Jäällä

Misty & Nita huomasivat tänään että minun nukkuessa pommiin pääsee vähän pidemmälle lenkille.. Lähdettiin siinä puoli yhden aikaa käppäilemään parin kilsan päässä olevalle säläisjärven jäälle, jonka olen jo aikaisemmissa postauksissakin tainnut mainita. Harmikseni vaan huomasin, että yhdelle pienemmälle hiekkatielle oli vedetty latu, vaikka vieressä menee pururata ja sieltä pisin hiihtolenkki on joku 10km. Mä en ymmärrä miksi kaikki hyvät lenkkireitit vedetään latukoneella kun niissä tuskin edes kukaan hiihtää, kun vieressä on valaistu reitti. Ladun päälle oli kuitenkin satanut lunta, ja se näytti aikalailla käyttämättömältä. Myös vierus oli täynnä jalanjälkiä, joten mekin sitten käppäiltiin tuttuun tapaan siitä. Mistyn annoin olla vapaana, koska se pysyy hyvin näköetäisyydellä ja selvästi nauttii kun pääsee kulkemaan muutaman metrin mun edellä ja saa ihan rauhassa tutkia hajut.

Päästiin jäälle, ja tietysti senkin ympärile oli vedetty ladut. Keskellä istui yksi ainut pilkkijä, muita ihmisiä ei ollut näkyvissä joten käveltiin keskemmälle ja päästin kummatkin vapaaksi. Käveltiin järven halki ja takaisin, koirat riekkuivat ja minä otin kuvia. Mahtoi pilkkijälläkin olla hauskaa kun kaksi lahopäätä setteriä vetää riekaleista kettulelua, juoksevat toistensa perässä ja käy varastamassa multa lapaset. (Note to self = älä enää ikinä opeta koiraa ottamaan lapasia kädestä :D )

Kotiinpäin kävellessä Misty alkoi tietysti taas ontua sitä samaa jalkaa kuin viime lenkinkin jälkeen. Täytyy näköjään pitää pidempi lepo, se kun ei eilen eikä tänään enää ontunut jalkaansa.. Nitalla oli taas tarttunut lumipaakkuja anturoiden väliin, en kyllä käsitä mihin ne voi tarttua kun kynin suurimman osan niistä sen tassukarvoista.. Nitalla on anturat päässeet kuivamaan ja vähän halkeilemaankin ilmeisesti pakkasen takia. Musta myös tuntuu, että tassut kutisevat koska neiti nuolee niitä vähän väliä. Nyt olen muutamana päivänä laittanut sille bebanthenia anturoihin, ja se ilmeisesti helpottaa koska parin kiellon (rasva tuoksuu niiiiiin hyvälle Nitan mielestä) jälkeen rauhoittuu eikä enää sen jälkeen nuole tassuja. Ilman rasvaa kiellot kaikuu kuuroille korville..

Nita & Misty

Nita ja kettu..

Riehumisessa korvatkin kääntyy väärinpäin

Lapasvaras..

Se kettu on vaan niiiin ihana lelu..

Nitalla ei ole ihan kaikki inkkarit kanootissa... :D

Jee, me ollaan saatu lisää lukijoita. Kiva kun ei tarvitse höpistä itsekseen! :)