Sänkipellon Nita
FIN25895/08
s. 21.4.2008
s. 21.4.2008
ruskeavalkoinen englanninsetterinarttu
Agility: MAXI2
Rally-Toko: RTK1
Rally-Toko: RTK1
Näyttelyt: SERT, 2xVARASERT (9xERI, 4xEH, 1xH)
Metsästys: kake NUO1, NUO2 ja NUO3
Metsästys: kake NUO1, NUO2 ja NUO3
Nita on isäni kasvatti, jonka ei alunperin pitänyt jäädä kotiin. Monen sattuman summana, pentu jäi kuin jäikin meille kasvamaan enkä voisi olla tyytyväisempi. Nitasta on tullut minulle hyvin tärkeä kaveri, joka lähti matkaani minun muuttaessani opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.
Kotioloissa Nita on todella helppo ja mukava koira. Etenkin näin vanhemmiten se nukkuu mielellään eikä hössötä turhaan. Se on kuitenkin aina valmis lähtemään lenkille tai treenehin, ja vapaanaollessaan on kuin toinen koira.
Nita on koira, joka vei minut kunnolla koiraharrastusten pariin, vaikka olinkin harrastellut vanhempieni koirien kanssa kaikenlaista. Nitan kanssa meille kehkeytyi ihan erilainen suhde, ja sillä oli paljon parempi motivaatio tehdä asioita yhdessä minun kanssani. Nita ei ole ikinä jättänyt minua yksin agilityradalle ja lähtenyt huitelemaan hajujen perään. Toki se on myös tyypillinen setteri, eikä aina niin helposti motivoitavissa: huonon päivän sattuessa ei tehdä mitään, mutta hyvänä päivänä mennään eikä meinata. Agility oli pitkään meidän päälaji, mutta päätin lopettaa sen harrastamisen kun Nitalle alkoi ilmestyä selkään jumeja joita auottiin kerran kuukaudessa osteopaatilla
Nykyään treenaamme Rallytokoa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa, ja viettää kerran viikossa yhteistä aikaa Nitan kanssa.
Kotioloissa Nita on todella helppo ja mukava koira. Etenkin näin vanhemmiten se nukkuu mielellään eikä hössötä turhaan. Se on kuitenkin aina valmis lähtemään lenkille tai treenehin, ja vapaanaollessaan on kuin toinen koira.
Nita on koira, joka vei minut kunnolla koiraharrastusten pariin, vaikka olinkin harrastellut vanhempieni koirien kanssa kaikenlaista. Nitan kanssa meille kehkeytyi ihan erilainen suhde, ja sillä oli paljon parempi motivaatio tehdä asioita yhdessä minun kanssani. Nita ei ole ikinä jättänyt minua yksin agilityradalle ja lähtenyt huitelemaan hajujen perään. Toki se on myös tyypillinen setteri, eikä aina niin helposti motivoitavissa: huonon päivän sattuessa ei tehdä mitään, mutta hyvänä päivänä mennään eikä meinata. Agility oli pitkään meidän päälaji, mutta päätin lopettaa sen harrastamisen kun Nitalle alkoi ilmestyä selkään jumeja joita auottiin kerran kuukaudessa osteopaatilla
Nykyään treenaamme Rallytokoa. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa, ja viettää kerran viikossa yhteistä aikaa Nitan kanssa.
Nita on puhtaasti käyttölinjainen englanninsetteri, mutta silti Nitan myötä innostuin enemmän koiranäyttelyistä. Aloin handlaamaan muiden koiria, mutta myös kiertämään jonkun verran näyttelyitä Nitan kanssa. Rakenteeltaan koira on sopusuhtainen, mutta kovin pienikokoinen.
Kiva löytää toinenkin koirablogi, jossa esiintyy agilitysetteri! Kuulostaa niin tutuilta setterimäisiltä piirteiltä, varsinkin tuo, että huonon päivän sattuessa ei tee mitään ja hyvinä päivinä tekee täysiä. Meillä Jippu on kanssa ihan samanlainen.
VastaaPoista