Ja taas iloisia uutisia! Moona kävi tänään ultrassa, ja siellä niitä pentuja näkyi. Astutuksesta on nyt tasan viisi viikkoa, ja vielä pitäisi muutama viikko jaksaa odottaa...
Pentuja näkyi neljä kappaletta, mutta niitä ei varsinaisesti etsimällä etsitty, kunhan haluttiin tarkistaa onko koira tiineenä. Niitä siis saattaa syntyä enemmänkin :)
Kuten otsikosta (ainakin agilityihmiset) saattaa huomata, meidän kisat Kokkolassa meni paremmin kuin hyvin. Aamulla startattiin kymmenen aikaan C-radalla, joka oli hyppyrata. Radalta meille tuli vitonen, ja tälläkin kertaa muurilta. Muuten olin tyytyväinen rataan, koiralla oli vauhtia ja molemmilla hyvä meininki! Radan ihanneaika oli 37sek. ja meidän suoritukseen kului aikaa 31,38 sekuntia. Tällä irtosi kilpailun toinen sija!
Videota katsoessa en kyllä voinut muutakuin nauraa noille mun ohjauksille. Näytän vähän liian paljon rommia nauttineelta Jack Sparrowlta joka juoksee Davy Jonesia karkuun ... :D
Tässä videointi radasta, jonka kaveri kuvasi ja "muokkasi" (syyttäkää sitä tuosta ihanasta musiikista) Kiitos Petrille!
Olin nokkelana ajatellut ilmoittaa koiran B ja C radalle, mutta A-rata olikin päätetty laittaa niiden väliin. B-rata alkoi vasta 13:20, ja tuomarikin oli tällä radalla eri. Mä kävin sitten välissä syömässä ja koira sai huilata autossa. Pelkäsin, että se on varsin kyllästynyt koko touhuun ja odotteluun, mutta kun päästiin radalle niin mitä vielä! sehän oli ihan tykki, ohjautui ihanasti ja irtosi niin hyvin esteille. Alun keppikulma jännitti, mutta ei mitään ongelmaa! Radassa oli oikeasti 19 estettä, mutta ehdin jo unohtaa mikä tuolta puuttuu. Rata sujui siis täysin puhtaasti, eikä aikavirhettäkään tullut. Ihanneaika radalle oli 53 sekuntia, meidän suoritukseen kului 49,10 sekuntia. Sijoituttiin tälläkin radalla toiseksi.
Valitettavasti mun personal kuvaajaryhmä häipyi paikalta jo aamulla, joten meidän ekasta luvasta ei nyt ole videota, mutta tässä kuitenkin jonkinlainen ratapiirros :)
Ensimmäinen LUVA vaati kymmenen starttia, joista viisi oli hylättyjä. Kakkoset, täältä tullaan :D....
Tänään päästiin vihdoin käymään osteopaatilla. Ulkona kävelyttelin Nitaa, ja kuultiin heti tuomio: alaselässä on jotain häikkää, sillä koira köyristää selkää kävellessä ja takapotku jäi todella lyhyeksi. Neiti oli ihan kamalan malttamattomalla tuulella ja sillä oli niin paljon asiaa koko hoidon ajan. Se antoi kuitenkin nätisti käsitellä itseään, mitä nyt välillä koitti pyörähtää ympäri kun osteopaatti löysi kipeän kohdan.
Jos ymmärsin oikein, Nitalla oli ristiselässä jonkinlainen lukko, joka saatiin auki. Selässä oli myös hieman kireyttä. Saatiin ohjeita siitä miten kotona pitäisi toimia, ja nyt parina päivänä Nitaa odottaakin pelkkä hihnalenkki. Olin huomaavinani koirassa jo kotona muutoksia, se ei nimittäin enää peitsannut kävellessä eikä se ole purrut kylkiään! :) Parin viikon päästä käydään uudestaan ja katsotaan sitten miten jatkossa toimitaan. Toivottavasti voidaan sitte harventaa käyntejä ja koira pysyisi kunnossa. Ostoslistalle meni myös back on track -mantteli.
Voisitteko poseerata muutaman minuutin kameralle? ai ette...
Se niistä masukuvista. Eipä sieltä oikeasti varmaan vielä mitään näy, mutta Moona käyttäytyy niinkuin olisi raskaana. Se syö kaiken, tahtoo koko ajan pihalle, tekee pesää. Ja on varsin vaativa. Se loukkaantui kun pyysin sitä seisomaan hetken paikallaan, että saisin kuvia. Itsepäisesti se paikka-käskyistä huolimatta lähti lätkimään ja lopuksi loukkaantui verisesti kun en päästänyt sitä sisätiloihin, ennenkuin olin saanut kolme kuvaa räpsäistyä. Enkä missään nimessä olisi saanut harjata hänen ylhäisyytensä korvia ennen kuvaamista... ;D
Astutuksesta on nyt vähän reilu 3 viikkoa, meneepäs aika nopeasti! Menisipä loppuaikakin.
Joka maanantaiseen tapaan oltiin eilenkin treeneissä ja rata näytti tuolta. Kepeille asti meni hyvin, mutta varasti vikan välin ja kiirehti hypylle, joten otettiin uudestaan. Eipä neitiä huvittanut sitten enää pätkääkään. Se löntysteli perässä, eikä mikään onnistunut kun se ei irronnut tai mitään. Mä yritin motivoida, leikittää riehua ja kaikkea, mutta kun olisi pitänyt mennä jotai esteitä, se vain pysähtyi ja tuijotti mua häntä heiluen.
Mua turhautti niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Oikeasti, miksei se kulje treeneissä? Onko siinä hallissa joku? Ei sitten tosiaan menty rata kuin tuohon 8 hypylle asti, ja sekin vaivoin. Kokeiltiin "nännikumia" (käytetään lehmien lypsämisessä) palkkana ja kyllähän se mielellään sitä repi ja leikki, mutta en saanut koiraan yhtään vauhtia. Huonoin treeni pitkään aikaan, ja aloinkin jo katua kokkolan kisoihin ilmoittautumista... Ensiviikon maanantaina neidille on varattu aika osteopaatille jos vikaa löytyisi jotain muualtakin kuin motivaatiosta.. Pakko saada mielenrauha, ettei sillä ole mitään lukkoja ja jumeja. Sitten pitääkin alkaa keksiä jotain motivointikeinoja...
Sunnuntaina startattiin LAGUn kisoissa kahdella radalla,joiden tuomarina oli Sari Mikkilä. C-rata oli ihan kiva, mutta ei yhtään meille sopiva. Liian tiukkoja käännöksiä vauhtisuorien jälkeen, enkä mä ehtinyt ohjata koiraa ollenkaan. D-rata oli sitten pelkkää suoraa juoksemista, mutta en valita sillä se sopi meille hyvin!
C-rata:
Lähtö oli ihan hyvä, mitä nyt kolmoselle meno vähän valui kun A-veti niin kovasti puoleensa. Kiva kontakti puomilla, vaikkei se niin nopea olekaan. Seiskahypyn jälkeen valui hieman, varsin kaunis pakkovalssi myös.. :D Renkaalla koira päätti hypätä kehikon läpi, mulla oli hieman hidas sytytys, ja mietin hetken palaanko korjaamaan mutta en halunnut pysäyttää hyvää vauhtia joten hylky tuli kun jatkettiin seuraavalle esteelle. Putkella se sitten kielsi, varmaan mun hidastelun takia. Aalla kammottava kontakti, ja putken jälkeen kepeille pieni yhteentörmäys. Ai miten niin en osannut ajoittaa sokkaria.... Ja miksi mä kumartelen tuolla tavalla vähän väliä? Jarrutan koiraa, mikä sinänsä on ihan typerää kun vauhtia saisi välillä olla enemmänkin.
Video tuli vahingossa kahdessa osassa, koittakaa kestää! :D
D-rata:
Kepeille olisi pitänyt viedä paljon paremmin, olisin ovinut vaikka näyttää sen lähdön ihan kunnolla. Yllätyin miksei se hakenut kepeille niin hyvin kuin yleensä. Putkeen tuo sujahti niin nopeasti etten melkein tajunnut! siis oikeasti, se ei treeneissä juuri koskaan suostu menemään putkeen, varsinkaan jos en näytä tarpeeksi läheltä (en tiedä miksi, ennen se haki putkiin monien metrien päästä.). Kutoshypyn jälkeen hieman meinasi valua, mutta selvittiin aalle, jossa taas ruma kontakti, mur. Aan jälkeen tulee oikeasti vaan se hyppy, ja siitä suoraan keinulle. En tiedä mitä ajattelin rataa piirtäessä. :D
Keinulle mennessä neiti vähän empi, ilmeisesti viime treenien lentokeinun vuoksi. Keinun jälkeen alkoikin varsinainen vauhtipätkä, ja pituudella Nita kompastui. Raukka lensi naamalleen, en oikein tiedä mitä tapahtui. Jotenkin se yritti ponnistaa lisää vauhtia viimeiseltä kappaleelta mutta se kaatuikin alta. No, iloisesti se kuitenkin jatkoi ja ihan kivasti tuo loppu rullasi. Paitsi että tuo puomin kontakti ei oikein miellyttänyt, argh. Tältä radalta tuloksena kuitenkin vitonen, aika 48,81s. Ihanneaika radalle oli 55s.
Ai miten niin meinasin lähteä ilman lähtölupaa. Jännitti! :D
Maxilla todettiin maanantaina eläinlääkärissä eturauhasen tulehdus, jonka Moonan juoksu ilmeisesti oli laukaissut. Se sai antibioottikuurin sekä kipulääkkeeksi rimadyliä. Illalla heti ruuan jälkeen se alkoi oksentelemaan, ja ajateltiin ettei se ollut vaan tottunut lääkkeisiin. Seuraavana päivänä se sai vain hieman ruokaa joka ei pysynyt ollenkaan sisällä, koira oli hirveän felgmaattinen eikä ollenkaan oma itsensä. Se ei edes halunnut syödä. Keskiviikkona käytiin taas eläinlääkärillä, ja Max sai uudet lääkkeet. Illalla kevyt ruoka jo pysyi sisällä, ja koira piristyi huomattavasti. Nyt se on ollut taas lähes oma itsensä, ehkä hieman väsynyt. Mutta ainakin eilen se oli jo päättänyt lähteä mukaan lenkille. En kuitenkaan ottanut, olisitte nähneet koiran ilmeen kun joutui takaisin sisälle.. :D
Parin viikon päästä on kontrollikäynti ja katsotaan sitten mitä tehdään. Jos lääkkeet eivät auta, on edessä kastraatio, mutta toivotaan että Max paranee! Samalla ajateltiin kysellä josko Moona mahdollisesti ultrattaisiin... Pentuvarauksia on tullut jo nyt paljon, ja me itsekin odotetaan pentuja ihan malttamattomina. Olisi kiva saada tietoa siitä, onko siellä Moonan masussa mitään. Pakko olla! Pitäiskin ottaa neidistä jotain profiili ym. kuvia, että voisi sitten vertailla jos/kun maha alkaa kasvamaan..
Pakko vielä loppuun vähän hehkuttaa, kun mut palkittiin tänään Suupohjan koirakerhon vuosikokouksessa "Vuoden 2011 Agility kisatulokas" -palkinnolla. :) Siistiä!
Maanantaina treenailtiin putkia, kuten otsikosta saattaa päätellä. Suorassa putkessa ei ole mitään ongelmaa, eikä toisinaan edes mutkaputkessa. Mutta jostain syystä Nitaa ei huvita mennä enää toista kertaa mutkaputkeen, kun se on sen jo kerran suorittanut. Neiti vaan jää kallistelemaan päätään korvia höristellen ja heiluttaa häntää. En tiiä pitäskö itkeä vai nauraa, mutta asiaan pitää tulla muutos! Sulakaa lumet äkkiä jooko, niin päästäis treenaamaan tohon kilsan päässä olevalle kentälle :)
Tehtiin ns. kisanomainen treeni. Yleensä me otetaan rata joko kahdessa- tai kolmessa osassa, mutta tänään tutustuttiin rataan itsenäisesti ja tehtiin koko pätkä itsenäisesti ja saatiin sitten koulttajalta palautetta. Nita oli lähdössä ihan liekeissä. Mä en pysynyt sen mukana, saati osannut ohjata nopeaa koiraa kun se on niin pitkään laamaillut, olin auttamattomasti jäljessä heti kepeillä. Kepit ei muutenkaan toimi kun koirassa on noin paljon virtaa, se menee epämääräiseksi loikkimiseksi. Kontaktin se hosui, putkella piti ottaa hurja spurtti.
Ysihypyn jälkeen sokkari ja yllättävän hyvin se vielä meni putkeen. Sitten mä tein valssin päin per..sikkaa ja vauhti pysähtyi. 14-15 oli yllättävän haastava, koska yritin aluksi ihan väärältä puolelta! toisella kerralla teinkin 12 hypyllä jaakotuksen ja juoksin odottamaan koiraa putken suulle (tietenkin hypyn ja putkiputki sekoilun jälkeen) että sain sen oikeaan suuntaan. Ekalla kerralla juoksin vaan tonne hypylle ja koira tietysti oli vailla ohjausta putken jälkeen, hups. Ekalla kerralla kaunis lentokeinu, ai mikä liika vauhti.. Sitten otettiin pariin otteeseen keinu, kun tuolle jäi taas joku "iiiik en voi mennä" -kohtaus päälle.
Tuon kaiken säätämisen (joka mahtui.. 10 minuuttiin?) tehtiin targetin avulla putkitreeniä, ja Nitalla oli huisin hauskaa. Kyllä siltä vauhtia löytyi ja se haki putkiin tosi hyvin, kun putken jälkeen odotti herkku suoraan lautaselta säilykepurkin muoviselta kannelta tarjoiltuna
Talviloma vierähti varsin mukavissa merkeissä. Maanantaina oli tavalliseen tapaan treenit Maalahdessa, mutta koska oli niin paljon tekemistä, unohdin piirtää radan muistiin. Harmittaa vähän itseäni, koska tahdon pitää ns. treenipäiväkirjaa. Mutta ehkä pystyn antamaan tämän mokan anteeksi itselleni :D
Torstaina otin Emman & Sokan täältä Jurvasta kyytiin, ja suunnattiin tästä Kurikkaan miittailemaan kivoja koiratyttöjä, haha. Mukana miitissä oli Nitan ja Sokan lisäksi saksanpaimenkoira Lobo, villakoirat Hertta & Kerttu sekä Lyyti ja cockerspanieli Oliver.
