oli onneksi vain n. -6*C mutta inhottavan kylmä viima kävi, ja kameran kanssa säätäessä sai kyllä sormet mukavasti jäätymään! On mulla kuitenkin vähän (133 kuvaa.. :D) kuvamateriaalia.

Hertta, Pipsa, Ceri & Nita

Ceri

Nita & Hertta

Jäällä

Misty & Nita huomasivat tänään että minun nukkuessa pommiin pääsee vähän pidemmälle lenkille.. Lähdettiin siinä puoli yhden aikaa käppäilemään parin kilsan päässä olevalle säläisjärven jäälle, jonka olen jo aikaisemmissa postauksissakin tainnut mainita. Harmikseni vaan huomasin, että yhdelle pienemmälle hiekkatielle oli vedetty latu, vaikka vieressä menee pururata ja sieltä pisin hiihtolenkki on joku 10km. Mä en ymmärrä miksi kaikki hyvät lenkkireitit vedetään latukoneella kun niissä tuskin edes kukaan hiihtää, kun vieressä on valaistu reitti. Ladun päälle oli kuitenkin satanut lunta, ja se näytti aikalailla käyttämättömältä. Myös vierus oli täynnä jalanjälkiä, joten mekin sitten käppäiltiin tuttuun tapaan siitä. Mistyn annoin olla vapaana, koska se pysyy hyvin näköetäisyydellä ja selvästi nauttii kun pääsee kulkemaan muutaman metrin mun edellä ja saa ihan rauhassa tutkia hajut.

Päästiin jäälle, ja tietysti senkin ympärile oli vedetty ladut. Keskellä istui yksi ainut pilkkijä, muita ihmisiä ei ollut näkyvissä joten käveltiin keskemmälle ja päästin kummatkin vapaaksi. Käveltiin järven halki ja takaisin, koirat riekkuivat ja minä otin kuvia. Mahtoi pilkkijälläkin olla hauskaa kun kaksi lahopäätä setteriä vetää riekaleista kettulelua, juoksevat toistensa perässä ja käy varastamassa multa lapaset. (Note to self = älä enää ikinä opeta koiraa ottamaan lapasia kädestä :D )

Kotiinpäin kävellessä Misty alkoi tietysti taas ontua sitä samaa jalkaa kuin viime lenkinkin jälkeen. Täytyy näköjään pitää pidempi lepo, se kun ei eilen eikä tänään enää ontunut jalkaansa.. Nitalla oli taas tarttunut lumipaakkuja anturoiden väliin, en kyllä käsitä mihin ne voi tarttua kun kynin suurimman osan niistä sen tassukarvoista.. Nitalla on anturat päässeet kuivamaan ja vähän halkeilemaankin ilmeisesti pakkasen takia. Musta myös tuntuu, että tassut kutisevat koska neiti nuolee niitä vähän väliä. Nyt olen muutamana päivänä laittanut sille bebanthenia anturoihin, ja se ilmeisesti helpottaa koska parin kiellon (rasva tuoksuu niiiiiin hyvälle Nitan mielestä) jälkeen rauhoittuu eikä enää sen jälkeen nuole tassuja. Ilman rasvaa kiellot kaikuu kuuroille korville..

Nita & Misty

Nita ja kettu..

Riehumisessa korvatkin kääntyy väärinpäin

Lapasvaras..

Se kettu on vaan niiiin ihana lelu..

Nitalla ei ole ihan kaikki inkkarit kanootissa... :D

Jee, me ollaan saatu lisää lukijoita. Kiva kun ei tarvitse höpistä itsekseen! :)

Näkötornilla

Tänään lähdettiin käymään koirien kanssa näkötornilla. Jätettiin auto kauemmaksi ja käveltiin pikkutietä pitkin, jokseenkin upottavassa lumihangessa, sinne tornille. Koirat juoksivat vapaana ja kävivät välillä ympäröivässä metsässä jossa oli ihan kivasti lunta. Hyvää lihastreeniä ;) Moonaa tosin ei huvittanut hirveästi juosta, varsinkaan siellä metsässä. Se vaan ravasi tyytyväisenä jälkiä pitkin..

Näkötornilla kaikki muut kapusivat ylös paitsi Misty, joka viimeksi liukastui niissä portaissa Nitan takia. Se raukka löi päänsä toisen tasanteen aitaan, ensin liuttuaan ne rappuset alas.. Misty kiipesi takaisin ylös ja yritti mennä alas hitaammin mutta liukastui silti. Näkötornin luona oltiin hetken, räpsin noista muutamat kuvat ja lähdettiin takaisin autolle. Max teki tapansa mukaan vähän pidemmän lenkin, kun tajusi että ollaan pian perillä. Odoteltiin herraa hetken ja lähdettiin takaisin kotiin päin.

Nyt illemmalla Misty on vähän ontunut toista etutassuaan, liekö mummo revitellyt liikaa siellä hangessa. Toivottavasti menee parin päivän levolla ohi!

Äiti & tytär

Moona

Nita

Nita

Moona